Iltalehti uutisoi viime perjantaina, että eduskunnassa oli puolueryhmien johdolle pidetty kokous, jossa oli kerrottu turvallisuushuolista koskien kansanedustajia ja vähän laajemminkin.
Kuluvan viikon torstaina salaisen kokouksen sisältö selvisi. Epäillään, että yli kymmenen kansanedustajan kotiin olisi mahdollisesti tunkeuduttu ja jätetty muistutukseksi jonkinlainen merkki vierailusta.
Koska elämme jännittyneessä turvallisuustilanteessa, katseet kohdistuvat itänaapuri Venäjään, jonka arsenaaliin tällaisten temppujen tiedetään kuuluvan.
Mitään näyttöä venäläisten puuhista ei ainakaan vielä ole, tai sitä ei ole kerrottu: heidän osuutensa päällä on siis vielä kysymysmerkki.
Joka tapauksessa kohussa on jälleen mennyt viesti perille, jos tilannetta katselee Venäjän näkövinkkelistä.
Taas on syntynyt kuva, että venäläinen turvallisuus- ja väkivaltakoneisto pystyy ulottamaan lonkeronsa minne haluaa: tässä tapauksessa suomalaisten kansanedustajien koteihin.
Tätä kuvaa vahvistaa tietoisuus siitä, kuten jo torstaina on monella suulla todettu, että vastaavanlaiset kotiin tunkeutumiset ja merkkien jättäminen, ovat hyvin venäläisen tapa lietsoa pelkoa.
Tiedossa on myös, että Ukrainan sodan jälkeen näitä ”venäläisiä vinkkejä” ovat vastaanottaneet muutkin, myös lähellä Suomen valtiojohtoa.
Pelko on se, mitä Venäjä haluaa tällä hetkellä levittää erityisesti Ukrainaa tukeviin maihin – tätä tapahtuu riippumatta nyt siitä, onko kansanedustajien koteihin tunkeutuminen osa sitä operaatiota.
Kaikenlaisen pelottelun ja hybridioperaatioiden tarkoitus on saada länsi epäröimään, onko Venäjän vastustamiseen syytä uhrata valtavasti inhimillisiä ja taloudellisia resursseja.
Venäjän naapurimaana meille vastaus on selvä: kyllä on syytä. Sitä se ei kuitenkaan ole kaikkialla Euroopassa. Erilaisia venäläisten operaatioiksi väitettyjä asioita on tapahtunut ympäri Eurooppaa: osa varmasti on Moskovan määräämiä, osa ei.
Mikäli kansanedustajien koteihin tunkeutuminen on venäläisten operaatio, on syytä kummastella, miten sen uskotaan todellisuudessa vaikuttavan.
Kuten eräs kansanedustaja, jonka kotiin epäillään jonkun murtautuneen, totesi torstaina Iltalehdelle: hän sanoi, ettei tapahtuneella olisi hänen työhönsä vaikutusta, ”mutta se ärsytti ja antoi tukea siihen, että työssä tehdään oikeita asioita, jos tällaista viestiä tulee”.
Toistaiseksi ainakaan venäläisten erilaiset sabotaasit, niiden yritykset, muut hybridihyökkäykset ja pelon levittäminen eivät ole käännyttäneet eurooppalaisten tukea Ukrainalta.
Epäilemättä erilaisia kierouksia on tulossa lisää, jopa sotilaallisia sellaisia, mutta ne tuntuvat toimivan vain Venäjää vastaan: Nato-maiden varustautuminen etenee ja poliittinenkin rintama on muutamia poikkeuksia lukuunottamatta pysynyt kasassa.
Paras ja toimivin viesti on Venäjän hyökkäyksestä lähtien ollut: pitää pitää pää kylmänä ja toimia. Tämä tarkoittaa valtion tasolla varautumista ja yksilön tasolla sitä, ettei anna pelkotiloille valtaa.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että keskeiset poliitikot, virkamiehet ja muut yhteiskunnan toimintojen kannalta tärkeät henkilöt pitää pyrkiä suojaamaan paremmin kuin ennen. Se tarkoittaa paitsi fyysistä suojaamista, myös tietoyhteyksien varmistamista. Avoimessa yhteiskunnassa se ei ole helppoa, mutta nyt ei eletäkään tavallisia aikoja.
