Pääkirjoitus:EU-jäsenyys ei ole kunniamerkki, joka myönnetään urheudesta
Juhannusviikolla Euroopan unioni aloitti virallisesti jäsenyysneuvottelut Ukrainan kanssa. Ukraina jätti jäsenhakemuksensa helmikuussa 2022 vain pari päivää sen jälkeen, kun Venäjä oli aloittanut täysimittaisen hyökkäyssotansa.
Sen jälkeen, kun kävi selväksi, ettei Ukrainasta voi tulla puolustusliitto Naton jäsentä, EU-jäsenyydestä on pyöritelty Ukrainalle eräänlaista köyhän miehen turvatakuuta Venäjää vastaan.
Yksi intomielisimmistä Ukrainan EU-jäsenyyden kannattajista on presidentti Alexander Stubb, joka on useaan otteeseen todistanut Ukrainan paikan olevan Euroopan unionissa. Stubbin puheissa Ukrainan EU-jäsenyys tosin kääntyy jo tärkeäksi turvatakuuksi unionille itselleen.
Ukraina on jo vuosia taistellut olemassaolostaan Venäjän raakalaismaisten sotatoimien vuoksi. Ukraina tarvitsee ja ansaitsee kaiken mahdollisen tuen Euroopan unionilta ja sen jäsenmailta. EU:n on oltava vielä nykyistäkin ponnekkaammin Ukrainan puolella ja Venäjää vastaan. Esimerkiksi Venäjän vastaisissa pakotteissa EU on vätystellyt läpi sodan.
EU-jäsenyys ei kuitenkaan ole mikään kunniamerkki, joka voidaan ripustaa ukrainalaisten rintaan palkinnoksi urheasta taistelusta. Se on mittava poliittinen, oikeudellinen ja taloudellinen sopimus, joka kaiken lisäksi muuttaisi paitsi Ukrainan, myös unionin omia sisäisiä rakenteita.
EU:n jäsenkriteerit edellyttävät vakaita yhteiskunnallisia instituutioita, ihmisoikeuksien kunnioittamista, demokratiaa, toimivaa oikeusvaltiota ja kykyä panna toimeen EU:n yhteinen lainsäädäntö. Urhoollinen puolustautuminen Venäjää vastaan ei hoida näitä asioita kuntoon.
Ja sitten EU:n pitäisi vielä kyetä ottamaan uusi jäsen tavalla, joka ei luhista koko rakennelmaa.
Käytännössä Ukraina on niin suuri maa, etteivät EU:n nykyinen maatalouspolitiikka tukineen tai erilaiset alueiden koheesiotuet selviäisi liittymisen rytinässä. Mittakaavasta kertoo se, että eri arvioiden mukaan nykyjärjestelmässä muut EU-maat maksaisivat Ukrainalle maatalous- ja aluetukina 110–186 miljardia euroa seitsenvuotisen budjettikauden aikana, eikä summa sisällä jälleenrakentamisen kustannuksia. Ennen Ukrainan jäsenyyttä koko unioni pitäisi uudistaa.
Presidentti Alexander Stubb kiirehtii EU:n laajentumista. Hänen mukaansa Ukrainan jälkeen samaan syssyyn pitäisi puhua myös muun muassa Georgian ja Turkin jäsenyydestä. Stubbin mukaan ”mahdollisuuksien ikkuna” on lyhyt, sillä Ukrainan sodan loppumisen jälkeen ”ihmiset nostavat jalkansa kaasulta ja alkavat kinastella epäolennaisista asioista”.
Laajeneminen ei kuitenkaan voi eikä saa olla EU:n perustarkoitus. Jo tähänastinen itälaajeneminen osoittaa, ettei EU-jäsenyys takaa vakaata oikeusvaltiota ja avoimen demokratian kehittymistä. Se ei edes suojele Venäjän vaikuttamisponnisteluilta, kuten vaikkapa Unkarissa tai Slovakiassa on nähty.
Päinvastoin itsetarkoituksellinen laajeneminen heikentää EU:ta. Sen sijaan pitäisi pyrkiä vahvistamaan EU:ta esimerkiksi sen jäsenmaiden talouskasvun vauhdittajana.
Lisäksi yltiöpäinen laajenemisintoilu on epäreilua EU:hun mieliviä ukrainalaisia kohtaan. Vaikka Suomen presidentti ei tuhlaisikaan aikaansa käytännön vaikutusten kaltaisiin epäolennaisuuksiin, muualla unionissa ollaan tarkempia.
Ukrainan mahdollinen tie EU:hun on pitkä ja monen mutkan takana. Rauha on todennäköisesti ja toivottavasti huomattavasti lähempänä.