Sami Hyypiän valmennusura jäissä – Tässä syy
Iltalehti tavoittaa Sami Hyypiän Lontoosta.
Voikkaan jätti on lentänyt Britanniaan torstaiaamuna, koska pelijätti EA Sports on lisännyt hänet legendahahmoksi uuteen FC27-futispeliinsä.
Hyypiä on kovassa seurassa, koska hänen lisäkseen päivitetyn pelaajaversion saavat esimerkiksi Daniel Sturridge, Tim Howard, Jay-Jay Okocha, Rafael van der Vaart ja Gilberto Silva.
– On kunnia olla mukana. Kun katselee tuota listaa, on kiva kuulua sille. En itse enää hirveästi Pleikkaa pelaa. Tässä on ikää sen verran ja päivällä on muutakin tekemistä. Yöllä tietenkin nukutaan, Hyypiä hymyilee.
Toppari on hyvällä tuulella. Hän selvästi nauttii pelifirman huomiosta.
– Katsotaan nyt millaisen pelaajan ne minusta laittavat sinne. Tiedän, että siinä pelissä on nopeudesta hyötyä. Mutta minun vahvuuteni futiksessa ei ollut nopeus vaan pää.
– Täälläkin on puhuttu, että se on vaikeampi saada mukaan peliin. Nuorempi sukupolvi ei tunne minua pelaajana. Nyt hekin oppivat tuntemaan minut.
Vuoden valmentaja
Hyypiän futisura päättyi jo 15 vuotta sitten. Hän pitää yhteyttä vanhoihin Liverpool-kavereihin lähinnä seuran legendamatsien kautta.
– Siellä näkee paljon vanhoja pelikavereita. Nyt taidan olla vanhimmasta päästä. Varmaan vain (Jerzy) Dudek on vanhempi kuin minä.
– Maaliskuussa olisi Interin vanhoja pelaajia vastaan matsi. James Milner tulee silloin mukaan. Se on vielä kovassa kunnossa. Hän voi juosta meidänkin puolesta.
Futisuransa jälkeen Hyypiä hyppäsi käytännössä välittömästi valmennusuralle, joka toikin alkuun erinomaisen menestyksen.
Bayer Leverkusen taisteli Hyypiän johdolla Bundesliigan kolmanneksi keväällä 2013 Bayern Münchenin ja Borussia Dortmundin perässä.
Saman vuoden tammikuussa hänet palkittiin jo Vuoden valmentajana Suomessa.
Seuraavat pestit Brightonissa, FC Zürichissä ja Hakassa päättyivät kuitenkin pettymyksiin, eikä Hyypiää ole enää vuosiin nähty teknisellä alueella.
– Sanon kaikille, että nautin nyt elämästäni. Teen asioita, joita en peliuran aikana pystynyt tekemään. Harrastukset vievät aikaa.
– Tekemistä on niin paljon, ettei ole tarpeeksi aikaa kaikkeen. Jos olisi tylsää, olisin yrittänyt etsiä jotain hommaa.
Vapaaherran elämä on vienyt mennessään. Mikä tahansa organisoitu toiminta tarkoittaisi tiukkaa aikatauluttamista.
Ja se ei juuri nyt kiinnosta.
– Valmentaminen jollain tavalla kiinnostaa. Mutta olen nyt viettänyt tällaista elämää reilut kymmenen vuotta, ja on aika iso kynnys lähteä johonkin valmennuspestiin. Se olisi sitten 24/7 ja kaikki muut hommat pistää jäihin.
– Tiedän itseni: jos lähden jotain tekemään, niin vedän sitten täysillä. En jarruttele.
Selvä tuki Friisille
Hyypiä kävi viime viikolla Tiranassa katsomassa, miten Suomen A-maajoukkue hävisi Albanialle.
– Seuraan enemmän fanina. Toki se valmentaja minussa tulee helposti esiin ja mietin, mitä voisi muuttaa tai tehdä paremmin. Olen aina optimistinen, että voitto tulee riippumatta vastustajasta.
Albania-tappio tarkoitti, että päävalmentaja Jacob Friisin palli alkoi heilua toden teolla.
– Sukupolvenvaihdokset ovat aina vaikeita aikoja. Toivottavasti Pikkuhuuhkajista kasvaa hyviä pelaajia A-maajoukkueeseen. Mutta helppoa se ei ole.
Hyypiä korostaa, ettei hän usko tilanteen paranevan vaihtamalla valmentajaa.
– Eihän tulokset tietenkään ole olleet hyviä. Käsitykseni mukaan tämän Kansojen liigan ei pitänytkään olla päätavoite. Friis on vaihtanut joukkuetta paljon ja nähnyt eri pelaajia eri pelipaikoilla, Hyypiä pohtii.
Hänen omat kontaktinsa maajoukkueen sisällä ovat kuitenkin kertoneet, että Friis tekee hyvää työtä.
– Minua harmittaa, että Kansojen liigan piti olla kokeilualusta hänelle. On selvää, että kommunikaatio ei ole toiminut oikein, jos hänet nyt erotetaan.
– En tiedä, paraneeko tuo juttu vaihtamalla. En koskaan tykkää valmentajan erottamisesta. Homma ei välttämättä ole siitä kiinni.