Näkökulma:Islam-keskustelu uhkaa mennä ojasta allikkoon
– Edes taivas ei ole rajana Allahin johdatuksessa. Koko maailma on sinun.
Näin 32-vuotias perheenäiti Nada Bahaa kuvaa minulle suhdettaan islamiin.
Kohtaan Bahaan keväisenä iltana naisen Kairossa sijaitsevan kodin kattoterassilla.
Eläväinen ja nauravainen Bahaa on kahden pienen lapsen äiti, hääpalveluita tarjoavaa yritystä pyörittävä yrittäjä sekä päällikkö markkinointitoimistossa.
Tapaan hänet päästäkseni jyvälle siitä, millaista naisen elämä on Egyptissä, jossa 90 prosenttia väestöstä on muslimeita.
Juuri ennen työmatkaani Suomessa käytiin kiivasta keskustelua naisten asemasta suomalaisissa muslimiyhteisöissä.
Tällä kertaa keskustelu sai kimmokkeen Iltalehden uutisoitua Kuopiossa kasvaneesta Sara Al Husainista, joka kertoi olevansa huolissaan Suomeen syntyneistä rinnakkaisyhteiskunnista.
Al Husainin mukaan suomalaisissa muslimiyhteisöissä esiintyy naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa järkyttävää kunniaväkivaltaa, kuten pakkoavioliittoja, silpomista, kuritusmatkoja ja jopa murhia.
Al Husainin mukaan kantasuomalaiset vaikenevat aiheesta rasismileiman pelossa.
Näin ei tulisi koskaan olla.
Muslimiyhteisön ongelmista pitää voida käydä rohkeaa keskustelua ja ongelmiin pitää puuttua myös yhteisön ulkopuolelta.
Uskonnon ongelmista käytävän keskustelun lopputulemana ei tulisi kuitenkaan olla minkään uskonnon leimaaminen yksinomaan alistamisen ja väkivallan välineeksi.
Kairossa tapaamani Bahaa sekä hartaaksi muslimiksi itseään kuvaava 27-vuotias kotiäiti Aya Omara eivät puhu alistamisesta, kontrollista, saatika väkivallasta.
Sen sijaan he puhuvat uskon antamasta johdatuksesta, sen mukana tulevasta yhteisöstä sekä rajattomista mahdollisuuksista.
Erityisesti Bahaa korosti uskonnon tuomaa vapauden tunnetta.
Bahaan ja Omaran näkemykset kumpuavat tietysti heidän henkilökohtaisista kokemuksistaan eivätkä välttämättä kerro mitään satojen miljoonien muiden musliminaisten elämästä. Yleisellä tasolla uskonnon ja hyvinvoinnin välisestä suhteesta löytyy kuitenkin myös tutkimusta.
Uskonnollisuuden on tutkitusti havaittu korreloivan ihmisen hyvinvoinnin kanssa. Tutkimuksissa on havaittu, että uskonnolliset ihmiset arvioivat oman hyvinvointinsa keskimäärin hieman paremmaksi kuin muut.
Toisin kuin aiemmat tutkimukset ovat väittäneet, ei uskonnollisuus tuoreen tutkimuksen mukaan itsessään kuitenkaan paranna ihmisen hyvinvointia.
Sen sijaan uskonnon ja koetun hyvinvoinnin välistä yhteyttä selittävät pikemminkin yhteisöllisyys sekä elämän merkityksellisyyden kokemus, jotka liittyvät usein uskontoihin.
Huomionarvoista on, että tuoreen tutkimuksen mukaan näitä hyvinvointia edistäviä asioita on mahdollista saada elämään myös ilman uskontoa.
Uskontoja, myös islamia, kritisoidaan täysin perustellusti. Uskontojen varjolla syrjitään vähemmistöjä ja tehdään sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa.
Lukemattomat uskonnolliset johtajat ovat pettäneet seuraajansa syyllistymällä korruptioon ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön.
Uskonto voi kuitenkin todistetusti tuoda mukanaan myös paljon hyvää.
Kairossa Nada Bahaa kertoi uskon antavan hänelle johdatusta elämän pienten ja suurten päätösten edessä.
Muslimiyhteisön ongelmien hyssyttelystä ei tulekaan mennä toiseen ääripäähän, jossa islam demonisoidaan totaalisesti.