Pääkirjoitus:Kokoomus haluaa tehdä uhkarohkean eläketempun

Kokoomuksen leikkauslistan luonnos vuoti jo tiistaina julkisuuteen, kun puolueen pää-äänenkannattaja Verkkouutiset ensimmäisenä kertoi yhdeksän miljardin euron toimista, joilla kokoomus aikoo laittaa julkista taloutta kuntoon ensi vaalikaudella.

Nettosopeutusta kokoomuksen ohjelmalla kertyisi kahdeksan miljardia euroa vaalikauden aikana. Toimien on tarkoitus vaikuttaa täysimääräisinä vuonna 2031 eli vaalikauden lopussa.

Kyseessä oli varsin pitkälle valmistellun ohjelman luonnos. Lopullinen ohjelma julkaistaan keskiviikkona, joten muutoksia voi vielä tulla. Suuri linja tuskin kuitenkaan muuttuu: kokoomuksen vaihtoehto perustuu täysin leikkauksiin. Veronkorotuksia ei ole pöydällä.

Kokoomuksen lista tulee hetkellä, jolloin koko velkajarrusovun uskottavuus on alkanut horjua. Vasemmistoliiton rinnalle kriitikkojen kuoroon on liittynyt Liike Nytin puheenjohtaja Harry Harkimo. Lisäksi vihreistä on kyseenalaistettu sopeutustarpeen suuruutta.

Julkisen talouden sopeutustarve on varsin mittava, mutta silti kokoomukselta on tässä tilanteessa rohkea avaus esittää, ettei mikään sektori voi jäädä kovien leikkausten ulkopuolelle – se nimittäin tarkoittaa myös eläkkeitä.

Kun kokoomus marssi kevään 2023 eduskuntavaalien jälkeen Säätytalolle hallitusneuvotteluihin, taustakeskusteluissa arvioitiin, ettei maksussa olevia työeläkkeitä voida ottaa leikkauslistalle. Perusteluna oli, ettei työmarkkina- ja verouudistukset läpi haluava kokoomus voisi käydä taisteluita aivan kaikilla rintamilla yhtä aikaa.

Tilannearvio oli varmaankin aivan oikea. Kokoomuksen kannatus kesti kuluneen vaalikauden aikana sopeutustoimia ja ikäviä päätöksiä varsin hyvin. Kesästä 2025 lähtien alamäki on kuitenkin ollut hidas mutta varma. Kokoomuksen kannatus on valunut niin alas, että perussuomalaiset on jo virhemarginaalin sisällä.

Nyt kokoomus kaavailee leikkauslistaluonnoksen mukaan säästävänsä eniten sosiaali- ja terveysmenoista sekä eläkkeistä. Pelkästään eläkkeistä puolueen on tarkoitus löytää kahden miljardin euron säästöt.

Niin suuria säästöjä ei ole löydettävissä kansan- ja takuueläkkeen piiristä, vaan se tarkoittaa maksussa oleviin työeläkkeisiin puuttumista. Esimerkiksi jäädyttämällä työeläkkeiden indeksikorotukset pariksi vuodeksi voisi olla mahdollista löytää kaksi miljardia euroa. Säästö kuitenkin riippuu pitkälti siitä, miten palkat ja inflaatio kehittyvät.

Ongelmana on, että työeläkemenosta säästäminen ei edes näy valtionkukkarossa, ellei sen vastapainoksi ensin alenneta työeläkemaksuja ja nosteta verotusta vastaava määrä. Suoraviivaisempi tapa on hakea raha työeläkkeitä verottamalla, mutta verotuksen kiristämisen kokoomus on sulkenut pois.

Yksityiskohtaisen ratkaisun löytäminen jää kokoomuksen ohjelman perusteella työmarkkinajärjestöjen harteille. Siitä tuskin tulee helppo harjoitus.

Toinen kokoomuksen ohjelmaluonnoksesta heräävä kysymys on se, miten ”uudistamisesta” saadaan revittyä sille arvioidut säästöt. Esimerkiksi valtionhallinnon uudistamisesta tulisi kerätä puolen miljardin euron, sote-palveluiden uudistamisesta kahden miljardin euron ja sosiaaliturvan uudistamisesta miljardin euron säästöt.

Miljardi sieltä ja toinen täältä. Kuinka kokoomus aikoo varmistaa, että uudistaminen ihan oikeasti tuottaa niin paljon säästöä? Vai olisiko kyseessä kuitenkin ihan perinteinen menoleikkaus?

Olisi tietysti rehellistä sanoa suoraan, mikäli jokin toimi on tarkoitettu nimenomaan säästökeinoksi.

Tähän mennessä vain vasemmistoliitto, joka ei ole mukana velkajarrussa, on tuonut pöytään oman esimerkinomaisen listansa mahdollisista sopeutustoimista. Se on kuin peilikuva kokoomuksen listalle. Vasemmistoliitto esitti lähes pelkästään verotoimia.

Kun kokoomus saa keskiviikkona virallisesti julkaistua sopeutusohjelmansa, se tulee olemaan ensimmäinen velkajarruun sitoutunut puolue, joka näin tekee. Samalla paine omien sopeutuslistojen julkaisemisesta siirtyy suurista puolueista SDP:lle ja perussuomalaisille.

Odotettavissa on, että perussuomalaiset tulee esittämään vähintään yhtä tiukan menoleikkauslistan kuin kokoomus. Eroja saattaa sisällön ohella tulla siitä, mikä puolue esittää sopeutustoimensa yksityiskohtaisimmin. Mitä enemmän ehdotukset ovat ylätason pyörittelyä, sitä heikompi on äänestäjän oikeusturva.

Olisikin suotavaa, että kansalaisille väännetään nyt rautalangasta, mistä rahat on konkreettisesti tarkoitus ensi vaalikaudella ottaa.