Rappiolähetysten pimeä puoli
Rappiostriimaus on viime aikoina yleistynyt suoratoiston muoto, jossa keskiössä ovat runsas päihteidenkäyttö, sekoilu ja itsensä nolaaminen.
Ilmiö on noussut otsikoihin viime aikoina, kun viranomaiset ovat joutuneet puuttumaan livelähetyksiä tehneiden henkilöiden toimintaan.
Viime viikolla poliisi puuttui Kotkassa tilanteeseen, jossa rappiostriimaaja vahingoitti itseään vakavasti livessä. Keskiviikkona Iltalehti uutisoi, että kyseinen henkilö on kuollut. Parikymppinen striimaaja kuoli tiistaina 20. lokakuuta.
Viranomaisilla oli myös näyttävä tehtävä Kirkkonummella 6. lokakuuta, kun Ylen mukaan tunnettu rappiostriimaaja putosi parvekkeelta suoran lähetyksen aikana.
Tv- ja mediakulttuurin dosentti Pauliina Tuomi kuvailee rappiostriimausta raadollisempana ja reaaliaikaisena jatkumona tosi-tv:lle.
– Ihan kaiken päihdesisällön jakaminen ei kuitenkaan ole rappiostriimaamista. Yksi tulokulma voisi olla tämä ansaintalogiikka. Kun siitä päihteiden huuruisesta sisällöstä tulee taloudellista hyötyä, niin silloin voidaan puhua rappiostriimaamisesta, hän linjaa.
Pienestä ilmiöstä kaupalliseksi toiminnaksi
Rappiostriimaus on muuttunut viime vuosina pienen piirin Youtube-ilmiöstä tunnetummaksi ja kaupallisemmaksi sosiaalisen median ilmiöksi. Sisältöä lähetetään suorana esimerkiksi striimipalvelu Kickissä.
Alustat, kuten Tiktok, ovat lisänneet rappiostriimauksen näkyvyyttä ja tuoneet sisältöä myös sellaisten ihmisten nähtäville, jotka eivät ole sitä itse etsineet.
– Toisin sanoen se, mikä on aiemmin ollut kokeilunomaista ja pienemmän porukan toimintaa, on nyt näkyvyyden myötä muuttunut jossain määrin systemaattisemmaksi, Tuomi kertoo.
Päihteiden käytöstä on tullut sisältöä, jolla striimaajat voivat tavoitella taloudellista hyötyä.
Toisten kurjuus kiinnostaa
Tuomen mukaan rappiostriimien suosion taustalla ovat ihmisen luontainen uteliaisuus, kiinnostus poikkeavaan käyttäytymiseen ja halu seurata toisten vaikeita elämäntilanteita.
– Toisten ihmisten raa’at tunteet, kurjuus, mielenterveysongelmat ja alkoholinhuuruiset riidat kiinnostavat, mikä on ollut esimerkiksi tosi-tv-viihteelle hyvin ominaista.
Katsojan kiinnostusta lisäävät lähetyksen reaaliaikaisuus ja vuorovaikutteisuus. Kuluttajat voivat esimerkiksi vaikuttaa lahjoituksillaan siihen, millaista sisältöä striimaaja tuottaa.
– Tämä on tällainen tosi-tv:stä seuraava pykälä ylöspäin. Interaktiivisen tv:n utopia siitä, että ihminen pystyy vaikuttamaan reaaliajassa viihdesisältöön, mitä hän sillä hetkellä katsoo, toimii tietysti myös tässä striimilogiikassa hirveän hyvin.
Rahan ja huomion tavoittelu voi kannustaa striimaajaa yhä rajumpaan sisältöön. Taustalla on verkkoestottomuudeksi kutsuttu ilmiö, jossa verkon tarjoama etäisyys voi madaltaa kynnystä seurata tai kommentoida toisen ihmisen nöyryyttämistä tai kärsimystä.
– Se voi tavallaan mahdollistaa sen, ettei toisen ihmisen kurjuutta tunnisteta. Se voi jossain määrin hämärtää sitä rajaa.
Tuomen mukaan rappiostriimaaja voi olla haavoittuvaisessa asemassa senkin vuoksi, että sisältöä eivät ohjaa perinteisen median kaltaiset portinvartijat, kuten tuotantoyhtiöt.
– Ollaan siellä villin lännen puolella, jossa näitä tietenkään ei ole, hän huomauttaa.
Viihteen hinta voi olla kova
Rappiostriimaus kuvastaa mediakulttuuria, jossa ihmisten tunteista, reaktioista ja vaikeista elämäntilanteista on tullut kaupallista sisältöä.
Tuomen mukaan se, mitä olemme tottuneet näkemään tosi-tv:ssä viihteenä, alkaakin näkyä yhä selvemmin myös yhteiskunnassa ja eletyssä arjessa. Katsojia houkutellaan aitoudelta vaikuttavalla ja äärimmäisellä viihteellä, mutta myös provosoivuus voi olla tietoista.
– Viihteellä on nykyään aika kova hinta. Kaikkea tätä tehdään viihteen vuoksi, ja ehkä meidän jatkuvasti kasvava halumme saada yhä voimakkaampia kokemuksia synnyttää tällaisia lieveilmiöitä ja ylilyöntejä.
Ilmiössä yhdistyvät äärimmäisyyksien tavoittelu ja verkon vähäisempi valvonta. Rappiostriimausta voidaan markkinoida aitona ja moderoimattomana vastavoimana silotellulle viihteelle, jonka vetovoimaa lisää arvaamattomuus.
Sisällöstä voi koitua pitkäaikaisia seurauksia
Rappiostriimaaminen voi vaarantaa sekä tekijän fyysisen että psyykkisen terveyden.
– Tekijöitä on varmasti moneen lähtöön, siinä missä sisältöjäkin. Yleisesti voi kuitenkin sanoa, että mitä enemmän sisältöön liittyy päihteiden käyttöä, sitä suuremmat ovat terveysriskit. Seurauksena voi olla fyysisiä terveysongelmia, mielenterveyden haasteita ja rikosoikeudellisia seuraamuksia, Tuomi luettelee.
Pitkällä aikavälillä seuraukset voivat ulottua myös maineeseen ja yksityiselämään. Nettiin päätynyt materiaali voi löytyä vielä vuosikymmenten päästä, jolloin nuorena tehty sisältö voi aiheuttaa ongelmia vielä myöhemmin aikuisuudessa.
Myös katsojilla on vastuunsa
Katsojat vaikuttavat rappiostriimauksen jatkumiseen seuraamalla sisältöä ja lahjoittamalla striimaajille rahaa. Yleisön kiinnostus ylläpitää tekijän mahdollisuuksia ansaita rahaa, ja lahjoitukset voivat kannustaa yhä rajumpiin tempauksiin.
Vastuu ei kuitenkaan kuulu yksin katsojille. Tuomen mukaan sitä on myös striimaajalla itsellään, alustoilla ja yhteiskunnalla.
– Vastuu on tietysti myös alustoilla, vaikka tässä yhteydessä sitä ei tunnuta juuri näkevän. Esimerkiksi Kickin markkinointivalttina on juuri se, ettei alustalla ole läheskään niin tiukkoja sääntöjä kuin monilla muilla alustoilla.
Lainsäädäntö voi tarjota keinoja rappiostriimauksen rajoittamiseen, mutta niiden valvonta voi olla vaikeaa.
– Reaaliaikaisuus tekee ennakkovalvonnasta vaikeaa, jolloin sisältöön on hankala puuttua heti.