Professori: Suomen ei pidä lähteä datayhtiöiden ”hevoskilpailuun”

Energiamarkkinoita seuraava Aalto-yliopiston työelämäprofessori Iivo Vehviläinen kertoo Iltalehden haastattelussa, ettei valtiovallan pitäisi tehdä hätiköityjä ratkaisuja datakeskusbuumin keskellä. Hän toivoo, että Suomessa selvitettäisiin kunnolla, millaisia vaikutuksia datakeskusten laajamittaisella tulolla Suomeen on.

– Kannattaisiko niitä ottaa sellaisiin paikkoihin, että saadaan hukkalämpö talteen eikä tarvitsisi miettiä muita lämmitysratkaisuja niin paljon. Tehtäisiin arviota siitä, mitkä ovat ne hyvinvointivaikutukset vähän kattavammin, Vehviläinen sanoo.

Hän viittaa siihen, että Suomessa ollaan esimerkiksi Googlen julkaiseman investoinnin osalta täysin Googlen itsensä antamien lukujen varassa. Tutkijana Vehviläinen suhtautuu niihin varauksellisesti.

– Kukaan ei ole yrittänyt tehdä mitään omia arvioita siitä, että mitä tämä [datakeskusten tulo] tarkoittaa. Valtiojohtokin toisteli niitä Googlen lukuja.

Loviisan voimalasta puolet

Yksi kysymys koskee esimerkiksi sitä, millainen vaikutus datakeskuksien varaamalla sähköllä on muihin Suomessa toimiviin ja tänne mahdollisesti investointia harkitseviin yhtiöihin. Mikäli sähkön hinta nousee, se voi muuttaa monen yrityksen kannattavuutta.

– Se mitä Google teki niin ne ostivat pois puolet Loviisan ydinvoimalasta. Nyt meillä kaikilla muilla on sitten puolet Loviisaa vähemmän, Vehviläinen sanoo.

– Onko meillä sellaisia toimialoja, jotka pystyisivät käyttämään samaa resurssia johonkin korkeamman lisäarvon tuotteisiin? Kyllä minä uskon, että voisi olla. Olisivatko ne investoineet Suomeen? Ehkä. Voiko sen seurauksena, että Google nyt otti puolikkaan ydinvoimalan itselleen, meiltä poistua toimijoita täältä, koska se ei olekaan enää kannattavaa.

Vehviläinen viittaa siihen, että Googlen investointi-ilmoituksen yhteydessä kerrottiin, että Google on varannut 21 vuodeksi Loviisan voimalan tuotannosta puolet omaan käyttöönsä.

Vehviläinen katsoo, että olemassa olevan ydinvoimalan sähköntuotannon varaaminen hyödyttää Googlea, mutta kukaan muu ei pysty hankkimaan vastaavaa puolikkaan ydinvoimalan tuottamaa sähköä samalla hinnalla yhtä lyhyessä ajassa.

Datayhtiöiden hevoskilpailu

Vehviläinen kuvailee suurten datayhtiöiden kilpailua markkinajohtajan asemasta ”hevoskilpailuksi”. Sen kilpailun voittaa se yhtiö, joka saa suurimman markkinaosuuden lähes tulkoon hinnalla millä hyvänsä. Sen vuoksi yhtiöt ovat valmiita tekemään ylisuuriakin investointeja.

Vehviläinen ei näe ongelmaa, että investoijat ”polttavat omaa rahaansa” hankkeisiin. Sen sijaan investoinneista aiheutuvat lieveilmiöt huolettavat tutkijaa.

– Jos ne [liialliset] investoinnit haittaavat Suomessa muita toimialoja tai meidän sähköjärjestelmää, pilataan ympäristöä samalla tai mitä tahansa muuta, mikä kohdistuu muuhun kuin sijoittajiin itseensä, silloin markkina ei enää toimi tehokkaasti: hyötyy jää yhtiölle, mutta osa laskusta koituu muille, Vehviläinen sanoo.

Hän katsoo, että tämän myötä Suomelle syntyy enemmän haittoja kuin muuten pitäisi syntyä. Vehviläisen mukaan kiire ei ole hyvä perustelu. Sen sijaan hän arvioi, että suomalaisen yhteiskunnan kannalta merkityksellistä ei ole se, voittaako kielimalleista käytävän kilpailun Google tai vaikkapa Open AI.

Sen vuoksi Suomen tulisi ottaa aikalisä ja saada aikaiseksi kunnolliset pelisäännöt. Suomen kilpailuetu ei muutamassa kuukaudessa katoa mihinkään, sillä tulijoita kyllä näyttää riittävän.

Mitä pelisäännöt sitten voisivat tutkijan mukaan olla? Vehviläinen katsoo, että datakeskuksilta voitaisiin vaatia, että ne tarvittaessa rajoittavat toimintaansa, jos sähkön hinta nousee liian korkeaksi. Toisena tekijänä voisi olla se, että datakeskusten varavoimaloita voitaisiin tarvittaessa ottaa käyttöön.

Sähkömarkkina toimii

Vehviläinen ei kuitenkaan niele kaikkea datakeskuksien tuloon liittyvää kritiikkiä sellaisenaan. Hän luottaa siihen, että sähköjärjestelmä sopeutuu kasvavaan kulutukseen.

Suomessa on pitkään ollut eurooppalaisittain hyvin edullista sähköä. Se on johtanut toisinaan siihen, että sähkön tuotantoa on hillitty. Esimerkiksi tuulivoimaloita ei ole ollut aina kannattavaa pyörittää täydellä teholla.

Edullinen hinta on houkutellut myös investointeja ja kasvattanut näin kulutusta. Tällöin sähkön hinta puolestaan lähtee nousuun. Se tarkoittaa, että uuden sähkön tuotannon rakentaminen tulee kannattavammaksi. Sähkömarkkina on Vehviläisen mukaan tältä osin hieman samalla tavalla syklistä kuin rakennusala.

Ongelma syntyy siitä, että datakeskuksien rakentaminen tapahtuu varsin nopeasti, vain muutamissa vuosissa. Sen sijaan esimerkiksi uuden ydinvoimalan aloittaminen tyhjästä tänä päivänä tarkoittaisi valmista voimalaa mahdollisesti vasta 2040-luvulla.

Sen vuoksi keskusteluun onkin noussut kysymys siitä, pitäisikö Suomeen saada nyt nopeasti säistä riippumatonta säätövoimaa.

Tätä keskustelua Vehviläinen hieman vierastaa. Hän katsoo, että oleellista on se, että sähkön tuotanto ja kulutus ovat tasapainossa. On yhdentekevää, miten tasapaino saavutetaan.

Uutta sähköntuotantoa on hankalampi polkaista käyntiin kuin tehdä kulutuspuolelle joustoja. Kun esimerkiksi syntyy paljon tuulivoimaa, joka johtaa ajoittain edulliseen sähkönhintaan, sen seurauksena kaukolämpöyhtiöt ovat ryhtyneet hyödyntämään suuria sähkökattiloita. Niitä saadaan kuumennettua halvan sähkön aikana.

Datakeskuksiin liittyvä ”hevoskilpailu” on tarkoittanut Vehviläisen mukaan sitä, että yhtiöt ovat valmiita maksamaan sähköstä ”melkein mitä vain”. Sen seurauksena hinnat lähtevät nousuun.

Kulutusta kasvatetaan halvan hinnan aikana. Nyt odotukset sille, että hinnat voivat nousta ajoittain korkeiksi, ovat kasvussa. Tämä kannustaa investoimaan erilaisiin teknologioihin, jotka voivat hyötyä korkeista hinnoista. Tuotantopuolella piikkihintoja tasaavista teknologioista on suuren kysynnän takia niukkuutta ja laajamittainen akkujen käyttö on vielä kallista. Siksi luonteva vaihtoehto on hakea tasapainoa kulutusjoustojen kautta.

Poliitikot eivät kestä

Vehviläinen katsoo, että kysymys on lopulta siitä, mitä korkeille sähkön hinnoille halutaan tehdä ja miten hyvin niitä siedetään.

Hän nostaa esiin Venäjän hyökkäyssodan alkamisen vuonna 2022, jolloin sähkön hinta nousi varsin korkealle.

– Kokemukset siltä ajalta olivat, että poliitikot eivät kestä sitä ja sitten tehdään erilaisia tukia, Vehviläinen sanoo.

Ongelmana kuluttajien tukemisessa on se, että laskun korkeasta sähkön hinnasta maksaa lopulta valtio. Se on nykyisessä taloustilanteessa käytännössä haastavaa.

Vehviläinen myös kyseenalaistaa puheet siitä, että Suomessa sähkö olisi jotenkin poikkeuksellisen kallista. Hän huomauttaa, että sähkön keskihinta on ollut todella edullinen. Jatkuvasti edullinen sähkö tarkoittaa, ettei kukaan myöskään halua investoida uuteen sähköntuotantoon.

– Jos hinnat ovat ajoittain tosi korkeita, mutta ajoittain todella halpoja, niin kuinka paljon me siitä olemme huolissamme? Vehviläinen kysyy.

Sen sijaan riski piilee siinä, että Euroopassa tapahtuu jotain, joka heikentäisi edullisen sähkön saatavuutta Suomessa ja jättäisi hinnat korkealle tasolle pitkäksi aikaa. Tämän riskin osalta Suomi ei ole Vehviläisen mukaan yhtään paremmassa tilanteessa kuin vuonna 2022.

Kriiseihin Suomella pitäisi olla tietyt mekanismit, joilla varautua. Kuluttajille suunnattua hintakattoa hän ei pidä mielekkäänä, mutta sen sijaan tukkumarkkinahintoja tulisi säädellä nykyistä tiukemmin.

Vehviläinen nostaa esiin, että EU:n sähkömarkkinoilla tukkumarkkinahinta on rajoitettu neljään tuhanteen euroon megawattitunnilta. Se tarkoittaa neljää euroa kilowattitunnilta. Hän katsoo, että käytännössä kaikki saatavilla oleva sähköntuotannon kapasiteetti tulee markkinoille jo siinä vaiheessa, kun tukkuhinta nousee 500 euroon megawattitunnilta.

Se, että hinta nousee 4 000 euroon, ei tuo enää uutta tuotantoa mitenkään mielekkäässä määrin markkinoille. Sen sijaan kuluttajien maksamat hinnat paukkaavat katosta läpi.

– Me ei saada juuri mitään lisää, mutta sillä voi olla suuruusluokkaa kymmenkertainen vaikutus niihin sähkölaskuihin. Nykymallissa maksetaan sähköstä huippuhintojen aikana liikaa suhteessa siihen, mitä hyötyä me sähkön käytöstä saadaan, Vehviläinen summaa.

Vehviläinen sanoo, että Suomi on kertonut ajavansa tukkuhintojen rajoituksia, mutta tuloksia ei ole näkynyt.

Toisena keinona Vehviläinen tuo esiin EU:n mahdollistaman joustomekanismin. Sen ajatuksena on, että Suomessa kantaverkkoyhtiö Fingridin taakse saataisiin kysyntäjoustoa. Kun hinnat nousevat, voisi Fingrid leikata sähkönkäyttäjien kysyntää.

Tällainen mekanismi edellyttäisi sitä, että etenkin paljon sähköä käyttävä teollisuus saataisiin tai pakotettaisiin mukaan tekemään joustoja. Tätä Suomessa ei ole kuitenkaan lähdetty edistämään.

– Se järjestys on vähän nurinkurinen, että ei puututa ongelmaan vaan pistetään valtion piikkiin niitä kompensaatioita, jos tulee tiukka tilanne, Vehviläinen sanoo.