Voice of Freedom Повна версія

Näin neuvottelun asiantuntijat kommentoivat Putinin puheita Stubbille: ”Vain teatteria”

· Main news

Vladimir Putinin pitkä historiamonologi osoittaa, ettei hän halunnut neuvotella tasavallan presidentin Alexander Stubbin ja Norjan pääministerin Jonas Gahr Støren kanssa.

Neuvottelutaktiikoihin perehtynyt viestinnän asiantuntija, kirjailija ja kouluttaja Juhana Torkki katsoo, ettei Putin ylipäätään halua hakea yhteisiä ratkaisuja länsimaiden kanssa.

– Kyllähän se näyttää siltä, että hän ei ole kiinnostunut aidosti neuvottelemaan.

Tiistaista puhelua arvioi samansuuntaisesti myös niin ikään neuvottelutaktiikoihin perehtynyt tietokirjailija ja valmentaja Markku Silvennoinen.

– En sanoisi sitä oikeastaan neuvotteluksi, hän sanoo.

Ase vai ei?

The Financial Timesin mukaan Putin saarnasi tiistaisessa puhelussa Stubbille ja Størelle pitkällisesti keskiaikaisesta slaavilaisesta historiasta.

Viime vuonna hän luennoi vastaavasti myös Yhdysvaltain presidentille Donald Trumpille.

Erona kahdessa tilanteessa on se, että Trump hermostui ja keskeytti Putinin puheen, mutta Stubb ja Støre tiettävästi kuuntelivat tarinoinnin.

Markku Silvennoisen mukaan neuvottelemisen kannalta jälkimmäinen valinta ei ollut välttämättä huono.

Stubbin mukaan keskustelu saattaa saada jatkoa. Jos seuraava puhelu tulee, Stubb voi Silvennoisen mukaan ohjata keskustelun asiakysymyksiin, vaikka Putin yrittäisi toistaa yksinpuheluaan.

– Luulen, että Stubb pystyy sitten sanomaan, että asia on jo kuultu ja että voidaan mennä eteenpäin.

Juhana Torkki näkee, ettei tästä kuitenkaan välttämättä ole etua. Jos mikään ei ole muuttunut, Putin tuskin on seuraavassa puhelussakaan parempi neuvottelukumppani.

– Sittenhän hän varmaan keksii jotain muuta, Torkki arvioi.

Ahtisaari

Juhana Torkki sanoo, ettei Trumpin ollut pakko kuunnella Putinin puheita, koska hän on suurvallan päämies ja vähintään yhtä vahvoilla kuin Putin.

Pelkästään omia maitaan edustaneilla Stubbilla ja Størellä ei vastaavaa voimaa ole takanaan, joten asetelma heidän puhelussaan oli eri.

Torkki löytää tapahtumiin historiallisen vertailukohdan Kosovon sodan loppuvaiheista vuonna 1999. Silloinen tasavallan presidentti Martti Ahtisaari neuvotteli rauhasta Serbian presidentin Slobodan Miloševićin kanssa.

Milošević luennoi Ahtisaarelle historiasta vastaavasti kuin Putin tiistaina Stubbille ja Størelle.

– Ahtisaari jossakin kohtaa keskeytti ja kysyi Miloševićiltä, että hyväksytkö nämä ehdot ja palautti keskustelun sopimukseen, Torkki sanoo.

Hänen mukaansa Stubbin ja Ahtisaaren tilanteissa erona oli se, että Ahtisaaren takana oli YK:n ja Yhdysvaltojen voima, jolloin jaarittelua ei tarvinnut kuunnella.

Pakko

Silvennoinen katsoo, että Putinin valitsema taktiikka viedä keskustelu sivuraiteille osoittaa senkin, ettei hän näe tarvetta sodan lopettamiselle tai siitä neuvottelemiselle.

Venäjällä ei ole esimerkiksi riittävää sisäistä painetta.

– Venäjä ei lopeta sotaa automaattisesti mitenkään, koska sen ei ole pakko. Kansahan on tottunut siihen, että sillä menee huonosti niin kuin toisen maailmansodan aikanakin.

Juhana Torkki palaa Ahtisaaren ja Miloševićin neuvotteluihin. Serbia oli tuolloin selkä seinää vasten. Silloin oli pakko neuvotella.

Torkki näkee, että neuvottelut Putinin kanssa voivat edetä kunnolla vasta sitten, kun häntäkin ohjaa pakko.

– Tuohan on vain teatteria, Torkki luonnehtii Putinin keskusteluja länsijohtajien kanssa.

– Neuvotteluissa kysytään aina, että kenelle kello tikittää. Putin varmasti kokee nyt, että kello tikittää lännelle.

Diili

Liikemiehenä tunnetuksi tullut Donald Trump puhuu mielellään diileistä, kun hän käsittelee sodan ja rauhan kysymyksiä.

Markku Silvennoinen ei näe järkevänä tarkastella rauhaan tähtääviä neuvotteluita liikeneuvotteluiden näkökulmasta. Hänen mukaansa tällaiset keskustelut eroavat jo lähtökohtaisesti toisistaan, jolloin ne ovat luonteeltaan erilaisia.

– Liikeneuvotteluissahan osapuolia voidaan vaihtaa. Harvoin on pakko neuvotella kenenkään kanssa, jos ei halua.

Venäjän ja Ukrainan tapauksessa osapuolia ei voi vaihtaa.

– Se tekee tästä vaikeaa, jos toinen pitää kiinni loppuun asti tavoitteistaan. Sitten pitää tulla jostakin jokin pakko.

Juhana Torkki toteaa, että yleisemminkin poliittisissa neuvotteluissa on erityispiirteensä. Se, mitä julkisuuteen näkyy, on eri asia kuin se, mitä oikeasti tapahtuu.

– Jos vertaa kaikkiin muihin neuvotteluihin, niissä on ihan omanlainen pelinsä.

– Toki isot yritysneuvottelutkin ovat monesti sellaisia, että mietitään tarkkaan, mitä yleisö saa tietää ja mikä jää salaiseksi.

Torkki pohtii, että Stubbin ja Støren puhelunkin taustalla voi olla jotakin, mistä ei tiedetä. Tästä kielii esimerkiksi se, että puheluun päädyttiin ilmeisen pikaisesti, koska se yllätti Ruotsin ja Tanskan.

Alexander Stubb kertoi, että puhelun aikana Suomi ja Norja välittivät Putinille etenkin Ukrainan viestejä muun muassa lyhyen tähtäimen tulitaukokysymyksistä.

Ymmärrys

Suomi ja Norja eivät ole suoranaisesti osapuolia Venäjän ja Ukrainan sodassa. Ukrainan ja Euroopan kannalta edullinen rauha on kuitenkin eduksi Suomelle ja Norjalle.

Vaikka tiistainen keskustelu koostui suurelta osin Putinin monologista, ei puhumisesta Silvennoisen mukaan todennäköisesti haittaakaan ole.

– Perusjuttuhan on aina se, että yritä ymmärtää toista, jotta se toinen pystyy ymmärtämään, mitä itse ajattelet. Kai se lähtökohta on aina se, että lisääntyvä ymmärrys ei ole ikinä pahitteeksi.

Juhana Torkki toteaa, että neuvotteleminen edellyttää sitä, että on yhteinen tahto päästä johonkin päämäärään. Putin ei ole sellaista tahtoa osoittanut.

Täysin turhana Torkkikaan ei Stubbin ja Støren puhelua kuitenkaan pidä. Vaikka nyt ei varsinaisesti neuvoteltu, on kanava auki.

Siitä voi olla hyötyä jatkossa, jos Putinille ilmaantuu tarvittava pakko neuvotella.

Torkki palaa jälleen Ahtisaareen ja Miloševićiin.

– Ahtisaari puhutteli häntä aina kunnioittavasti herra presidentiksi, vaikka Milošević oli sotarikollinen, jonka kanssa hän oli täysin eri mieltä. Lopulta Milošević päätyi oikeuteen ja vankilaan.