Pääkirjoitus:Kello tikittää Putinille – Ennen romahdusta diktaattoreilla on tapana raaistua

Venäjä teki torstain vastaisena yönä massiivisen sotarikoksen. Venäläiset ampuivat Ukrainan pääkaupunkiin Kiovaan lähes 80 ohjusta ja noin 500 lennokkia.

Ilmapuolustus torjui viitisenkymmentä ohjusta, mutta etenkin ballistiset ohjukset surmasivat siviilejä. Useita asuinkerrostaloja on romahtanut, ja ainakin 30 ihmistä on kuollut ja vähintään sata loukkaantunut.

Hyökkäys kesti yli yksitoista tuntia. Kiovan metroasemilta etsi viranomaisten mukaan suojaa 52 500 ihmistä, mukaan lukien 4 500 lasta. BBC kuvailee, miten yksi ohjuksista synnytti valtavan kraatterin päiväkodin viereen.

– Kaikki vannoutuneet ’russofiilit’ ovat tervetulleita elämään tavallisen ukrainalaisen arkea ja katsomaan, väheneekö rakkaus ’äiti-Venäjään’, toimittaja Maxim Fedorov kirjoittaa Facebookissa. Hän on paikan päällä Kiovassa.

Enempi sodan kauhujen kuvaileminen tuskin on tarpeen.

Olennaisempaa on pysähtyä arvioimaan, minkälaisen Venäjän kanssa olemme tekemisissä.

Tänäkin kesänä Euroopassa on kuultu puheita, että Vladimir Putin saattaisi olla halukas neuvottelemaan rauhasta. Kyseessä on viides kesä peräkkäin, kun näin tapahtuu, mutta ensimmäistäkään todistetta Venäjän valmiudesta rauhaan ei ole tähän mennessä esitetty.

Iltalehti kysyi keväällä venäläiseltä Garri Kasparovilta, mitkä ovat hänen neuvonsa kaikille, jotka rakastavat rauhaa ja demokratiaa.

– Tätä sotaa ei voiteta neuvottelemalla. Meidän täytyy osoittaa vahvuutta ja päättäväisyyttä, ja – jälleen kerran – Venäjän täytyy hävitä sota, Kasparov sanoi.

Raaistuvat sotarikokset todistavat, että Kasparov ja muut venäläiset oppositioaktivistit ovat oikeassa: rauha ei ole Euroopassa mahdollinen, ennen kuin Putin on saatu pois vallasta. Ukraina on hänelle pakkomielle.

Tasavallan presidentti Alexander Stubb on pohjimmiltaan yhtä inhorealisti kuin shakin suurmestari.

Kirjassaan Vallan kolmio Stubb arvioi, että on oletettava Putinin menevän ”päätyyn asti”. Sota on Putinille liian suuri hävittäväksi. Hänelle sodassa on kyse perinnöstä ja paikasta historiassa Iivana Julman, Pietari Suuren ja Stalinin rinnalla.

Monille suomalaisille on ollut ahdistavaa havahtua todellisuuteen, jossa tuhoamissodat ovat palanneet Euroopassa vallankäytön välineiksi. Helsingistä Kiovaan on vähemmän matkaa kuin Hangosta Nuorgamiin.

Läheisyys tekee uutiskuvista niin pelottavia, että osa haluaisi ummistaa niiltä silmänsä. Paras keino välttyä vastaavalta on tukea ukrainalaisia entistä enemmän ja päättäväisemmin.

Jos tätä ei halua uskoa, kannattaa lukea, mitä Kiinan presidentti Xi Jinping lausui Putinin vieraillessa Pekingissä.

Xin sanoin Kiina ja Venäjä vastustavat ”kaikkia provokatiivisia toimia, joiden tarkoituksena on kieltää toisen maailmansodan tulokset ja herättää henkiin fasismin ja militarismin piirteitä”.

Toisen maailmansodan seurauksena venäläiset miehittivät Viron, Latvian ja Liettuan ja tekivät Puolasta satelliittidiktatuurinsa. Suomi joutui vasten tahtoaan Venäjän etupiiriin.

Jos venäläiset pääsevät Ukrainassa voitolle, he eivät tyydy siihen.

Kiinan ulkoministeri Wang Yi vierailee viikonloppuna Helsingissä. Stubb vetoaa jälleen kiinalaisiin, jotta he eivät tukisi Putinin sodankäyntiä.

Vierailun voi tulkita heikoksi signaaliksi siitä, että Kiina varautuu Putinin romahdukseen.

Historiasta tiedämme diktaattorien raaistuvan entisestään, kun he heikentyvät. Emme tiedä vielä, kokeeko Putin lopulta Nicolae Ceaușescun kohtalon, mutta mahdollista se on.

Suosiolla Putin ei imperiumitavoitteestaan luovu.

Venäjä sulkee raja-asemiaan, mikä on tulkittu merkiksi liikekannallepanon valmistelusta.

Aseapu Ukrainaan kulkee Puolan kautta. Brittilehti The Telegraphin mukaan amerikkalaiset ovat varoittaneet Puolan johtoa siitä, että Kremlissä harkittaisiin sotilasoperaatiota Puolaa ja Naton itäistä sivustaa vastaan. Yhtenä tavoitteena olisi lännen Ukraina-avun vähentäminen.

Jos Venäjä yrittää jotakin vastaavaa, se kertoo Putinin epätoivosta. Onnistumisen mahdollisuuksia Venäjällä ei olisi.

Ankaran huippukokouksessa Nato-maat vahvistavat tukevansa Ukrainaa ensi vuonnakin kymmenillä miljardeilla euroilla. Kello tikittää Putinille.