Näkökulma:Nyt alkavat Trumpin juhlat
Yhdysvallat täyttää tällä viikolla 250 vuotta. Maailman mahtavimmaksi maaksi kutsutulla valtiolla olisi paljon syytä juhlaan.
Yhdysvaltain saavutukset ovat verrattomia alkaen vaikkapa perustuslaista ja sen kymmenestä ensimmäisestä lisäyksestä, jotka presidentti Ronald Reaganin sanoin ”perustuvat periaatteelle, ettei oikeus elämään ja vapauteen ole hallitusvallan suoma erioikeus, vaan ne kuuluvat erottamattomasti jokaiselle ihmiselle perustavanlaatuisena inhimillisenä perintönä.”
Nämä kymmenen lisäystä tunnetaan englanniksi nimellä Bill of Rights.
– Bill of Rights on turvannut monet keskeisimmistä vapauksistamme ja luovuttamattomista oikeuksistamme – mukaan lukien sanan-, uskonnon- ja kokoontumisvapauden, oikeuden valamiestuomioistuimeen ja asianmukaiseen oikeudenkäyntimenettelyyn sekä suojan kohtuuttomilta etsinnöiltä ja takavarikoilta sekä julmilta ja epätavallisilta rangaistuksilta, presidentti Barack Obama sanoi vuonna 2016.
– Juhlistamme edistyksen pitkää kaarta, joka on muuttanut kansakuntamme nuoresta ja hauraasta demokratiasta maaksi, jossa kansalaisoikeudet ovat kaikkien amerikkalaisten synnyinoikeus.
Yhdysvallat nousi 1900-luvulla johtavaksi maaksi koko maailmassa, ja se oli muun muassa mukana iskemässä viimeistä naulaa niin natsi-Saksan kuin Neuvostoliiton arkkuihin.
Yksikään suurvalta-asemaan noussut valtio ei ole päässyt määräävään asemaan ilman kyseenalaisia sekä eettisesti kestämättömiä toimia. Yhdysvallat ei ole tässä poikkeus, eikä se ole puhdas pulmunen. Kaikki tietävät sanomattakin ainakin osan tahroista Yhdysvaltain kyljessä.
Mutta kukaan ei voi kiistää Yhdysvaltain merkittävyyttä.
Nyt Yhdysvaltain 250-vuotispäivän kynnyksellä jokaiselle pitäisi olla selvää, että näissä juhlallisuuksissa pitäisi olla kysymys jostain suuremmasta kuin yhdestä yksittäisestä henkilöstä.
Yhdysvalloissa näyttää kuitenkin olevan yksi ihminen, joka ei tätä ymmärrä. Se on Donald Trump, joka vaikuttaa juhlivan mieluummin itseään kuin johtamaansa maata. Trump toisin sanoen varastaa show’n varsinaiselta juhlakalulta.
Se on valitettavaa, mutta ei lainkaan yllättävää.
Juhlallisuudet huipentuvat lauantaina, Yhdysvaltain itsenäisyyspäivänä, Valkoisen talon mukaan ”yhteen suurenmoisimpaan maailman koskaan näkemään isänmaallisuuden osoitukseen” ja ”maailmanhistorian suurimpaan ilotulitukseen”.
Trump kuitenkin otti varaslähdön ja käynnisti 250-vuotisjuhlat jo viime viikon keskiviikkona, kun hän avasi virallisiin juhlallisuuksiin kuuluvan, noin pari viikkoa kestävän The Great American State Fair -tapahtuman.
Trump piti avajaispuheen Washingtonin National Mall -puistossa, jossa sijaitsevat muun muassa Lincolnin muistomerkki ja Washington-monumentti. Yhdysvaltain juhlimisen sijaan Trump ylisti itseään.
Puheen perusteella voisi hyvin sanoa, että nyt alkavat Trumpin juhlat, ei Yhdysvaltain. Samaa narsistista ylistysvirttä hän lauloi itse asiassa jo myös pari päivää ennen tapahtuman alkua.
– Harkitsen tuovani paikalle maailman ykkösvetonaulan – miehen, joka kerää paljon suurempia yleisöjä kuin Elvis huippuvuosinaan, ja tekee sen ilman kitaraa; miehen, joka rakastaa maatamme enemmän kuin kukaan muu, ja miehen, jota jotkut sanovat historian suurimmaksi presidentiksi, hän kirjoitti sosiaalisessa mediassa.
Keskiviikkona Trumpin kampanjatyylinen puhe antoi ymmärtää, että Yhdysvaltain suuruus tänä merkkihetkenä oli suurelta osin hänen itsensä ansiota ja että pääkaupunki Washington DC on hänen ansiostaan turvallisin ja nätein kaupunki koko maassa.
Samalla hän hyödynsi tilaisuuden lyttäämällä presidentti Joe Bidenin.
– Olen innoissani voidessani julistaa, että Yhdysvallat on palannut, Trump sanoi.
– Kuten tiedätte erittäin hyvin, vähän aikaa sitten olimme kuollut maa. Olimme kuolleita. Nyt olemme maailman vetovoimaisin maa. Kaikki kunnioittavat meitä. Kukaan ei enää naura meille.
Trump käytti suuren osan puheestaan latelemalla listaa saavutuksistaan – todellisia, liioiteltuja tai kuviteltuja – ja vertaamalla niitä Bidenin hallinnon ”täydelliseen katastrofiin”.
Juhla-avajaisissa soi Trumpin ennakkoilmoituksen mukaan ”meidän musiikkimme, meidän soittolistamme”. Hän ilmoitti jo etukäteen, että ”meillä ei ole paljon ihmisiä tylsistyttämässä teitä lauluilla, joita ette halua kuulla”.
Ei tietenkään ollut, koska monet juhlaan kutsutut artistit peruivat sovitut tulonsa ymmärrettyään, ettei juhlan keskiössä olisi Yhdysvallat vaan sen hullu kuningas.
Näin ollen paikalla kuultiin Trumpin nimittämän FBI-pomon Kash Patelin pitkäaikaista naisystävää Alexis Wilkinsia, joka lauloi Yhdysvaltain kansallislaulun. Lisäksi tilaisuudessa kuultiin Trumpin kampanjan viralliseksi anthemiksi noussut Lee Greenwoodin God Bless the USA.
Tämä ei ole normaalia. Kuten ranskalaislehti Le Monde asian tiivistää:
– Yhdysvaltain 250-vuotisjuhlat olisivat voineet tarjota rauhoittumisen ja kansallisen yhtenäisyyden hetken maan perustajaisien ja yhteisten arvojen äärellä, ranskalaislehti kirjoittaa.
– Sen sijaan Trump valitsi politisoida tämän tapahtumasarjan avoimen puoluepoliittisesti ja käyttää sitä oman kunniansa pönkittämiseen.
Kuvaavasti Trump päätti puheensa omiin kampanjasloganeihinsa.
– Teemme Yhdysvalloista jälleen vahvan. Teemme Yhdysvalloista jälleen ylpeän. Teemme Yhdysvalloista jälleen turvallisen ja teemme Yhdysvalloista jälleen suuren, hän paasasi.
Nostamalla itsensä Yhdysvaltain juhlan keskiöön ja politisoimalla koko juhlan Trump ei tee Amerikasta jälleen suurta. Hän tekee siitä pienen.
Tämä näkyy myös yhdysvaltalaisten tuntemuksissa. Uutistoimisto AP:n tuoreen kyselyn mukaan vain 40 prosenttia yhdysvaltalaisista aikuisista tuntee ylpeyttä maan 250-vuotisjuhlista. Vain suunnilleen 30 prosenttia ilmoittaa olevansa ”innoissaan”.
Trump on etäännyttänyt jopa monet republikaanit juhlista, sillä saman kyselyn mukaan vain 54 prosenttia heistä ilmoittaa olevansa innostuneita juhlista. Demokraattien parissa innostuneita on odotetusti vielä vähemmän.
Voidaan siis sanoa, että Trump ei ainoastaan varastanut show’ta Yhdysvalloilta, vaan myös pilasi sen.
Asioiden ei tarvitsisi olla näin. Osoitukseksi normaalista tavasta juhlistaa Yhdysvaltain merkkipaalua voidaan palata vuoteen 1976, jolloin maa täytti 200 vuotta. Tuolloin presidentti Gerald Ford ymmärsi, mistä oli kyse.
Fordin johtaman Valkoisen talon muistiossa korostettiin, että vaikka juhlatapahtumat ”käsittelisivät välttämättä poliittisia ja taloudellisia periaatteita ja instituutiota, niissä ei saisi olla minkäänlaisia kampanjasloganeita tai puoluepoliittisia vihjauksia”.
Tuolloin Yhdysvallat oli kolhuilla presidentti Richard Nixonin eron, edellisenä vuonna päättyneen Vietnamin sodan häpeän, energiakriisin ja inflaation jäljiltä. Juhlaseremonian kautta Ford halusi palauttaa amerikkalaisten kunniantunnon muistuttamalla yhdysvaltalaisia maan juurista ja mahdista.
– Vapaus on elävä liekki, jota on ruokittava; ei kuollutta tuhkaa, jota kohtaan tunnetaan syvää kunnioitusta, hän sanoi 200-vuotisjuhlassa Philadelphiassa.
– Itsenäisyysjulistus ei ollut vastalause hallintoa vastaan, vaan hallinnon ylilyöntejä vastaan. [– –] Nykyaikaisessa yhteiskunnassa kukaan yksilö ei selviä tästä kaikesta yksin, joten hallinto ei ole välttämättä paha, vaan välttämätön hyvä.
Ford tiedosti, että kyseessä pitäisi olla koko kansan juhla. Ei republikaanien eikä demokraattien, vaan kaikkien yhdysvaltalaisten ja Amerikan yhdysvaltojen juhla.
Tätä Trump ei tajua. Eikä tule koskaan tajuamaankaan.