Seurapomo paljastaa Jukurien sensaatiosyksyn taustat: ”Väärin ymmärretty”

Kylmä ilma tunkeutuu farkkujen läpi ja viilentää paljaat sormet katsomossa. Jukurien kotihallissa on koleampaa kuin moderneilla monitoimiareenoilla.

Mikko Hakkaraista ei silti palele. Jukurien urheilutoimenjohtaja on pukeutunut toppatakkiin ja seuraa joukkueensa aamutreenejä tuttuun tapaan puhelin korvallaan.

Viivelähdössä syötöt napsuvat lapaan, ja viisikko etenee rintamana hyökkäysalueelle – aivan kuten peleissäkin. Tällä tyylillä Jukurit on kerännyt jo 22 pistettä 11 pelistä.

– Valehtelisin, jos väittäisin, ettei tämä pistemäärä ole yllätys, Hakkarainen myöntää.

– Mutta tiesin, että meillä on hyvä joukkue. Olen tehnyt tätä työtä yhdeksän vuotta, ja sanoin jo kesällä, että meillä on yksi parhaista ellei jopa paras joukkue minun aikanani.

Väite on kova, kun katsoo nimilistaa, joten Hakkarainen saa seuraavaksi luvan perustella näkemystään.

Kehityskäyrä

Jukurit oli vedonlyöntikertoimien perusteella yksi todennäköisimmistä putoajista ennen kauden alkua, sillä joukkue ei näytä paperilla paremmalta kuin viime kaudella.

Ja viime kaudella nippu sijoittui runkosarjassa toiseksi viimeiseksi.

– Mutta meillä on paljon pelaajia, joiden kehityskäyrä on ollut ylöspäin eli he ovat nyt parempia pelaajia kuin viime kaudella, Hakkarainen sanoo.

– Eikä meillä huono joukkue ollut viime kaudellakaan, mutta kärsimme siitä, että kärkipelaajiamme oli olympialaisissa ja siihen päälle tuli vielä loukkaantumisia.

Päävalmentaja Jonne Virtanen myöntää myös hieman yllättyneensä pistemäärästä.

– Olemme pelanneet niin kuin odotin, mutta tulos on ollut vähän parempi, mitä olemme pelanneet. Moni peli on kääntynyt meidän voitoksi, Virtanen näkee.

Pelitapaetu

Vaikka Jukurien pelaajat ovat menneet selvästi eteenpäin viime kaudesta, ei joukkueen pelaajamateriaali silti ole sarjan toiseksi paras.

Mikkeliläispumppu on kuitenkin saanut merkittävää kilpailuetua Virtasen, Jukka Ahvenjärven, Jesse Wellingin ja Mika Järvisen luomasta pelitavasta, jossa peliä rytmitetään voimakkaasti kiekkoa kontrolloiden.

– Vastustaja hidastaa peliä äärimmäisen hienosti ja antaa sellaisen fiiliksen, että ei ole fiilistä, Kiekko-Espoon päävalmentaja Jyrki Aho kuvaili Jukurien pelitapaa syyskuussa pelatun ottelun jälkeen.

Hakkarainen kiittelee valmennustiimiään erinomaisesta työstä.

– He ovat saaneet sitoutettua pelaajat yhteiseen juttuun. Me teemme yhdessä töitä.

Väärin ymmärretty

Isossa kuvassa Jukurien koko strategia perustuu kuitenkin siihen, että joukkueeseen saadaan houkuteltua pelaajia, jotka menevät eteenpäin kauden aikana.

Nuoret pelaajat kehittyvät jo ihan luonnostaan, kun fysiikka paranee, mutta Mikkelissä on nähty myös kokeneempien pelaajien puhkeavan uudestaan kukkaan.

Tällä kaudella tästä mainio esimerkki on 35-vuotias Andrej Šustr. Kaksimetrinen ja satakiloinen tšekkipakki ei toissa kaudella juuri loistanut Tapparassa, mutta nyt hän keikkuu pistepörssin kärkikahinoissa.

– Minusta hän oli ehkä vähän väärin ymmärretty pelaaja Tapparassa. Se, minkälaisessa roolissa hän pelasi... Minusta hän on ihan eri tyyppinen pelaaja, Hakkarainen sanoo.

Hän seurasi puolustajan tekemistä viime kaudella AHL:ssä ja Ruotsin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, jossa Šustr pääsi pelaamaan vahvuuksillaan. Hakkarainen näki, että järkälemäinen pakki voisi olla johtava pelaaja Mikkelissä.

– Neuvottelimme hänen kanssaan jo viime kaudella. Hän olisi halunnut tulla meille jo silloin, mutta emme valitettavasti pystyneet ottamaan häntä, Hakkarainen paljastaa.

Kehitysloikat luovat Jukureille myös haasteen, sillä pikkuseuralla ei ole usein varaa pitää uudelle tasolle nousseita pelaajia yhtä kautta pidempään.

1,8

Jukurit asetti ennen kautta tavoitteeksi pääsyn kahdeksan parhaan joukkoon.

– Se on kova tavoite, Hakkarainen näkee.

Jukureilla on koko sarjan pienin pelaajabudjetti, 1,8 miljoonaa euroa. Päävalmentajaa pihistely saattaisi kismittää, mutta Virtasen mielestä ratkaisu on järkevä.

– Täällä ei oteta sellaista riskiä, että ensi vuonna ei välttämättä pelattaisi ollenkaan.

Jukurien pelaajabudjetti käytettiin jo kesällä, eli uusia tähtivahvistuksia Mikkeliin on turha odotella kesken kauden.

– Olen välillä vitsaillut kollegoille, että tällä budjetilla saa pidemmät kesälomat, kun joukkue on jo keväällä valmis, Hakkarainen naureskelee.

Ongelmia saattaa tulla, jos Jukurien tähtipelaajia loukkaantuu pitkäksi aikaa.

– Loukkaantuneesta pelaajasta saa Kelalta jotain korvausta, mutta se on aika minimaalista. Käytännössä meidän on mahdotonta hankkia yhtä hyvää pelaajaa tilalle.

Niinpä Jukurit paikkaa loukkaantumisia U20-joukkueen pelaajilla.

– Tällä hetkellä meillä on ihan hyvä tilanne. Meillä on viisi kentällistä pelaajia, jotka pystyvät pelaamaan SM-liigassa.

Junnuputki

Jotta U20-joukkueesta voi nostaa pelaajia liigarinkiin, junnuputken on oltava kunnossa.

– Sehän on meille kaikki kaikessa, Hakkarainen sanoo.

Jukurien U20-joukkue ei ole viime vuosina liiemmin juhlinut mestaruuksilla, mutta Mikkelissä junnujoukkueiden onnistumista ei mitatakaan mitaleilla.

– Viimeisen 5–6 vuoden aikana meidän U20-joukkueesta on noussut liigaan joko meille tai muille joukkueille kolmisenkymmentä pelaajaa, Hakkarainen kertoo.

– Minusta se on prosentuaalisesti aika kova määrä, kun sinä aikana U20-joukkueessa pyöri noin sata pelaajaa.

Ei hotelleja

Mikkeli ei ole kaupunkina mikään Miami, mutta pelaajan kehityksen kannalta Kalevankankaan urheilupuistosta löytyvät erinomaiset puitteet.

– Meidän fasiliteetit kestävät vertailun ihan mihin tahansa liigaseuraan, Hakkarainen vakuuttaa.

Väite on helppo allekirjoittaa, kun pyörii hetken jäähallin ympäristössä. Kivenheiton päästä löytyvät lähes kaikki mahdolliset urheilupaikat.

Hakkarainen uskoo, että Jukurien kilpailuetu pelaajamarkkinoilla on myös Mikkelin keskeinen sijainti.

– Sadan kilometrin säteellä on jo viisi liigajoukkuetta eli vaikka pelataan vieraissa, hotelliöitä ei tule oikeastaan kuin länsirannikon peleissä.

Keltanokkia

Marko Kauppinen, Jari Kauppila, Olli Jokinen, Marko Tuomainen, Jonne Virtanen.

Jukurien 2020-luvun valmentajissa on vaikea havaita selkeää pelitavallista jatkumoa, mutta yksi tekijä heitä yhdistää: kokemattomuus päävalmentajana.

– Olen joutunut välillä ottamaan tehtävään ihan keltanokkiakin pakon sanelemana, Hakkarainen toteaa.

Nuori ja kokematon valmentaja on usein halvempi kuin meritoitunut mestari.

Hakkaraisen mielestä Jukurien pitää uskaltaa tehdä asioita eri tavalla kuin suurseurat. Pienemmällä budjetilla jää aina kakkoseksi, jos yrittää kopioida isompia.

Valmentajarekrytoinneissa Hakkarainen kiinnittää huomiota etenkin persoonaan.

– Se on tärkeää, miten valmentaja menee joukkueen eteen. Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran, eikä sitä kannata munata.

– Valmentajan pitää myös ymmärtää, minkälaisella budjetilla me operoimme ja että meidän pitää kehittää pelaajia.

Kirkas tavoite

Hakkaraisen äänestä kuulee, että häntä hieman ärsyttää jauhaa pienestä budjetista.

– Onneksi mestaruuksia ei saa pelkällä rahalla. KalPa, SaiPa ja KooKoo ovat viime kausilta hyviä esimerkkejä, että pienemmätkin seurat voivat pärjätä.

Voisiko Jukurit olla seuraava pikkuseura, joka etenee mitalipeleihin?

Alkukauden perusteella voisi, mutta Hakkaraisen mukaan seuran runkosarjatavoite pysyy. Se on pääsy kahdeksan parhaan joukkoon.

– Pidämme siitä kiinni, mutta kyllä minusta pitää uskaltaa tavoitella kirkkainta. Eihän tässä ole muuten mitään järkeä.

– Jos mestaruussarjaan osallistuu, mestaruudesta pelataan.