Ryöstö Ibizalla teki ystävyksistä erottamattomat
Fanny Seppälä ja Lumi Korczak ryöstettiin Ibizan lomalla. Kiperä tilanne hitsasi ystävät tiiviiksi kaksikoksi.
Kaveri pelasti päivän -juttusarjassa ystävät, Nepot-sarjasta tuttu Fanny Seppälä ja hänen ystävänsä Lumi Korczak kertovat ryöstökokemuksestaan Ibizalla. Nyt ystävien tiet vievät eri suuntiin, Fannyn Pariisiin ja Lumin Wieniin.
Fanny: Oli viides ilta Ibizalla, pari päivää matkaa jäljellä. Istuttiin baarissa pelaamassa korttia pari iltaa aiemmin tavattujen tuttujen kanssa. Meillä oli laukut yhdellä penkillä meidän vieressä.
Sitten jossain kohtaa huomataan, että siinä ei ole enää laukkuja siinä penkillä. Noh, tytöt menee vähän shokkiin siinä, oltiin kuitenkin just kahdeksantoista vuotta täytetty ja ekaa kertaa kahdestaan toistemme kanssa reissussa. Iskee vähän paniikki siinä, että puhelimet on poissa, rahat on poissa…
Lumi: Henkkarit on poissa.
Fanny: Joo henkilökortitkin poissa.
Sit kysellään sieltä baarista, että onko kukaan nähnyt mitään tai huomasiko kukaan mitään. No ei ole kukaan huomannut mitään, ei ole valvontakameroita, eikä kukaan ole tuonut tiskille mitään.
Hetki molemmat panikoidaan siinä, mä olen enemmän semmonen oikeasti panikoija ja Lumi on enemmän se ”rational” tällaisissa tilanteissa.
Lumi: Se oli aika semmonen…
Fanny: ”Disbelief”.
Nepot: Nepobabyn elämää
Lumi: Joo. Mä olin ihan varma, että ne on vaan tippuneet johonkin. Mietittiin myös, että olisko nää tutut kenen kanssa oltiin ottaneet ne.
Fanny: Keksittiin kaikki salaliittoteoriat.
Lumi: Joo ja mä ajattelin vaan, että tämä ei voi olla mahdollista, että ei tällä tavalla vaan käy!
Me ollaan sovittu, että me olemme lastemme kummit, olemme toistemme kaasoja.
Fanny Seppälä
Fanny: Mä jotain huutoitken siinä ja Lumi oli vaan, että kyllä tämä tästä.
Lumi: Mulla oli vielä tosi kipeet jalat, kun mulla oli ollu korkeet korkokengät ja olin ottanut ne pois. Sitten siinä kun etsittiin puhelimia lattioilta, niin lasinsiru sattu mun jalkaan. Fanny on paniikissa ja mun jalasta vuotaa ihan sikana verta. Menin lopulta nukkumaankin se lasinsiru jalassa. Aamulla sain sen sirun sitten pois.
Mutta siinä tuli myös sellainen, että nyt on vaan pakko selvitä. Myöhemmin mietitään mitä tässä on käynyt. Nyt on vaan jotenkin pakko selvitä tästä.
Fanny: Joo, vähän sitten hengitellään siinä ja sitten yksi tyyppi siitä vierestä maksoi meille taksin kotiin, että päästiin hotellille.
No, ei tietenkään muistettu meidän vanhempien puhelinnumeroita, niin herättiin sitten aamulla heti seitsemältä kirjoittamaan hotellin aulasta sähköposteja meidän vanhemmille, että tällä tavalla nyt kävi, että miten tehdään.
Saatiin sitten vastaukset sieltä, että nyt vaan pidätte hauskaa ja kaikki on ihan hyvin ja että toivottavasti olette turvassa ja muuta.
Sitten lähdettiin skootterilla etsimään uutta puhelinta – meillä oli vielä skoba siis lainassa.
Lumi: Hyvä pointti! Mut skootterin avaimet oli onneksi jääneet hotellille.
Fanny: Löydettiin sitten semmonen satasen puhelin, johon lopulta saadaan lentoliput ja klubiliput ja muut. Sitten äkkiä yritetään sprintata palauttamaan skootteri ajallaan.
Lumi: Ajantajukin oli jotenkin kadonnut, kun ei ollut kelloja, mistä aikaa katsoa.
Fanny: Mutta meillä ei ole mitään karttoja ja on tosi vähän aikaa palauttaa se skootteri. Mut just saadaan se palautettua ja sitten pari tuntia myöhemmin oltiinkin jo Ushuaia-klubilla käymässä.
Lumi: Maailman isoimpia klubeja.
Fanny: Sitten kun sieltä päiväklubilta päästiin, niin mentiin poliisiasemalle selvittää, että mitä oikeastaan on tapahtunut.
Mutta se koko juttu oli ehkä sellainen ”breaking point”, että siinä varmaan molemmat vähän ärsyyntyi toisistaan –
Lumi: Ja syytteli toisiaan.
Fanny: Mutta yhdessä me lopulta ratkottiin kaikki. Alkupaniikki oli vaan paha.
Sitten pidettiin ne vikat päivät hauskaa ja kun tultiin takas, niin puhuttiin vielä kaikki läpi ja selvitettiin kaikki. Tultiin parempana takaisin.
Lumi: Sen jälkeen kun saatiin nää sovittua, niin oli vähän semmonen, että nyt me selvitään ihan mistä vaan.
Erottamattomat ystävät
Fanny: Ystävän merkitys on ihan älytön. Mä oon nyt muuttamassa Pariisiin puoleksi vuodeksi.
Lumi: Ja mä lähden opiskelemaan Itävaltaan.
Fanny: Ollaan puhuttu siitä, että mä muutan vieraaseen maahan missä ei ole heti ystäviä. Lumi taas maahan missä on vähän sukua ja uudet opinnot. Vaikka ollaan yksin, niin ei olla yksinäisiä. Toinen on aina soiton päässä. Ja onneksi Wien ja Pariisi on tosi lähellä, että junalla pääsee.
Lumi: Kun on toisemme, niin on aina se tukiverkko, johon palata, jos menisi vaikka huonosti. Ja onneksi molemmat tietää, että me ollaan todella sosiaalisia – ja varsinkin Fanny! Ihan sama minne se menee ni se löytää sieltä kyllä ystäviä, haha! Että ei oo yksinäisyydestä huolta ainakaan mun osalta Fannyn suhteen.
Fanny: Me ollaan sovittu, että me olemme lastemme kummit, olemme toistemme kaasoja. Nyt kun tulee vähän etäisyyttä meidän välille, niin siinä sen huomaa konkreettisemmin, että miten ystävyys kestää. Mutta meillä on kyllä täysi luotto siihen, että se kestää.
Lumi: Sitten joskus, kun meillä on omat perheet, niin eiköhän me lähdetä yhdessä lomalle.
Fanny: Sinne Ibizalle vaikka, haha!