Uskossa velkajarrutavoitteeseen on alkanut näkyä ja kuulua horjumista alkuinnostuksen jälkeen. Keväällä kaikki eduskuntapuolueet vasemmistoliittoa lukuun ottamatta sitoutuivat keväällä sopeuttamaan valtiontaloutta 8–11 miljardilla eurolla. Vaalien lähestyessä puolueissa on alettu hötkyillä ja livetä rivistä, ja epäröinti näkyy myös ekonomistikunnassa.
Keskiviikkona valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Juha Majanen nosti esiin Kauppalehden haastattelussa vakavan varoituksen, mitä velkajarrusta irti päästäminen voisi tarkoittaa. Majasen skenaariossa Suomelle kävisi kuten Ranskalle, jolloin valtionvelan riskipreemio lähtisi jyrkkään nousuun, mikä voisi nostaa valtion velanhoitomenoja 1,2 miljardia vuodessa lisää, kun tällä hetkellä velanhoitoon pitäisi mennä 6,7 miljardia vuosikymmenen loppuun mennessä.
Kyse ei ole siis siitä, että valtio jatkaisi vielä kovempaa tahtia velkaantumistaan, vaan siitä, että rahoitusmarkkinat alkaisivat periä Suomelta velasta nykyistä kovempaa hintaa, kun usko Suomen kykyyn saada velka kuriin murenisi.
Summan mittakaavaa kuvaa, että velan korkoihin menisi silloin enemmän kuin Suomi käyttää nyt koko puolustukseen tai kuinka paljon nyt käytetään perus- ja toisen asteen koulutukseen, korkeakouluihin, tutkimukseen ja opintotukeen yhteensä.
Puolustusmiljardeilla saadaan sotilaita ja aseita, joilla voidaan pitää huoli siitä, että jatkossakin saisimme itse päättää omista asioistamme. Koulutusmiljardeilla saadaan hyvinvointivaltion kulmakiviä: opettajia, opetusta ja tutkimusta, joilla talouskasvusta pidetään huolta.
Korkomiljardeilla ei saada mitään uutta. Niitä maksamalla varmistetaan se, että rahaa on paljon vähemmän käytettäväksi kaikkeen oikeasti tärkeään.
Konkreettisesti Majasen uhkaama 1,2 miljardin euron lisälasku tarkoittaisi jokaiseen suomalaiskotiin noin 400 euron lisälaskua vuodessa, jos kakku jaettaisiin tasan jokaisen noin 3 miljoonan kotitalouden kesken.
Ranska on karu esimerkki siitä, mitä velkaongelmasta seuraa, jos ikäviä ratkaisuja vain siirretään ja siirretään. Siellä korkoihin arvioidaan menevän vuonna 2027 jo yli 90 miljardia euroa – enemmän kuin valtio käyttää koulutukseen tai puolustukseen.
Suomi ei onneksi ole Ranska. S&P Global Ratingsin analyytikko arvioi viime viikolla Iltalehden harvinaisessa haastattelussa luottoluokittajan noteeranneen, että Suomessa velkaantumisen ongelma on otettu vakavasti. Suomi on aiemmin osoittanut pystyvänsä myös koviin ja pragmaattisiin päätöksiin.
Kun sovitusta linjasta ei lähdetä peruuttelemaan, ei pitäisi tulla markkinoilta ylimääräisiä ikäviä korkoyllätyksiäkään.
Velkajarrun vaatima 8–11 miljardin sopeutus on kiistatta erittäin kova tavoite. Se tarkoittaa menoleikkauksia ja veronkorotuksia, todennäköisesti molempia. Mittakaavaa saa siitä, että Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan Petteri Orpon hallitus on onnistunut tekemään tällä hallituskaudella vain 3,5 miljardin nettosopeutukset.
Velkajarrun edessä epäröinti tiivistyy siihen, että sopeutusten aikataulua pidetään liian nopeana ja seurauksia liian tuhoisina kasvulle. Ekonomisti Vesa Vihriälä huomauttaa tuoreessa kirjoituksessaan, että Suomelle ennustetaan nyt kovempaa kasvua kuin tyypillisesti. Vihriälä toteaa, että varsin mittavat sopeutustoimet vuonna 2025 eivät ole lopettaneet Suomen talouskasvua, joka on lähtenyt vetämään viennin avulla vuodesta 2024 ja investointien avulla vuodesta 2025.
Vihriälä huomauttaa, että suomalainen hyvinvointivaltio ei ole romuttunut viimeisen 30 vuoden aikana, vaikka valtiontalouteen on tehty suurin piirtein velkajarrutason sopeutukset Lipposen ensimmäisen hallituksen sekä Kataisen/Stubbin hallituksen aikaan. Suomi käyttää edelleen sosiaalimenoihin suhteessa enemmän rahaa kuin lähes mikään muu EU-maa. Leikkauksilla on hidastettu menojen kasvua, mutta hyvinvointivaltion ydintehtävät ovat säilyneet läpi kovienkin aikojen.
Vihriälä huomauttaa, että velka itsessään ei ole paha asia. Sillä voidaan hoitaa järkeviä ja yhteiskunnan kannalta välttämättömiä investointeja. Ongelma on se, jos julkinen talous päästetään siihen pisteeseen, ettei velkaa olisikaan enää varaa ottaa, vaikka tarve olisi. Tuo raja on päivä päivältä lähempänä.
Velkapommi on viritetty Suomeen kaikenväristen hallitusten aikana vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen. Nyt tuo pommi on pakko purkaa yhdessä. Suomen kannalta ratkaisevaa ei ole vain velan määrä, vaan myös se, uskovatko velkojat Suomen pitävän sanansa.
