Sauli Niinistö uutuuskirjassa: ”Minä en olisi jättänyt sellaista sotkua”

Iltalehden toimittaja Marko-Oskari Lehtosen maanantaina julkaistussa Vallan vahtikoira -kirjassa (Gummerus) entinen tasavallan presidentti Sauli Niinistö muistelee kipakkaan sävyyn eduskunnan rahankäyttöä.

Niinistö pyrki niin kokoomuksen valtiovarainministerinä ollessaan kuin eduskunnan puhemiehenä ajamaan tiukkaa taloudenpitoa. Hän pyrki kirkastamaan eduskunnan julkikuvaa, joka oli ryvettynyt eduskunnan 100-vuotisjuhliin liittyvissä sotkuissa. Tämä ei kaikkia kansanedustajia miellyttänyt.

– Se ajatus ei varmaan oikein auennut kansanedustajille, vaan he kokivat ennemmin, että minä jotenkin hain siinä omaa glooriaani tai jotain sen tapaista. Pidin sitä hiukan omituisena, sillä olin jo valtiovarainministerinä näyttänyt, mitä ajattelen julkisen sektorin rahankäytöstä, Niinistö sanoo kirjassa.

Kansanedustajat protestoivat Niinistön toimintaa. Hän sai vuoden 2010 puhemiesvaaleissa 89 ääntä. Se kuitenkin riitti enemmistöön, ja Niinistö jatkoi tehtävässä.

Kirjaa varten antamassaan haastattelussa Niinistö kertoo, että esimerkiksi eduskunnan matkustussäännöstä ei juuri piitattu.

– Tilanne oli siinä mielessä aika hassunkurinen, että eduskunnassa oli vanha matkustussääntö, jota ei yksinkertaisesti vain noudatettu. Sanoin, että kyllä sääntöjä pitää noudattaa. Tai sitten sääntöjä pitää muuttaa. No, kukaan ei halunnut muuttaa sitä sääntöä, mutta edelleen haluttiin menetellä toisella tavalla. Se ei meikäläisen vähän ahtaaseen mielikuvitukseen mahtunut, Niinistö sanoo kirjassa.

Hän moittii nimenomaan sääntöjen vastaista toimintaa, ei niinkään bisnesluokassa lentämistä.

Viini- ja oopperasotku

Lehtosen kirjassa kuvataan, miten Niinistö joutui vuonna 2007 puhemiehenä aloittaessaan setvimään edeltäjänsä Paavo Lipposen (sd) aiheuttamia taloussotkuja koskien eduskunnan 100-vuotisjuhlia. Niistä kertyi veronmaksajille 5,3 miljoonan euron lasku.

Lipposen johtamalla valtuuskunnan Etelä-Afrikan-matkalla tehtiin suuri viinitilaus suomalaisen asianajajan Zacharias Sundströmin viinitilalta. Valtuuskunta oli käynyt maistelemassa viinejä paikan päällä Sundströmin tilalla. Sieltä tilattiin 1 008 pulloa Thabana-valkoviiniä, mutta ne myöhästyivät juhlista pari vuotta tilaamiseen, maksamiseen ja maahantuontiin liittyvän käräjöinnin vuoksi.

Oikeudenkäyntikuluja syntyi eduskunnalle 65 000 euroa. Tilalla 6 euroa maksaneelle viinipullolle kertyi kirjan mukaan hintaa 79 euron siinä vaiheessa, kun ne saatiin eduskuntaan.

Toinen kohu liittyi juhlia varten tilattuun oopperaesitykseen. Sen tilasi eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen, joka istui samaan aikaan Kansallisoopperan hallituksessa.

– Tästä haluan vain todeta, että minä en olisi jättänyt jälkeeni sellaista sotkua, jonka puhemies Lipponen jätti – ja vielä omista tekemisistään. Olin hyvin hämmentynyt siitä tilanteesta. Kukaan ei ollut nostanut pikkusormeakaan selvittääkseen asiaa. Se oli minulle puolittain järkytys, Niinistö sanoo.

Veijarikommentti herätti närää

Myös eduskunnan urheilukerhosta paljastui kavallus, josta kerhon taloudenhoitajana pitkään toiminut virkamies tuomittiin puolentoista vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen törkeästä kavalluksesta ja väärennyksestä vuonna 2010. Hän oli vienyt kerhon varoja yli 210 000 euroa, joista 136 000 euroa saatiin takaisin.

Niinistö oli kommentoinut kavallusta Helsingin Sanomien toimittajalle toteamalla, että ”tällaisia veijareita meillä on”. Niinistö kertoo Lehtosen kirjassa, että kansanedustajat kokivat puhemiehen leimanneen heidät petoksen tekijöiksi.

– Se viinitilausta koskenut veijarikommentti irrotettiin koskemaan tavallaan koko eduskuntaa. Ja sitä sitten eräät, joiden nimiä en tässä yhteydessä viitsi enää toistaa, toitottivat pitkin eduskunnan käytäviä, Niinistö sanoo kirjahaastattelussa.

Kansalaisia kimmastuttanut teema 2010-luvulla oli kansanedustajien sopeutumiseläke, joka oli tuolloin varsin avokätinen. Sen käyttöön liittyi kyseenalaisia piirteitä, joita Lehtonen on urallaan nostanut useissa jutuissa esiin. Kirjassa Niinistö kertoo, että oli ottanut asian usein esille, mutta etuun koskeminen ei herättänyt innostusta.

Niinistö kertoo olleensa valmis siirtämään kansanedustajat sopeutumisrahan piiriin jo vuonna 2011.

– Luulen, että ensimmäinen askel – vuoden 2011 lakimuutos – puhdisti ehkä vähän ilmaa. Mutta se jätti näitä sittemmin aika ikävästi näkyviin tulleita esimerkkejä siitä, että tavallaan tietynlainen pelaaminen on mahdollista, mikä aiheutti ehkä kokonaisuutena sen, että kansan yleiset tunnelmat olivat yhtä epäluuloisia kuin vuonna 2007, kun aloitin puhemiehenä, Niinistö kertoo kirjassa.

Niinistö arvioi, että julkinen paine ja yleinen mielipide osaltaan vaikuttivat siihen, että muutos saatiin aikaan.

Yhtenä ääriesimerkkinä toimi entinen kokoomuksen kansanedustaja Tuija Nurmi, joka harjoitti yrityksensä kautta lääkärin ammattiaan ja nosti samalla tilapäiseksi työttömyysturvaksi tarkoitettua sopeutumiseläkettä. Vuonna 2017 Nurmen yhdessä puolisonsa ja kahden aikuisen lapsensa kanssa omistama yhtiö pyöritti 339 000 euron liikevaihtoa ja teki 235 000 euroa tulosta.

– Eiväthän nämä osakeyhtiöjärjestelyt ja muut mihinkään petostuomioihin johtaneet, mutta luulen, että jokainen niin toiminut ymmärsi kyllä hyvin, mitä tekee, Niinistö sanoo kirjassa.

– Jos olet normaalilla työttömyyseläkkeellä tai työttömyyskorvauksella ja perustat yrityksen, niin sinulle tulee helposti petossyyte.

Vuonna 2019 lakimuutos astui voimaan. Sen myötä sopeutumiseläke korvautui huomattavasti maltillisemmalla sopeutumisrahalla.