Syksyn aikana puolueiden tekoälykiima tuntuu ehkä yllättäen rauhoittuneen. Vielä keväällä ja alkukesästä puolueet ja yksittäiset poliitikot likipitäen kilpailivat siitä, kuka kehtaa luvata suurimmat säästöt tekoälyllä julkisiin menoihin.
Rohkein oli entinen pääministeri Juha Sipilä (kesk), joka arveli koko julkisen talouden sopeutustarpeen (8–11 miljardia euroa) olevan kuitattavissa tekoälyn käyttöä iteroimalla.
Julkisen talouden ongelmat ovat tapetilla kesän jälkeenkin, mutta tekoälypuheet ovat kadonneet. Kyse lienee tilapäisestä nuupahduksesta. Keskustelu puolueiden sopimasta velkajarrusta on maadoittanut puheen konkreettisiin säästötoimiin ja veronkorotuksiin. Kevään eduskuntavaalien lähestyessä odotettavissa on takuuvarmasti lisää lupauksia tekoälyn autuudesta.
Samalla julkiselta sektorilta on kuitenkin löytynyt konkreettisia esimerkkejä siitä, miten tekoäly voi tuoda säästöjä likipitäen kivuttomasti ja palveluita huonontamatta.
Kaikista maailman paikoista pienessä kantahämäläisessä Humppilan kunnassa tekoälyä käytettiin korvaamaan kaksi johtajaa. Noin 2 000 asukkaan Humppilan kunnanvaltuusto päätti lakkauttaa hallintojohtajan ja teknisen johtajan virat, korvasi heidän työpanoksensa tekoälytyökaluilla ja säästi 150 000 euroa vuodessa.
Tavallisen humppilalaisen kannalta säästö oli varmasti kivuttomampi kuin kunnan palveluista karsiminen, mutta samalla saatiin esimakua siitä, miten hankalaa poliitikkojen tekoälyvisioiden toteuttaminen voi olla.
Tekoälyn korvaama entinen hallintojohtaja valitti potkuistaan hallinto-oikeuteen ja teki kaupan päälle rikosilmoituksen virkarikoksista. Apulaisoikeusasiamies taas alkoi oma-aloitteisesti selvittää, rikkooko humppilalainen tekoäly perusoikeuksia ja hyvää hallintotapaa.
Ei ihme, että valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) parahti jo, ettei tekoäly tällä menolla tule tehostamaan julkisessa hallinnossa yhtään mitään.
Kun tekoälyä on viime vuosina otettu käyttöön yrityksissä, mantra on ollut, ettei tekoälyllä pidä yrittää korvata sitä, miten työtä tehdään nyt. Todellinen hyöty tekoälystä saadaan vasta, kun mietitään alusta pitäen uusiksi, mitä oikein halutaan saada aikaan ja miksi.
Humppilan tapaus osoittaa julkiselle sektorille poikkeuksellista oma-aloitteista ja ennakkoluulotonta uudistusmieltä. Todellinen kysymys kuitenkin on, miksi Suomessa ylipäänsä on itsenäisiä parintuhannen asukkaan pikkukuntia, joissa on oma tekninen toimi, hallintorakenne ja päättäjät.
On surkuhupaisaa, jos julkisen sektorin tekoälyinto käytetään siihen, miten parhaiten ja mahdollisimman pitkään nykyisiä tehottomia rakenteita, kuten pieniä kuntia, voidaan tekohengittää.
Uudistustarmo tulisi käyttää siihen, miten suomalaisille voidaan tuottaa nykyistä merkittävästi parempia julkisia palveluita merkittävästi kevyemmällä verotuksella. Tekoäly voi varmasti auttaa siinä.
