Päiväkodin työntekijöiltä raadollista puhetta arjesta – Tämä muutos oli ”isoin virhe ikinä”

– Työ ei anna minulle mitään hyvää, sanoo varhaiskasvatuksessa pitkän työuran tehnyt Hertta.

Hän kertoo lähteneensä usein töistä kotiin itkien. Hertta on nyt hoitovapaalla, mutta harkitsee vakavasti siirtyvänsä pois varhaiskasvatusalalta.

Iltalehti kysyi aiemmin lukijoiltaan päiväkotien ongelmista. Hertta oli yksi kyselyyn vastanneista. Hertan nimi on muutettu, sillä hän pelkää haastattelun mahdollisia vaikutuksia työsuhteeseensa. Hänen henkilöllisyytensä ja työsuhteensa ovat toimituksen tiedossa.

Lisää aikuisia

Hertta kokee, että varhaiskasvatuksessa työn luonne on radikaalisti muuttunut. Suuret ryhmäkoot ja lasten erityistarpeiden lisääntyminen ovat lisänneet haasteita päiväkodin arjessa. Tukea ei myöskään hänen kokemuksensa mukaan saa aina riittävästi.

– Erityisryhmien lopettaminen oli isoin virhe ikinä, hän sanoo.

Hertta on työskennellyt myös esiopetuksessa. Hänen kokemuksensa mukaan ryhmän muut lapset voivat jäädä ilman tarvitsemaansa esiopetusta, sillä erityistä tukea tarvitsevat vievät paljon aikuisresursseja.

– Ei se ole enää reilua kenellekään, hän sanoo.

Myös Niinan mukaan tukea tarvitsevien lasten määrä on lisääntynyt. Hän työskentelee päiväkodissa, joka sijaitsee eteläisessä Suomessa pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Niinan nimi on muutettu, mutta hänenkin henkilöllisyytensä ja työsuhteensa ovat toimituksen tiedossa.

– Henkilöstömitoitukset eivät ole riittävät, kun peilataan siihen, kuinka paljon lapset nykyään tarvitsevat erilaista tukea, Niina sanoo.

Niinan mukaan tukea tarvitsevat entistä enemmän myös lapset, joilla ei ole esimerkiksi erityisen tuen päätöstä.

Niinan mukaan varhaiskasvatuksen työntekijät ovat todella tiukilla. Hän kokee, että ryhmäkoot ovat maltilliset, mutta aikuisia tarvittaisiin ryhmiin lisää. Tuen tarpeen lisääntyminen vaatii myös enemmän erityisosaamista henkilöstöltä.

Vanhemmuus hukassa

Molemmat ammattilaiset kertovat, että vanhemmuus tuntuu olevan hukassa yhä useammalta.

Hertan mukaan rajojen asettaminen tuntuu olevan vanhemmille vaikeaa. Tämä voi näkyä erityistarpeisten lasten kohdalla lyömisenä, potkimisena ja puremisena.

– Lapselle se on hyvin ristiriitaista, jos on tottunut tekemään kotona, mitä haluaa. Päiväkodissa näin ei voi tehdä, vaan ryhmässä on kaikilla samat säännöt.

Niinan mukaan lapset eivät opi enää kotona peruskäytöstapoja samalla tavalla kuin ennen. Hän toivoo, että vanhemmat opettaisivat tunnetaitoja omille lapsilleen kotona, ettei niiden opettaminen jäisi vain päiväkodin vastuulle.

– Kaveritaitoja on hyvä opetella päiväkodissa, koska kavereita ei välttämättä kotona ole, hän lisää.

Niina kokee, että hänen työuransa aikana varhaiskasvatuksen ammattilaisten ammattitaidon arvostaminen on murentunut.

– Aikoinaan päiväkotien henkilöstö olivat ne, jotka neuvoivat vanhempia kasvatusasioissa kertoen esimerkiksi rajoista ja rutiineista. Tilanne on kääntynyt niin, että me päiväkodeissa toimimme siten kuten vanhemmat sanovat, hän sanoo.

Niinan mukaan on uuvuttavaa, että joutuu työskentelemään oman ammattietiikan vastaisesti.

– Vanhemmat voivat esimerkiksi vaatia, että lapsi ei nuku päiväunia, vaikka työntekijät näkevät, että lapsi on väsynyt ja tarvitsee ne, Niina sanoo.

Myös hyvää

Sekä Niina että Hertta muistuttavat, että lapset tarvitsevat päiväkodista lomaa.

– Emme me aikuisetkaan pystyisi toimimaan, jos painaisimme vuodesta toiseen ilman lomaa. Päiväkoti on tavallaan lapsen työpäivä, ja lapsi joutuu aika paljon pinnistelemään päivän aikana, kun opetellaan asioita, Niina kertoo.

Hän muistuttaa, että lapsen päivä on aina pidempi kuin vanhemman työpäivä.

– Sitä vanhemmat eivät aina ehkä osaa ajatella.

Sekä Niina ja Hertta löytävät monista ongelmista huolimatta myös hyvää työssään.

– Lapset on se hyvä juttu, Niina sanoo.

Myös Hertta kokee lasten kanssa työskentelyn antoisaksi.

– Työ itsessään antaa, kun kaikki on hyvin ja on palkitsevaa. On ihana nähdä, kun lapset oppivat uusia asioita.