HIFK-luotsi Olli Jokisen ääni kaikuu Nordenskiöldinkadun kylmässä harjoitushallissa elokuun alussa, kun hän piiskaa pelaajiaan englanniksi treeneissä.
Niko Huuhtanen luistelee pää märkänä kiertoharjoitteessa, mutta massasta hän erottuu vasta keskialueen pienpelissä, kun hyökkääjä pöllyttää verkkoa kovalla lämärillä.
HIFK:n fanit odottavat varmasti viiksekkäältä vahvistukselta maaleja sarjapeleissäkin, mutta niin niitä odottaa myös Huuhtanen itse.
– Haluan pelata niin hyvin, että saan uuden näyttöpaikan, Huuhtanen kertoo.
Hän puhuu Pohjois-Amerikasta, jonka valloitus ei onnistunut ensimmäisellä yrityksellä.
– Kun lähdin pois sieltä, tiesin että haluan takaisin. Luotan itseeni, että pääsen vielä sinne – se on vain ajan kysymys.
Väärät erkat
Huuhtanen lähti Pohjois-Amerikkaan keväällä 2024, kun hän allekirjoitti Jukureissa vedetyn tykkikauden jälkeen uransa ensimmäisen NHL-sopimuksen.
– Sitä ei paljoa juhlittu. Olin jo seuraavana aamuna lentokoneessa matkalla Syracuseen.
Huuhtanen pelasi lopulta reilun kahden kauden aikana Tampa Bayn farmijoukkueessa Syracuse Crunchissa yhteensä 61 ottelua tehoilla 8+17=25. Rooli jäi pieneksi.
– Sekin saattoi vähän vaikuttaa peliaikaan, että emme olleet koutsin kanssa aina kaikesta ihan samaa mieltä, Huuhtanen toteaa.
Joukkueen kanadanranskalainen päävalmentaja Joël Bouchard ei esimerkiksi pitänyt Huuhtasen kärkierkoista.
– Piti teipata koko lapa.
Suurin este läpimurrolle oli kuitenkin loukkaantumiset. Ne olivat henkisesti raskaita nuorelle miehelle, joka ei ollut tottunut istumaan sivussa pitkiä aikoja vammojen vuoksi.
– Silloin opin kunnioittamaan terveyttä. Ei se ollut kovin kivaa olla yksin. Ikävöin yhteisöä, jonka keskellä saa normaalisti olla.
Aamuisin Huuhtanen kävi kuntouttamassa itseään fysiikkavalmentajan valvovan silmän alla, mutta päivä oli pulkassa jo kymmeneltä aamupäivällä.
– Sen jälkeen tuli pelattua aika paljon pleikkaria.
Hän tappoi aikaa Call of Dutyn parissa. Black Ops ja Warzone tulivat tutuiksi. Samoin Fortnite.
Oppia Kutšerovilta
Huuhtanen sai kuitenkin Tampa Bayn huippuorganisaatiossa paljon hyvää oppia.
– Yksilövalmentajat antoivat vinkkejä luisteluun ja liikkuvuuteen. Tein näitä juttuja AHL:ssä silloin tällöin, mutta niitä olisi voinut tehdä enemmänkin, Huuhtanen myöntää.
Myös kehonhuoltoon hän keskittyy nykyään entistä enemmän.
– Se ei ollut aiemmin ihan parasta mahdollista.
Huuhtanen pääsi harjoitusleirillä seuraamaan myös muuan Nikita Kutšerovin tekemisiä.
– Hän ei käynyt paljoa punttisalilla vaan oli jäällä. Se näkyy myös peleissä. Hän on varmasti yksi maailman parhaista ellei paras pelaaja.
Kutšerov, joka on voittanut NHL:n pistepörssin kolme kertaa, viihtyy kesäisinkin paljon jäällä. Hän haluaa vielä 33-vuotiaanakin kehittää kiekollisia taitojaan.
– Jään jälkeen Kutšerovilla oli omat rutiinit, joilla hän piti kehostaan huolta.
Tampa Bayn päävalmentaja Jon Cooper teki vaikutuksen Huuhtaseen.
– Hän oli rauhallinen ja pelaajaläheinen. Halusi tutustua training campilla junnusarjoistakin tulleisiin pelaajiin. Heitti jerryä, kun oli sen aika, mutta sitten kun tehtiin, tehtiin kunnolla, Huuhtanen kertoo.
Kova kuti
Huuhtanen piti pohjoisamerikkalaisesta treenikulttuurista.
– Siellä ollaan paljon enemmän jäällä. Suomessa panostetaan fysiikkatreeniin ja saatetaan vetää oheisia yli kaksi tuntia, mikä on välillä aika puuduttavaa.
Huuhtanen pitää enemmän taitoharjoittelusta. Hän alkoi treenaamaan laukaustaan jo 10-vuotiaana vanerin päältä Espoossa perheensä omakotitalon pihassa.
– Vedin varmasti sata kiekkoa päivässä.
Hän otti nuorempana mallia NHL:n kaikkien aikojen parhaasta maalintekijästä Aleksandr Ovetškinista, joka on tunnettu tulisesta kudistaan.
– Joskus pihaamme tehtiin myös ulkojää, jossa pääsin pelaamaan kavereiden kanssa.
Huuhtanen hioo edelleen laukaustaan joka treeneissä.
– Yleensä ammun jään jälkeen 20–30 kiekkoa ja joskus ennen treenejä sen 20–30 kiekkoa ja pari one timeria.
Työkaluna hänellä on melkoinen rautakanki: CCM, jonka flex-jäykkyys on 100–115.
– Rannareihin se ei ole paras, mutta one timereihin se on tosi hyvä.
Kotiinpaluu
Huuhtasen suu käy ja kasvoilla on pieni virnistys, kun hän jerryttelee joukkuekavereidensa kanssa vaihtoaitiossa. Kaikesta näkee, että hän viihtyy.
– On ollut tosi kivaa palata kotiin. Pystyn nyt viettämään lapsuudenkavereidenikin kanssa aikaa ympäri vuoden. Voimme käydä syömässä ja pelata golfia.
Espoosta kotoisin olevan Huuhtasen viime kausi päättyi lyhyeen stinttiin Sveitsissä Biel/Biennessä Bieljärven rannalla.
– Olisin halunnut jäädä Sveitsiin. Tykkäsin tosi paljon siitä pelityylistä, koska siellä pidettiin kiekkoa ja tuli paljon maalipaikkoja.
Sveitsistä ei kuitenkaan tarjottu jatkolappua Huuhtaselle, joten hän lähti agenttinsa kanssa tunnustelemaan vaihtoehtoja Ruotsista.
– Sieltä ei tullut mitään sellaista, minkä olisin kokenut järkeväksi. Sitten sanoin agentilleni, että jos IFK haluaa minut, voisin mennä sinne. IFK oli minulle ainoa vaihtoehto Suomessa, Huuhtanen kertoo.
HIFK:ssa houkutti paitsi Helsinki ja kaverit, myös päävalmentaja Jokinen, jonka alaisuudessa Huuhtanen löi itsensä läpi pari vuotta sitten Jukureissa.
– Hän on pelaajaläheinen mutta vaativa valmentaja. Hän antaa sen, minkä ansaitsee. Ei ole väliä onko nuori tai vanha, kaikki saavat sen, mitä ansaitsevat.
Golfia
Hyvästä rusketuksesta näkee, että Huuhtanen on nauttinut kesästä.
– Olin kavereiden kanssa Marbellassa ja mökillä Päijänteen rannalla.
Vapaa-aika kuluu padelin, tenniksen ja nykyään myös golfin parissa.
– Golfin aloitin vasta. Olen pelannut nyt kuusi kierrosta.
28:n tasoituksella operoiva kiekkoilija on upottanut palloa kuppiin muun muassa Pickalan ja Suur-Helsingin golfkentillä.
– Seuraan myös paljon tennistä, varsinkin Carlos Alcarazin ja Ben Sheltonin pelejä. He ovat suosikkipelaajani.
Pää ylhäällä
Helsingin jäähallin uumenissa käydyn juttutuokion aikana Huuhtasesta välittyy rento mutta päämäärätietoinen pelaaja, joka tietää omat vahvuutensa ja heikkoutensa.
191-senttinen ja 90-kiloinen voimahyökkääjä, joka on tehnyt ilmaveivimaalinkin SM-liigassa, ei koe juuri muuttuneensa pelaajana parin vuoden aikana.
– Pelityylini on aika samanlainen, mutta ehkä olen nykyään vähän kokonaisvaltaisempi pelaaja. Myös luistelu ja pelin ymmärtäminen on mennyt eteenpäin.
Näitä osa-alueita Huuhtanen haluaa kehittää entisestään.
– Pohjois-Amerikassa pitää pystyä tekemään luistelusta pelejä. Luistelun pitää jatkua koko ajan. Varsinkin NHL:ssä pitää olla pää ylhäällä koko ajan luistellessakin.
Koska olet sillä tasolla, että pystyt pelaamaan NHL:ssä?
– Viiden vuoden sisällä.
