Opetusministeri Anders Adlercreutzin mukaan myös uskonto- ja katsomusaineiden opetus on tärkeää, mutta nykyjärjestelmä on jäänyt ajasta jälkeen.
Juttu tiivistettynä
Vanhempien yksilölliset vaatimukset uskonnon ja musiikin opetuksen sekä koulussa kuultavien laulujen suhteen nousevat mediassa esiin tämän tästä.
Lisää: Opettaja kertoo: kolme lasta piti poistaa jokaisen musiikintunnin ajaksi luokasta – näin vakaumus vaikuttaa kouluissa
Yle kysyi opetusministeri Anders Adlercreutzilta (r.), voivatko vanhemmat hänen mielestään muokata opetussuunnitelmaa omien toiveidensa pohjalta jättämällä musiikin tai uskonnon opetuksen pois, tai pitämällä lapsen kotikoulussa.
Adlercreutzin mukaan tämä voi olla oppilaan oikeusturvan kannalta ongelmallista.
– Vaikka on hyvä olla herkkä ryhmien tarpeille ja pohtia erilaisia herkkyyksiä, niin kyllä oppilaalla on myös oikeus siihen oppiin. On tilanteita, joissa jotain osa-alueita rajataan pois. Se on myös oppilaan oikeusturvan ja oikeuksien näkökulmasta ongelmallista.
Adlercreutz: Suvivirren laulaminen on kulttuurihistorian elämistä todeksi
Jo perinteiseksi kiistan aiheeksi on noussut Suvivirsi, joka on myös itsessään perinne.
– Toki taiteella, kulttuurilla, laululla ja musiikilla voi olla uskonnollisia yhteyksiä, mutta ne ovat myös kulttuurihistoriaa, mikä tarkoittaa, että jos laulaa Suvivirren, niin se ei ole uskonnon harjoittamista, vaan se on kulttuurihistorian elämistä todeksi.
Adlercreutz kertoo, että opetussuunnitelman mukaan musiikin opiskeluun kuuluu myös musiikin esittäminen ja tekeminen.
– Jos yksiselitteisesti suljetaan käytännössä lapsi ulos siitä tekemisestä, on vaikea nähdä, että se oppimäärä tulisi suoritettua.
Ministeri uskonnon opetuksesta: Aika on ajanut nykyjärjestelmän ohi
Adlercreutzin mielestä nuorten ymmärrystä toistensa uskonnoille ja uskontolukutaitoa pitäisi vahvistaa, sillä uskonnolla ja kulttuurihistorialla on voimakas yhteys. Tämä pitäisi ottaa huomioon uskonto- ja elämänkatsomusaineiden opetuksessa.
– Aika on ajanut jossain määrin nykyjärjestelmän ohi. Meillä on jopa 15 eri uskonto- tai katsomusainetta kouluissa. Se hajottaa koulun arjen aika lailla tehokkaasti.
Adlercreutzin mukaan merkittävä osa vähemmistöuskontojen opettajista ei ole muodollisesti päteviä.
– Kun merkittävä osa opetuksesta tapahtuu koulun ulkopuolella tilanteissa, joihin meillä on huono näkymä, näen selviä ongelmia tässä nykyjärjestelmässä.
