Putin salli oligarkin järisyttävän teon vaarallisella tavalla – Tutkija: "Syvin halkeama vuosiin"

Venäjällä on tapahtunut merkittävä muutos presidentti Vladimir Putinin sisäpoliittisessa asemassa, arvioi tutkija Tatjana Stanovaja ajatushautomo Carnegien kirjoituksessaan.

Putinilta halutaan myönnytyksiä Venäjän sotatavoitteisiin kasvavien ongelmien edessä, mutta sellaisia ei ole luvassa, Stanovaja kirjoittaa.

– Sisäiset paineet eivät muuta Putinin mieltä; ne vain lisäävät halkeamien ilmestymisen todennäköisyyttä koko järjestelmään, hän arvioi.

Stanovaja nostaa esiin oligarkki Andrei Melnitšenkon ulostulon, joka on puhuttanut niin länsimaissa kuin Venäjälläkin. Stanovaja, jolla on lähteitä Kremlin sisällä, kirjoittaa Putinin hyväksyneen Melnitšenkon näyttävän esiintymisen The Economistissa ymmärtämättä sen suurta merkitystä.

– Yksi hiljattain ilmestynyt halkeama – kenties syvin moneen vuoteen – oli miljardööri Andrei Melnitšenkon haastattelu The Economist -lehdessä ja hänen siihen liittynyt esseensä, Stanovaja kirjoittaa.

– Ensimmäistä kertaa sitten öljymoguli Mihail Hodorkovskin vuonna 2003 tapahtuneen pidätyksen venäläisen elinkeinoelämän edustaja on julkisesti esittänyt poliittisen vision Venäjän tulevaisuudesta – eikä siihen kuulunut sotaa, vihamielisyyttä lännen kanssa tai autoritaarisuutta. Melnitšenko teki tämän hallinnon kannalta vaarallisimmalla mahdollisella tavalla: Putinin hyväksynnällä.

Melnitšenko on ilmeisesti onnistunut luomaan itsestään Kremlille sellaisen kuvan, että hän ei vastusta järjestelmää, vaan voi auttaa sen tavoitteiden toteuttamisessa, Stanovaja arvioi.

– Venäjän johtajalle [Putinille] tiedotettiin etukäteen The Economist -lehden kirjoituksista, mutta hän ilmeisesti aliarvioi niiden merkityksen, Stanovaja kirjoittaa.

Jo aiemmin moni asiantuntija on arvioinut, ettei Melnitšenkon ulostulo olisi mitenkään mahdollinen ilman Kremlin hyväksyntää.

Stanovajan mielestä tilanne Venäjällä muistuttaa nyt tilannetta ennen Jevgeni Prigožinin kapinaa vuonna 2023.

– Wagner-palkkasotilasryhmän johtaja oli Putinille entuudestaan tuttu ja oli toiminut presidentin etujen mukaisesti. Mutta Putin sivuutti toistuvasti Wagnerin riveissä kasvavan vihan – kunnes se lopulta purkautui kapinaksi, Stanovaja kuvaa.

– Nyt Putinin vähättelevä asenne suuryrityksiä kohtaan näyttää saaneen hänet uskomaan, että Melnitšenkon toiminnalla on vain marginaalista merkitystä ja että se on suurelta osin merkityksetöntä Venäjän käynnissä olevan, lännen kanssa käytävän geopoliittisen vastakkainasettelun kannalta. Kuitenkin Melnitšenkon Economist-lehden haastattelu ja essee – kuten muutkin tämän vuoden tapahtumat – ovat oire mannerlaattojen liikkumisesta Venäjän sisällä: eliitti alkaa ymmärtää, ettei kissa enää pyydystä hiiriä.

Stanovajan mukaan Venäjä on tienhaarassa, ja käynnissä on kahden eri trendin kisa, joka voi päättyä hallinnon hajoamiseen.

Niistä ensimmäinen on Putinin visio sodasta. Siinä eskalaatio johtaa eskalaatioon ja turvallisuuskoneisto lisää kuriaan. Toisessa trendissä on kyse kasvavasta muutoksen vaatimuksesta, ja realistisemmasta otteesta Venäjän geopoliittisiin kykyihin, Stanovaja kirjoittaa.

Jälkimmäinen trendi on vallalla jopa niin sanottujen sotabloggareiden keskuudessa ja on ”hallinnolle vaarallinen juuri siksi, ettei se ole sodanvastainen eikä Putinin vastainen”, Stanovaja kirjoittaa.