Pieni Koivisto uinuu, vaikka Ukraina moukaroi kaupungin öljysataman maailmanluokan uutiseksi
Koivisto Suomenlahdella on saanut mahdollisesti enemmän drooniosumia kuin mikään muu pikkukaupunki Venäjällä. Todellisesta määrästä Venäjä vaikenee.
KOIVISTO Autossamme on Pietarin rekisterikilvet. Ne herättävät paikallisten huomion. Mutta toisin kuin odotimme, paikallista virkavaltaa viesti muukalaisuudestamme ei kiinnosta.
Ei kiinnosta kamerakaan, jolla yritämme ikuistaa 6 000 asukkaan pikkukaupungin tunnelmaa Suomenlahden pohjukassa 50 kilometrin päässä Suomen rajalta.
Venäjä on saanut kuluneena vuonna tuntea Ukrainassa aloittamansa hyökkäyssodan seuraukset, kun Ukraina on tehnyt lukuisia onnistuneita droonihyökkäyksiä Venäjälle.
Venäjä kertoo tuhoista vain niukasti, eikä halua kenenkään kuvaavan tuhoja.
Koiviston öljysatama on länsilähteiden mukaan saanut ainakin kolme, todennäköisesti useampia osumia maaliskuun alusta lähtien. Tarkkaa tietoa niiden aiheuttamista tuhoista ei ole.
Muutamia Ukrainan Koivistoon suuntaamia drooneja on harhautunut myös Suomen puolelle.
Olimme siis valmistautuneet nihkeään vastaanottoon ja näkymiin, joissa olisi merkkejä tuhoista, kuten tulipalojen jälkiä. Mutta törmäämmekin uinuvan kylänraitin rauhaan.
Koivisto näyttää tyypilliseltä venäläiseltä pikkupaikkakunnalta. Taajamassa on yksi suurempi päivittäistavarakauppa, muutamia muita liikkeitä sekä kaksi huoltoasemaa.
Koiviston tärkein nähtävyys on kivikirkko, jonka suomalaiset rakensivat 1900-luvun alussa Virolahden punaisesta graniitista.
Taajamassa näkee useita vanhoja puutaloja, jotka ovat selvästi ajalta ennen sotaa, eli suomalaisten rakentamia. Joitakin niistä on maalattu tummanvirheiksi tai sinisiksi, muut ovat harmaita.
Muuten paikkakunta erottuu edukseen lähinnä luontonsa puolesta: Koiviston seudulla on upeita hiekkarantoja.
Jättimäinen satama suljetulla alueella
Kaikki Ukrainan drooni-iskut ovat ilmeisesti osuneet suljetulle satama-alueelle. Sataman nimi on Primorsk.
Käymme monta kymmentä hehtaaria suuren öljysataman portilla. Vartija käännyttää meidät pois vakailla kädenliikkeillä, asiaamme kysymättä.
Yhdysvaltalaisen Vantor-yhtiön ottamien satelliittikuvien mukaan Primorskin satama menetti maaliskuun drooni-iskuissa 40 prosenttia öljyn säilytyskapasiteetistaan.
Se aiheutti bensapulaa eri puolilla Venäjää, sillä Primorsk on Venäjän Itämeren tärkein öljynjalostamo ja vientisatama.
Ukrainan iskujen määrästä voi päätellä, että vaurioita on enemmänkin
Suomenlahden satamat vastaavat vähintään 40 prosentista Venäjän koko öljynviennistä. Näistä satamista Primorsk on suurin.
Se on myös Venäjän niin sanotun varjolaivaston tärkein lähtösatama. Varjolaivastossa on aluksia, jotka seilaavat muiden maiden kuin Venäjän lipun alla länsimaiden pakotteita kiertääkseen. Tällaisia varjoaluksia Venäjällä on länsimaissa esitettyjen arvioiden mukaan ainakin 400.
Primorskissa jalostetaan noin miljoona barrelia raakaöljyä ja 300 000 barrelia dieseliä päivässä. Se tarkoittaa 60–75 miljoonaa tonnia öljyä vuodessa.
”Kalaa meressä, sieniä ja marjoja metsässä”
Kahden kilometrin päässä satama-alueesta avautuu hiekkaranta, jossa paikalliset käyvät uimassa. Eläkeläinen Vjatšeslav Sorokin polskii meressä, kuten joka aamu.
– Siellähän ne taivaalla lentävät, hän vastaa, kun kysymme drooneista.
Hän kertoo, että drooneja on näkynyt usein taivaalla, räjähdyksiä kuulunut ja musta savu peittänyt Koiviston taivaan. Hän vahvistaa, että asuintaajamaan droonit eivät kuitenkaan ole osuneet.
– Tietenkin ihmiset ovat tarkkana ja ehkä huolissaankin, mutta paniikkia täällä ei ole. Elämä on yhtä rauhallista kuin ennenkin, Sorokin sanoo.
74-vuotias Sorokin on syntyperäinen koivistolainen. Hänen perheensä siirrettiin sodan jälkeen Pietarista Suomenlahden pohjukkaan, ja sille tielle se on jäänyt.
Sorokin vietti koko työuransa satamatyöläisenä eikä eläkkeelläkään halua lähteä Suomenlahden maisemista, vaikka aikuiset lapset houkuttelevat häntä luokseen Pietariin.
– Täällä on kaikkea, mitä ihminen tarvitsee. Kalaa meressä, sieniä ja marjoja metsässä, hän juttelee leppoisaan sävyyn.
Sorokin kertoo käyneensä ennen hyökkäyssodan alkua usein Suomessa. Hän toivoo, että maailman tilanne muuttuu ja suomalaiset turistit palaavat Koivistoon, jossa on edelleen paljon vanhoja suomalaisten ennen sotia rakentamia asuintaloja.
– Kaipaamme heitä, Sorokin sanoo.
Turistit kaikonneet
Kesän matkailusesonki Karjalankannaksella on käynnistynyt, mutta tapaamme vain yhden turistin Koiviston kirkon luona.
Moskovalainen oikeustieteen opiskelija Vasilisa Terenitševa kertoo poikenneensa tänne äitinsä kanssa vain pikipäin. He halusivat nähdä kauniiksi mainostetut hiekkarannat. Koivistosta on matkaa Viipuriin parikymmentä kilometriä.
– Olemme Pietarissa kaksi päivää, Viipurissa päivän ja täällä kirjaimellisesti kymmenen minuuttia, mutta kauniit merimaisemat on nyt nähty, hän nauraa alkukesän aurinkoisena päivänä.
Terenitševaakaan droonivaara ei pelota, tai ainakaan hän ei sitä suomalaiselle toimittajalle tunnusta.