Voice of Freedom Повна версія

Näkökulma:Antti Pennaselle miljoonadiili – Lankeaako mies vaaralliseen himoon?

· Sport

Toukokuussa Antti Pennasen kourassa Zürichissä Swiss Life -areenassa oli jääkiekkoilun MM-kisojen mestaruuspokaali.

Reilu viikko sitten Jääkiekkoliitto tiedotti, että nyt Pennasella on kädessään myös kevääseen 2030 asti ulottuva jatkosopimus Leijonien päävalmentajana.

Jos ja kun Pennanen valmentaa sopimuskautensa loppuun, urakoi hän formulatermein kuuden kauden ”stintin”. Se on yhtä pitkä kuin hänen edeltäjänsä Jukka Jalosen toinen jakso Leijonissa, joka kattoi kaudet 2018–24.

Pennasen jatkosopimus on monella tapaa perusteltu.

Suomen miesten jääkiekkomaajoukkueen ensimmäiseen MM-kultaan [1995] vaadittiin ruotsalainen päävalmentaja.

Heti perään 16 vuotta myöhemmin samassa onnistui Jukka Jalonen, Riihimäellä kasvanut ja HPK:ssa vuonna 2006 mestaruuden voittanut mies.

Curt Lindström, Jukka Jalonen ja nyt myös Antti Pennanen, joka hämmentävää kyllä varttui Hausjärven Hikiällä vain joidenkin kilometrien päässä Jukka Jalosen kotikunnasta ja nousi niin ikään kuumaksi valmentajaksi HPK:ssa keväällä 2019 saavutetun Suomen mestaruuden myötä.

Lapsuus Riihimäen kupeessa ja mestaruuden voittaminen HPK:ssa tuskin ovat jatkossa edellytys Leijonien päävalmentajana menestymiselle, mutta siitä huolimatta kultaa vuolevan valmentajan löytäminen Leijoniin ei ole helppo rasti.

Samaa ovat tuloksetta yrittäneet muiden muassa Kalevi Numminen, Alpo Suhonen, Rauno Korpi, Pentti Matikainen, Hannu Aravirta, Raimo Summanen, Erkka Westerlund, Kari Jalonen ja Lauri Marjamäki.

Myös tilanteen rauhoittamisella on oma arvonsa Leijonissa, jonka valmentaja on aina erityisen tarkkailun alla.

Yksi paragraaffi Pennasen tuoreesta jatkosopimuksesta on syytä nostaa esiin.

Siinä missä Jalosen kuuden vuoden jakso Leijonien päävalmentajana rakentui mallista 2+2+2, Pennanen kätteli nyt itselleen kolmen vuoden jatkon.

Jääkiekkoliitto näyttää SM-liigaseuroille hyvää esimerkkiä pitkistä päävalmentajajaksoista, mutta lieka olisi hyvä pitää kireämmällä. Kahden vuoden tarkasteluväli on hyvä, kolme liian pitkä.

Vanhan sopimuksen katkeamiskohta keväässä 2027 oli 350 000–400 000 euron palkkapyynnön tehneen Pennasen puolella.

Vuoden jatkoon Pennanen tuskin olisi suostunut. Kahden vuoden jatko olisi asettanut Jääkiekkoliiton siihen riskaabeliin tilanteeseen, jossa päävalmentaja olisi saattanut vaihtua keväällä 2029, vain kuukausia ennen helmikuun 2030 olympialaisia.

Alexander Barkov, Sebastian Aho, Mikko Rantanen ja kumppanit ovat vielä hyvässä iässä Ranskan viiden renkaan kisoissa, joten valmennuksen toiminnan siellä pitää olla comme il faut, viimeisen päälle.

Pennasella ja Leijonilla on hyvät mahdollisuudet onnistua jokaisissa tulevissa arvokisoissa vuoteen 2030 asti.

Pennasen kohdalla uhka muodostuu samoista asioista kuin jokaisella miehellä, jolle lankeaa kannettavaksi menestyksen ja mammonan vaaralliset taakat. Jalat maassa ja keskittymisen olennaisessa, niin hyvä tulee.

Mikael Granlund, yksi kaikkien aikojen Leijonat-pelaajista, piti Liigan tuonnottain julkaisemassa Meidän peli -podcastin jaksossa arvokkaan puheenvuoron, jonka on syytä pysyä ohjenuorana Pennasen Leijonat-ajalle.

– ––valmentaja valmentaa, että meillä pelaajilla on turvallinen olo. Meidän ei tarvitse muuta miettiä kuin pelata, Granlund sanoi ja jatkoi myöhemmin:

– Me pelaajat haluamme tiettyyn asti valmentamista. Mitkä ovat ne ohjeet ja mikä on se sapluuna? Se tuo sitä turvaa, ja tässä muutaman vuoden aikana me olemme menneet siinä myös paljon eteenpäin 4 Nations -turnauksesta lähtien.

Granlund vahvisti sen, mitä julkisuudessa on jo pitkään aavisteltu. Suomen NHL-tähdet ymmärtävät itsekin, että henkilökohtaisessa taidossa Leijonat häviää. Pelaajat haluavat valmennukselta lähtökohtaisesti yhtä asiaa: kilpailuetua tuovan pelitavan.

”Carpe diem” motivaatiojulisteessa ei anna huippuammattilaiselle aitoa turvaa.

Vaikean ensimmäisen Leijonat-kautensa jälkeen Pennanen tapasi Granlundin kesällä 2025.

– Sanoin ”Pendollekin”, että Suomen maajoukkueen valmentamisessa on sellainen etu, että meille suomalaisille voi sanoa, että seiskää vaikka keskialueella koko peli. Me teemme mitä vain. Ruotsin tai Kanadan maajoukkueeseen et voi mennä [sanomaan niin], Granlund sanoi.

Granlundin ja Pennasen tapaamisen taustalla oli pieleen mennyt 4 Nations -miniturnaus, jossa Suomi ei useiden kiekkoasiantuntijoiden mukaan onnistunut taktisesti.

Kun Mikael Granlundin toiveet päävalmentajalle yhdistetään Pennasen omiin puheisiin taktiikasta, voidaan Leijonien menestysmahdollisuuksien ajatella kasvavan entisestään.

Pennanen nimittäin ilmeisesti pystyy halutessaan tarjoamaan NHL-pelaajille taktista kilpailuetua vaikka unissaan. Se on hänelle niin helppoa.

– Peliin haluan sanoa sen, että kun sitä keskustelua välillä kuulee, niin meidän valmentajien tuomat lainalaisuudet –– ne ovat kuitenkin kohtuu simppeleitä ja yksinkertaisia, jotta pelaajalle jää myös tila pelata sitä jääkiekkoa, mikä turnausvalmentamisessa on ihan keskeistä, Pennanen sanoi.

– Kilpailuedut pitää löytää –– ja identiteetti pitää olla, mutta joskus siitä tehdään jotenkin taianomaista.

Pennanen on aiemminkin ilmaissut julkisuudessa kokevansa, että hän osaa jääkiekon taktiikan erinomaisesti. Jopa niin hyvin, että hän on kokenut hyödylliseksi laajentaa osaamistaan.

Terapeutiksi kouluttautunut Pennanen sanoi podcastissa ”heräävänsä eloon”, kun hän puhuu pelaajan kanssa tavallista syvempiä asioita, ”viettää aikaa ihmisyydessä”.

Jääkiekkomaailman ulkopuolella, tavallisessa arjessa, Pennanen ei omien sanojensa mukaan jaksa kauaa puhua tavallisista asioista, kuten kaupassa käymisestä tai elokuvan valitsemisesta.

Täyttä varmuutta ei ole, mutta on myös viitteitä siitä, että Pennanen kokisi samoin jääkiekon taktiikasta – että se on liian hehkutettu ja tylsä aihe puhuttavaksi.

Tässä on vaaran paikka.

Henkimaailman asioissa Pennasella voi olla annettavaa EHT:lla ja MM-kisoissakin pelaajille, jotka eivät ole saavuttaneet sisäistä rauhaa tai maailman huippua ja jotka haluavat Pennasen kanssa asiasta puhua.

Monen pelaajan kanssa työskennellessä Pennasen ei kuitenkaan kannata hakea ”ihmisyydessä” vellomisesta työnsä syvintä tarkoitusta. Tästä todistaa myös Pennasen oma kommentti podcastissa.

– He [NHL-pelaajat] ovat päässeet sinne huipulle myös niiden henkisten ominaisuuksiensa ansiosta, Pennanen sanoi.

Pelitaktiset asiat ovat Pennasella siis kaikesta päätellen niin hyvin hallussa, että iso kysymys seuraavat vajaat neljä vuotta on, jaksaako hän keskittyä riittävällä pieteetillä asioihin, jotka eivät ”herätä häntä eloon” mutta joita pelaajat samaan aikaan päävalmentajalta toivovat.

Iso kuukausiliksa pyörii, mutta saako Pennanen työstään sitä tarkoitusta, jota hän työelämältä kaipaa? Riittävätkö taktiikan lisäksi pelaajavalintoihin, peluutukseen, yhteisistä säännöistä kiinni pitämiseen ja harjoituksien vetämiseen liittyvät asiat Pennaselle?

Pennasen lienee tuolloin tällöin myös hyvä käväistä ihmisyyden puolella sen verran, että tarkastelee, milloin maanläheisyys omista ajatuksista katoaa.

Taktiikka kuuluu jääkiekkoon ja ruokakaupassa käynti elämään.

Välillä työllä ja elämällä ei ole sen kummempaa tarjottavaa ja onni löytyy juuri näistä asioista.