Hallituksen edustajat, pääministeri Petteri Orpo (kok) ja valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) etunenässä, ovat riemuinneet, että Suomen talous kasvaa vihdoinkin. Samaa ilosanomaa ovat toistelleet monet ekonomistit ja elinkeinoelämän kellokkaat.
Vuoden ensimmäisen neljänneksen luvut, 0,9 prosenttia bruttokansantuotteen kasvua, ovatkin lupaavat pitkän alakulon jälkeen. Tosin tuosta kasvuluvusta noin kolmanneksen arvellaan tulevan hävittäjähankinnasta, mutta yhtä kaikki, kasvua tuli jonkin verran.
Tavaroiden ulkomaankauppa näyttää vetävän kohtuullisesti ja ekonomistien mukaan myös kansalaiset ovat alkaneet varovaisesti kuluttaa: kaikkea ei enää lykätä sukanvarteen.
Valitettavasti torille ei ole vielä asiaa tämän takia, näkymä on edelleen vähintäänkin sumea: ja mikäli se on kiinni Vladimir Putinista, ei näkymä välttämättä vieläkään selviä pitkään aikaan.
Toinen iso syy on Lähi-idän sota, joka ei sekään ota loppuakseen, vaikkakin Yhdysvaltain Donald Trump on vakuutellut rauhan olevan lähellä. Toivottavasti Trump on tällä kertaa oikeassa.
Valtiovarainministeri Purra olisikin tiistaina eduskunnassa vain varovaisen positiivinen.
– Talouskasvu on viimein käynnistynyt meillä Suomessa, vaikka esimerkiksi Saksassa kasvu on edelleen hyvin nihkeää. Saksan nihkeys ei voi olla vaikuttamatta Suomeen, kuten ei Iranin sotakaan, joka valitettavasti otti eilen jälleen uusia kierroksia. Kasvu on siis haurasta, mutta joka tapauksessa sitä kuitenkin laaja-alaisesti kaikilla päätoimialoilla tapahtuu, Purra sanoi.
Koko EU:n tasolla talousnäkymät ovat muuttuneet huonommiksi Lähi-idän konfliktin myötä.
Energiahyödykkeiden hintojen nopea nousu on kiihdyttänyt inflaatiota siihen pisteeseen, että Euroopan keskuspankin uumoillaan nostavan korkoja. Tilanteen odotetaan paranevan hieman ensi vuonna, jos energiamarkkinoiden liittyvät jännitteet lievenevät.
EU-alueen bruttokansantuote kasvoi viime vuonna 1,5 prosenttia, mutta kuluvana vuonna kasvun ennustetaan hyytyvän 1,1 prosenttiin. Suomen kasvu jäänee ennusteiden mukaan tästäkin selvästi.
Epävarmuus korkokehityksestä ja epävakaa turvallisuuspoliittinen tilanne tarkoittavat, että esimerkiksi asuntomarkkinoilla ei ole nähtävissä selvää käännettä parempaan. Samaa pätee luonnollisesti monien muidenkin isojen hankintojen tekemiseen.
On selvää, että hallituksessa – ja kaikkialla muuallakin yhteiskunnassa – on laitettu sormet ja varpaatkin ristiin, jotta Lähi-idän ja Ukrainan sotatoimet saataisiin loppumaan, talous alkaisi kunnolla vetää ja työpaikkoja syntyä.
Orpon hallituksen työmarkkina- ja sosiaaliturvan uudistukset on rakennettu kasvua silmällä pitäen: vain silloin konstit voivat osoittaa toimivuutensa. Tähän mennessä ne ovat saaneet aikaan vain sen, että yhä useampi suomalainen on pettynyt hallitukseen.
Tiistaina eduskunnan suuressa salissa kokoomuksen riveistä vihjailtiin, että gallupeja johtavassa SDP:ssä pelättäisiin, että talous lähtisi kunnolla kasvuun.
Vihjailu ei ole kovin vankalla pohjalla, koska totuushan on, että kaikissa oppositiopuolueissakin, jotka mielivät seuraavaan hallitukseen, pitäisi pelätä sitä, että talous ei vieläkään ryhdy kasvamaan.
Julkisen talouden velkaantuminen on rajussa kasvussa, eivätkä isot menopaineet sote-puolella ja maanpuolustuksessa helpota ollenkaan tilannetta.
Viime viikolla johtavat poliitikot riensivät hätäisesti torjumaan parlamentaarisen työryhmän kannan, jonka mukaan Suomen puolustusmenot tulisi lähes kaksinkertaistaa nykytasosta 14–15 miljardiin euroon vuodessa vuoteen 2030 mennessä.
Käytännössä me olemme Naton kautta jo sitoutuneet samanlaiseen puolustusmenojen tasoon, tosin hieman hitaammalla tahdilla.
Poliitikkojen paniikinomaiset reaktiot taisivatkin kummuta siitä, että kenelläkään ei tunnu olevan konkreettista suunnitelmaa, miten kasvavat puolustus- ja sote-menot nivotaan yhteen sen kanssa, että julkista taloutta pitää samalla leikata reippaasti.
Aggressiivisen Venäjän naapurissa me emme voi tinkiä puolustuksesta, eikä esimerkiksi vanhuksia voi nykyistä enemmän jättää heitteille.
Siksipä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin että seuraavaa hallitusta ohjaavat puolueet ja poliitikot, jotka pystyvät yhä enemmän karsimaan vähemmän tärkeistä asioista ja ohjaamaan ne elintärkeisiin kohteisiin. Orpon hallitus on urakkaa jo aloittanut, vielä kun olisi jättänyt joidenkin omien intressipiirien suosimisen, olisi jälki ollut parempaa.
