Näin iranilaistaustainen Bahar näkee Trumpin ja Iranin sovun – ”Kestävää rauhaa ei ole luvassa”

– En voi suuresti iloita, kun tiedän, mitä on meneillään Iranissa, sanoo Donald Trumpin ja Iranin välisestä sovinnosta iranilaistaustainen Bahar Mozaffari.

– Jos sopimus todella johtaa sotatoimien päättymiseen, se on ennen kaikkea helpotus tavallisille ihmisille Iranissa ja koko alueella. Tiedämme, että sodan suurimpia kärsijöitä ovat aina siviilit. Jokainen askel kohti aselepoa on askel pois kuolemasta ja tuhosta. Samalla on muistettava, että aselepo valtioiden välillä, erityisesti Iranin tapauksessa, ei tarkoita vapautta kansalaisille.

Iranissa nousi vuodenvaihteessa suurimpia islamistisen hallinnon vastaisia protesteja vuosiin. Hallinto on surmannut arvioiden mukaan jopa kymmeniä tuhansia mielenosoittajia. Mozaffarin mukaan Trump käytti mielenosoituksia hyväkseen omien geopoliittisten tavoitteidensa edistämiseen.

– Iranin kansa elää edelleen autoritaarisen järjestelmän alla, eikä geopolitiittinen sopimus ratkaise ihmisoikeusloukkauksia, poliittisten vankien tilannetta tai demokratian puutetta. Minusta tärkeää on, että Iranin tulevaisuudesta päättävät iranilaiset itse, eivät suurvallat tai sotilaalliset interventiot. Alusta asti oli nähtävissä, että ulkoinen interventio tuskin johtaisi demokraattiseen muutokseen. Kokemukset Irakista, Afganistanista ja Libyasta ovat osoittaneet, että sotilaalliset interventiot johtavat usein väkivallan lisääntymiseen, valtion heikkenemiseen ja joskus jopa uusien autoritaaristen rakenteiden syntymiseen.

Nyt Trump näyttää kuitenkin perääntyvän ennen kuin hallinto on saatu kaadettua.

– Nyt kun todennäköisesti päädytään sopimukseen islamistisen hallinnon kanssa, monet voivat kysyä, oliko puhe Iranin mielenosoittajien tukemisesta ennen kaikkea geopoliittista retoriikkaa. Tätä pitäisi osata kysyä, Mozaffari sanoo.

Mozaffari ihmettelee, miten Trump selittää omalle kansalleen, miksi käynnisti sodan.

– Hän sanoi, että he ovat voittaneet sodan, kun Hormuzinsalmi aukeaa, mutta sehän oli auki ennen sotaa.

Toisaalta juuri monet Pahlavin kannattajat sanovat, että hallinto on niin vahva, että sitä on vaikea kaataa ilman ulkopuolista apua.

– Valitettavasti ei ole oikotietä, Mozaffari vastaa.

– Olemme saaneet jo paljon aikaan. Tämä taistelu on kestänyt yli 40 vuotta Iranin sisällä. Meillä ei ole muita vaihtoehtoja kuin omin käsin lähteä liikkeelle ja vaatia vapautta ja ihmisarvoa. Vuoden 2022 nainen, elämä, vapaus -liike osoitti, että Iranissa on olemassa vahva demokraattinen ja feministinen liike, jonka tavoitteena on vapaus ja ihmisarvo. Monien mielestä kestävä muutos voi syntyä vain tällaisista yhteiskunnallisista liikkeistä, ei suurvaltojen sotilaallisen painostuksen kautta.

Mozaffarin mukaan sota aiheuttaa omia kehityskulkujaan, joita on vaikea ennakoida.

– Tämän seurauksena islamilaisen tasavallan asema tietyissä suhteissa on vahvistunut ja hallinto on säilynyt vallassa, eikä järjestelmä ole romahtanut, kuten jotkut ennakoivat. Tämä voi vahvistaa hallinnon kertomusta siitä, että se on kyennyt vastustamaan ulkoisia vihollisia. Autoritaariset järjestelmät käyttävät usein ulkoista uhkaa sisäisen legitimiteetin vahvistamiseen, ja sota voi synnyttää kansallista yhtenäisyyttä myös niiden keskuudessa, jotka muuten kritisoivat hallintoa.

Mozaffarin mukaan alkuvuoden mielenosoitukset ovat hieman laantuneet osittain sodan myötä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kriisi olisi ohi.

– Kiristys on siirtynyt kaduilta vankiloihin ja koteihin. On paljon pidätyksiä, pelkoa ja vainoamista.

Samaan aikaan on totta, että hallinnon legitimiteettikriisi ei ole kadonnut, Mozaffari muistuttaa. Toisin sanoen iranilaiset haluavat muutoksen.

– Mielenosoitukset kyllä palaavat, mutta milloin, sitä ei tiedetä. Voidaan ajatella, että tämä sopimus, johon Trump Iranin hallituksen kanssa todennäköisesti päätyy, ei ole kestävä rauha kansan näkökulmasta. Kestävä rauha ei synny pelkästään valtioiden välisistä sopimuksista tai geopoliittisista kompromisseista, vaan se edellyttää myös ihmisoikeuksien kunnioittamista, poliittisten vankien vapautumista, teloitusten lopettamista ja kansalaisyhteiskunnan vahvistamista. Kun nämä eivät vielä todennäköisesti toteudu Iranissa, se tarkoittaa, että kestävää rauhaa ei ole luvassa.