Keskiviikkona perussuomalaisten europarlamentaarikko Sebastian Tynkkynen teki sen taas. Tynkkynen kutsui SDP:n varapuheenjohtajaa, kansanedustaja Nasima Razmyaria ”afkaanimuslimiksi” ja ”Troijan hevoseksi” ja haki kannustusta sille, että Razmyar lähtisi Suomesta.
Siinä ei varsinaisesti ole mitään uutta, että perussuomalainen poliitikko ja erityisesti Sebastian Tynkkynen puhuu tavalla, joka herättää närkästystä tai jopa järkyttää. Tynkkynen on tuomittu jo kolme kertaa kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja päälle yhden kerran uskonrauhan rikkomisesta.
Jokaisella kerralla käräjäkäynnin pontimena ovat olleet loukkaavat puheet maahanmuuttajista tai islamista tai molemmista. Tynkkynen on sanonut pitävänsä kyseisiä lakeja sananvapautta rajoittavina ja jatkavansa vastedeskin valitsemallaan linjalla.
Tynkkynen on varmasti perussuomalaisten poliitikkojen joukossa siellä kovasanaisemmassa päässä. Kun huhtikuussa järjestettävät eduskuntavaalit lähestyvät, on aika lailla selvää, ettei Tynkkysen ulostulo jää persujen ainoaksi älähdykseksi.
Maahanmuuton ja maahanmuuttajien arvosteleminen on perussuomalaisten luottohevonen, jolla ratsastaa vaalikamppailuun. Ja mitä kovempia perussuomalaisten puheet ovat, sitä enemmän niistä närkästytään ja sitä suuremman huomion ne saavat.
Tällä kertaa kovien puheiden taktiikka voi lyödä näpeille.
Ylen kannatusmittauksessa perussuomalaiset on noussut kokoomuksen ohi Suomen toiseksi suurimmaksi puolueeksi, ja puheenjohtaja Riikka Purra voisi hyvinkin nousta seuraavaksi pääministeriksi. Suurimmaksi puolueeksi nouseminen kuitenkin edellyttää sitä, että perussuomalaiset saa nyhdettyä yhä useamman äänestäjän demareiden ja kokoomuksen riveistä.
Kilpakumppanit toivovat nyt, että on paljon ihmisiä, joille Tynkkysen ja kumppanien rasismi tai vähintäänkin rasismilla flirttaileminen on yksinkertaisesti liikaa. Purra nöyrtyikin heti sanomaan, että asioista pitäisi pystyä keskustelemaan asiallisesti.
Tynkkysen töräys jätti kokonaan varjoonsa sen, mistä koko kohu lähti liikkeelle, eli Razmyarin tavan vastustaa niin sanottua raja- tai käännytyslakia.
Demareilla on ihan puoluekokouksessa asti tehty päätös siitä, että puolue kannattaa välineellistetyn maahanmuuton torjuntaan suunniteltua lakia. Puolueen varapuheenjohtaja Razmyar kuitenkin totesi, ettei rajalakia olisi säädetty, jos maassa olisi ollut demarivetoinen hallitus – ja että sitä tarkastellaan kriittisesti, jos seuraava hallitus on demarivetoinen.
Näkemys on siksi erikoinen, että demarit ja demariäänestäjät ovat valtaosin olleet rajalain kannalla.
Niinpä muutkin kuin Sebastian Tynkkynen ovat arvostelleet Razmyarin kapinaa rajalakia vastaan, tosin huomattavasti siistimmin ja paremmin argumentoiden. Razmyarilla kun ei varsinaisesti ole tarjota minkäänlaista vaihtoehtoa sille, miten Venäjän aseeksi ottamaan maahanmuuttajien ohjailuun pitäisi vastata.
Tästä huolimatta jokunen kansanedustaja on liittynyt varapuheenjohtaja Razmyarin kapinaan. Lakia vastaan ovat olleet muun muassa Krista Kiuru, Matias Mäkynen ja entinen puheenjohtaja Antti Rinne. Kokoonpanosta voi vetää senkin johtopäätöksen, että poppoon pontimena on pikemminkin puheenjohtaja Antti Lindtmanin kuin rajalain kampittaminen.
Suomen turvallisuudesta pitää pystyä puhumaan, ilman että ihmisryhmiä tai eri mieltä olevia poliitikkoja halvennetaan. Ja siitä pitää pystyä puhumaan, ilman että asia valjastetaan identiteettipolitiikan tai puolueen sisäisen nokittelun välineeksi.