Venäjän tulisi Ukrainan sodan jälkeen saada sama kohtelu, jonka natsi-Saksa sai toisen maailmansodan jälkeen, ehdottavat Iltalehden haastattelussa entiset ukrainalaiset suurlähettiläät Volodymyr Jeltšenko ja Ihor Hartšenko.
– Nykyisessä poliittisessa tilanteessa Venäjä on menetetty tapaus. Se ei ehkä tule koskaan liittymään siihen, mitä kutsumme sivistyneeksi kansakuntien yhteisöksi, yhdestä yksinkertaisesta syystä: se on rikkonut kaikki mahdolliset säännöt, Hartšenko sanoo.
– Venäjä pitäisi jakaa, riisua ydinaseista ja uudelleenkouluttaa. Venäjälle on tehtävä sama, mitä natsi-Saksalle tehtiin vuoden 1945 jälkeen – niin yksinkertaista se on, Jeltšenko jatkaa.
Toisen maailmansodan hävinnyt Saksa jaettiin voittajavaltioiden eli Yhdysvaltojen, Britannian, Ranskan ja Neuvostoliiton hallinnoimiin miehitysvyöhykkeisiin.
Lisäksi Saksa demilitarisoitiin, vallassa ollut natsipuolue lakkautettiin ja koko maan demokraattiset instituutiot rakennettiin uudestaan. Myöhemmin Saksa jakaantui länsimaiden tukemaan Länsi-Saksaan ja Neuvostoliiton hallitsemaan Itä-Saksaan.
Lopulta Berliinin muuri murtui ja Saksat yhdistyivät vuonna 1990. Tapahtuma päätti kylmän sodan, ja Saksasta tuli sääntöpohjaista järjestystä ja demokratiaa kunnioittava maa.
– Saksalta se vaati pari vuosikymmentä ja jalkapallon mestaruuden voittamisen. Nyt kun menet Saksaan, ymmärrät, mitä tarkoitan, Hartšenko sanoo.
Vankka kokemus
Jeltšenko ja Hartšenko ovat Ukrainassa suoranaisia legendoja, jotka olivat mukana ”kirjoittamassa Ukrainan diplomatian modernia versiota”, kuten Ukrainan Suomen-suurlähettiläs Myh’ailo Vydoinyk heitä tiistaina Helsingissä järjestetyssä keskustelutilaisuudessa kuvaili.
Jeltšenko on toiminut Ukrainan suurlähettiläänä muun muassa YK:ssa ja Yhdysvalloissa. Hän oli myös Ukrainan viimeinen suurlähettiläs Venäjällä. Ukraina veti hänet takaisin kotimaahansa, kun Venäjä hyökkäsi Krimin niemimaalle vuonna 2014.
Hartšenko taas on toiminut suurlähettiläänä monissa Euroopan maissa, kuten Britanniassa ja Puolassa. Lisäksi hän oli seitsemän vuoden ajan Ukrainan suurlähettiläs Japanissa.
He molemmat osallistuivat Helsingissä järjestettyyn keskustelutilaisuuteen, jonka aiheena oli YK:n rooli – tai oikeastaan sen kyvyttömyys – Venäjän hyökkäyssodan päättämisessä ja koko kansainvälisen turvallisuusjärjestelmän muutos.
Jeltšenko ja Hartšenko toimivat tätä nykyä Pylyp Orlyk -säätiössä, joka ajaa muun muassa Venäjän erottamista koko YK:sta ja turvallisuusneuvoston aiheuttamien ongelmien taklaamista.
Perinnönjako
Venäjä peri paikkansa turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä sen jälkeen, kun Neuvostoliitto hajosi. Jeltšenkon ja Hartšenkon argumentteihin kuuluukin se, ettei Venäjän liittymistä hoidettu asianmukaisella tavalla.
YK:n peruskirjan 4. artiklan mukaan jäseneksi hyväksymistä suosittelee ensin turvallisuusneuvosto, minkä jälkeen yleiskokous päättää asiasta. Näin ei toimittu Venäjän jäsenyyden kohdalla, eikä Venäjä edes virallisesti koskaan hakenut jäsenyyttä.
Liittyminen hoidettiin Venäjän presidentin Boris Jeltsinin lähettämällä kirjeellä, jonka vastaanotti YK:n tuolloinen pääsihteeri Boutros Boutros-Ghali. Kirjeessä Venäjä sitoutui Neuvostoliiton aiempiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin sekä taloudellisiin velvoitteisiin YK:ssa.
Boutros-Ghali välitti kirjeen YK:n jäsenmaille, eikä siinä esitettyjä seikkoja vastustettu kenenkään toimesta. Näin ollen Venäjä sai Neuvostoliiton paikan YK:ssa ja turvallisuusneuvostossa, mutta peruskirjassa mainitaan edelleen Neuvostoliitto artiklassa, joka käsittelee YK:n turvallisuusneuvoston kokoonpanoa.
– Olin tuolloin nuori diplomaatti maamme edustustossa New Yorkissa, ja näin, kuinka Neuvostoliiton nimikyltti vain poistettiin ja Venäjän federaation nimikyltti asetettiin sen tilalle, Jeltšenko kertoo.
Diplomaatti myöntää, että Moskovassa varmaankin tänä päivänä muistutettaisiin, että neuvostotasavaltojen muodostama Itsenäisten valtioiden yhteisö (IVY) suositteli itse Venäjän jatkavan Neuvostoliiton asemassa YK:ssa. Tähän joukkoon kuului myös Ukraina.
– Mutta 11 valtion antama poliittinen julkilausuma ei ole YK:n päätös. Peruskirjassa määrätään, miten valtioista tulee jäseniä ja miten sen tekstiä muutetaan. Kumpaakaan menettelyä ei noudatettu.
Uudistus
Pysyvillä jäsenillä on veto-oikeus turvallisuusneuvoston päätöksiin. Näin ollen Venäjä on pystynyt torppaamaan sen itsensä aloittaman hyökkäyssodan tuomitsemisen turvallisuusneuvostossa.
Ilman turvallisuusneuvoston päätöstä YK:n kädet ovat konkreettisten toimien – kuten pakotteiden asettamisen tai sotilaallisen voiman valtuuttamisen – osalta sidotut.
Turvallisuusneuvoston ongelmista onkin puhunut aiemmin myös tasavallan presidentti Alexander Stubb. Hän esitti jälleen tämän vuoden YK-yleiskokouksessa, että pysyvien jäsenten veto-oikeus tulisi poistaa ja peruskirjaa rikkovien jäsenten äänioikeus jäädyttää.
Lisäksi Stubbin mukaan turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenten määrää tulisi kasvattaa Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan maiden edustajilla.
Jeltšenko ja Hartšenko ovat Stubbin kanssa yhtä mieltä ainakin veto-oikeuden poistamisesta, mutta jäsenten lisäämisessä he näkevät tietynlaista vaaraa ainakin niin kauan kuin Venäjä istuu turvallisuusneuvostossa.
– Venäläisetkin ajattelevat, että tällainen uudistus olisi heille hyväksi, koska se lisäisi heidän vaikutusvaltaansa ja entisestään heikentäisi turvallisuusneuvoston kykyä tehdä Venäjän etujen vastaisia vakavia päätöksiä, Jeltšenko sanoo.
Suurlähettiläät muistuttavatkin, että kenties tästä syystä Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov osoitti viime vuoden yleiskokouksessa tukensa Brasilian ja Intian pysyvälle jäsenyydelle. Venäjällä on hyvät välit molempiin maihin.
Vaikeita tekoja
Jeltšenkon ja Hartšenkon ehdotus olisi nykyisellään äärimmäisen vaikea toteuttaa. YK:n peruskirjan mukaan jäsen voidaan erottaa yleiskokouksen toimesta vain turvallisuusneuvoston suosituksesta.
Tiistaisessa keskustelutilaisuudessa mukana ollut kansainvälisen oikeuden tutkija ja oikeustieteen tohtori Tero Lundstedt huomautti, että pelkkä Venäjän toimiin vastaaminenkin on vaikeasti toteutettavissa.
Peruskirjan 27. artiklassa kyllä todetaan, että turvallisuusneuvoston jäsenen on pidättäydyttävä riidan osapuolena äänestämästä. Tämä ei kuitenkaan koske peruskirjan 7. luvun mukaisia päätöksiä, joissa käsitellään juuri rauhaa uhkaavia tai sitä rikkoneita tekoja.
Samalla Lundstedt kuitenkin sanoi, että peruskirjan 51. artiklan mukaan Ukrainan tukeminen Venäjän hyökkäystä vastaan on jokaisen YK:n jäsenmaan oikeus ja samalla myös velvollisuus.
– Minusta on aina huvittavaa, kun Venäjä väittää, että Euroopan valtioiden antama mikä tahansa apu Ukrainalle on sodan eskaloitumista, Lundstedt sanoi.
Selvä kuva
Venäjän täydellistä eristämistä YK:n kaltaisista instituutioista on vastustettu länsimaissakin sen kautta, että ne tarjoavat ainakin jonkinlaisen foorumin käydä sen kanssa keskusteluita.
Jeltšenko kertoo itsekin kuulleensa saman argumentin joiltakin yhdysvaltalaisilta kollegoiltaan.
– Mielestäni se on virheellinen käsitys, koska venäläisten kanssa ei voi neuvotella.
Hartšenko on kollegansa kanssa samoilla linjoilla ja kertoo, että hän sai haastattelupäivää edeltäneenä yönä viestin vaimoltaan Kiovasta. Tämä oli juuri todistanut, miten jälleen yksi venäläisohjus ammuttiin alas Ukrainan pääkaupungin yllä.
– Meille kuva on selvä. He tulevat tappamaan meidät ja me taistelemme. Yksinkertaista. Mitä sitten, jos erotamme Venäjän YK:sta? Ketä kiinnostaa? Ainoa asia millä on väliä on se, kuinka nopeasti sen teemme, Hartšenko sanoo.
Venäläisten asennetta Ukrainaan kuvastaakseen Jeltšenko kertoo kohtaamisesta Venäjällä, joka sijoittui ajalle, kun hän toimi maassa Ukrainan suurlähettiläänä.
Siperiassa sijaitsevassa, Venäjän kolmanneksi suurimmassa kaupungissa Novosibirskissä venäläistarjoilija oli tuolloin lähestynyt häntä ravintolassa ja syyttänyt ukrainalaisia Neuvostoliiton hajottamisesta.
– Te olette osa Venäjän kansaa ja tulee aika, kun te tulette polvillanne ryömimään takaisin ja anelemaan, että pääsette jälleen osaksi Venäjää, tarjoilija sanoi Jeltšenkon mukaan hänelle.
Lue myös
Volodymyr Jeltšenko
Ihor Hartšenko