Poliisit paljastavat omat kiusaamiskokemuksensa – Carita joutui nöyryyttävään tilanteeseen esihenkilön edessä

Työpaikkakiusaamisen esille ottaminen voi olla haastavaa poliisin kaltaisessa organisaatiossa, arvelevat vanhemmat rikoskonstaapelit Carita Gröndahl ja Ronja Pohjonen.

Aihe on noussut julkisuuteen, kun somepoliisina tunnettu ex-konstaapeli Ella Varis kertoi irtisanoutuneensa työstään kesäkuussa sietämättömäksi muuttuneen työpaikkakiusaamisen takia.

Poliisista kerrottiin Iltalehdelle tiistaina, että asian selvittäminen ja käsittely Lounais-Suomen poliisissa estyi Variksen virkavapauden ja irtisanoutumisen vuoksi.

Virkavapaalla oleva Gröndahl ja vanhempainvapaalla oleva Pohjonen tekevät yhdessä Rokataan elämästä -podcastia, jossa käsitellään haastavia aiheita poliisikontekstissa. Teossa on myös jakso työpaikkakiusaamisesta. Kummallakin on asiasta henkilökohtaista kokemusta: Gröndahlilla työelämästä ja Pohjosella poliisiammattikorkeakoulusta.

– Haluan omalla kertomuksellani ja kokemuksellani antaa tuen Ellalle. Tällaista todella tapahtuu, Gröndahl sanoo.

Pohjonen kertoo, ettei ollut yllättynyt asiasta. Hän kertoo aistivansa, että poliisiorganisaatio on melko yhteen kaavaan hakeutuva työpaikka. Myös Pohjonen halusi osoittaa tukensa Varikselle.

– Ajattelin, että piru, kuinka kova muija, että uskaltaa puhua avoimesti ja näin se kuuluisi tehdä.

Gröndahl ei koe, että työpaikkakiusaaminen olisi poliisissa yleisempää kuin missään muussakaan ammatissa. Sen esille tuominen ja siitä kertominen voi sen sijaan olla organisaation luonteen vuoksi vaikeaa.

– Poliisin työhön kuuluu vahva oikeudentaju ja halu toimia oikein, mikä tekee epäoikeudenmukaisen kohtelun kokemisesta työyhteisössä hämmentävää ja voi aiheuttaa häpeää. Tuntuu, että minussa on joku vika, kun näin tapahtuu, Gröndahl kuvailee.

– Työssä on valmiiksi paineen alla, ettei välttämättä halua lisätä itsellensä painetta tai joutua silmätikuksi, Pohjonen sanoo.

Kokemus häpeästä esti ilmoituksen tekemisen

Gröndahl kertoo kokeneensa kiusaamista kahden eri henkilön taholta uransa aikana. Kummassakin tilanteessa henkilö on ollut hierarkiassa hänen yläpuolellaan.

Tuoreempi tapaus sattui muutamia vuosia sitten, kun hänen esihenkilönsä tulkitsi Gröndahlin kysymyksen kyseenalaistamiseksi. Tämä johti epävirallisiin puhutteluihin, joissa henkilö korosti omaa asemaansa.

– Henkilö istui jalat pöydällä, nilkat ristissä siten että hänen kenkänsä oli minun kasvojeni edessä. Asetelma oli nöyryyttävä sekä epäasiallinen ja dynamiikka alisteinen, Gröndahl kuvailee.

Nämä puhuttelut tulivat aina yllättäen. Gröndahl koki olevansa altavastaajan asemassa.

Kiusaaminen ilmeni myös esimerkiksi työvuorojen jaossa. Gröndahl kertoo, että hänelle ei annettu tasapuolisesti sellaisia työvuoroja, joita oli sovittu ja joita muille jaettiin.

Vaikka muu työyhteisö tuki Gröndahlia ja kehotti häntä viemään asiaa eteenpäin, hän ei tehnyt virallista ilmoitusta.

– Nämä ovat hirveän vaikeita asioita nuorehkona naishenkilönä lähteä viemään eteenpäin. Kokemus häpeästä ja siitä, että ajattelevatko ihmiset, että en ole kykenevä tähän työhön.

– Minun kohdallani kiusaaminen ei ole ollut fyysistä eikä seksuaalista, vaan aseman näyttämistä tai alistamista, hän kertoo.

Kiusaaminen kuormitti Gröndahlia psyykkisesti, ja hän kertoi tilanteesta työterveydessä. Hän sanoi myös suoraan kiusaajalle, että kokee heidän välisen dynamiikansa vääräksi. Reaktio oli kuitenkin vähättelevä: "Jaa, ei aiheuta toimenpiteitä."

Tilanne lopulta ratkesi, kun kiusaaja siirtyi tilanteesta riippumattomista syistä muualle töihin.

Haastava alku uralle

Toinen kiusaamiskokemus ajoittuu Gröndahlin uran alkuvaiheisiin harjoittelussa nuorempana konstaapelina.

– Siinä oli haukkumista selän takana. Hän oli kertonut muille, että pitää huolta siitä, että minä en työllisty sinne.

Gröndahlin ymmärryksen mukaan kiusaamisen syynä oli, että hän kysyi kysyä työpariltaan heidän tekemien toimenpiteiden perusteita. Gröndahl kertoo, että halusi toimia perustellusti ja oikein.

– Hän ilmeisesti koki, että jotenkin kyseenalaistin hänen ammattitaitonsa.

Tilanteeseen puututtiin, kun Gröndahl kertoi asiasta toiselle kollegalle, ja hänen työparinsa vaihdettiin. Kiusaaja olisi halunnut antaa Gröndahlista huonon raportin, mutta tämä estettiin.

Podcastiin liittyen kaksikko on saanut yhteydenottoja kiusaamisesta. Heille kerrotut tilanteet ovat olleet henkistä kiusaamista samoin kuin Gröndahlin tapauksessa. Hän kuitenkin korostaa, että ilmiö ei leimaa koko organisaatiota.

– On valtavan paljon valtavan hyviä poliiseja, Gröndahl sanoo.

Gröndahl ei ota kantaa siihen kohtaavatko naiset poliisissa enemmän työpaikkakiusaamista, mutta kertoo että podcastiin yhteyttä ottaneet ovat olleet naisia.

Pohjonen puolestaan arvelee, että enemmistö kiusaamista kokevista on naisia.

Työsuojeluvaltuutettu pelasti tilanteen

Pohjonen kertoo kokeneensa kiusaamista jo poliisiammattikorkeakouluaikoina. Kiusaaminen oli luonteeltaan hienovaraista.

– Se ilmeni silmien pyörittelynä, kommentointina ja ulkopuolelle jättämisenä, antaen ymmärtää, ettei ollut tervetullut "jengiin".

Pohjonen huomasi samanlaista kohtelua myös muilla opiskelijoilla, jotka poikkesivat valtavirrasta esimerkiksi aiemman ammatinvalinnan tai elämäntyylin vuoksi.

Tuolloin Pohjonen ei kuitenkaan jaksanut viedä asiaa eteenpäin henkilökohtaisen elämäntilanteensa, kuten lähisuhdeväkivaltakokemusten, vuoksi.

Työelämässä Pohjosella on ollut myös positiivinen kokemus, jossa epäasialliseen käytökseen puututtiin työnantajan toimesta ennakoivasti, jo ennen kuin hän ehti itse nostaa asiaa esiin. Työsuojeluvaltuutettu oli havainnut tilanteen ja selvittänyt sen.

– Se oli minun mielestä oikein hyvin hoidettu, Pohjonen kertoo.

Tarvitaan avoimuutta

Gröndahl toivoo, että poliisissa puhuttaisiin työpaikkakiusaamisesta huomattavasti avoimemmin. Hän näkee, että Ella Variksen tapauksen kaltaiset ulostulot ovat tärkeitä, ja on olennaista ymmärtää, että poliisi on työpaikka muiden joukossa.

– Niin kauan kun on ihmisiä, ja tehdään töitä yhteisössä, tapahtuu kaikenlaista. Mutta tapahtuneesta pitää pystyä puhumaan ja puuttumaan avoimesti. En tiedä pelätäänkö poliisissa mainehaittaa.

Gröndahlin mielestä parannusta vaaditaan psykologisen turvallisuuden kulttuurin rakentamisessa, avoimuudessa ja esimiesten varhaisessa puuttumisessa. Myös objektiivisen avun tarjoaminen kiusaamistilanteiden hoitoon on tärkeää.

”Se on rohkeutta”

Poliisikoulutuksessa voitaisiin Gröndahlin mielestä korostaa enemmän näitä teemoja. Vaikka koulutuksessa käsitellään poliisin toimivaltuuksia ja yleisiä neuvoja, tulisi myös painottaa itsestä huolehtimista ja epäasiallisesta kohtelusta kertomisen tärkeyttä.

– Nuorena poliisina työelämään siirtyessä paineet ovat suuret, ja silloin on erityisen vaikeaa nostaa esiin kiusaamista peläten, että se vaikuttaa uraan.

Gröndahl ja Pohjonen haluavat rohkaista kaikkia työpaikkakiusaamista kokevia poliiseja kertomaan asiasta työpaikalla.

– Se on rohkeutta eikä missään tapauksessa heikkoutta. Se on yksilön, organisaation, yhteiskunnan ja kaikkien etu, että asioista puhutaan, Gröndahl sanoo.

Pohjonen muistuttaa lisäksi, että työpaikka ei ole jaksamisen ja henkisen hyvinvoinnin edellä.

– Ei sitä voi loputtomiin rämpiä.