Ihmisiä eksyy joka vuosi metsiin marjastus- ja sienestyskauden aikana. Tamperelainen Sinikka eksyi neljäksi tunniksi tuttuun metsään. Hänen mukaansa kynnys pyytää apua on yllättävän suuri.
Sinikka oli lähtenyt mökkinsä lähimetsään Ylöjärven Kurussa poimimaan suppilovahveroita. Sienet löytyivät nopeasti, mutta paluumatkalla tuttu metsä alkoi näyttää vieraalta. Sateinen ja sumuinen sää peitti auringon, jonka avulla hän oli tavannut suunnistaa.
– Näin sellaisen hienon harmaan puun, joka jäi mieleeni. Törmäsin siihen kolme kertaa. Silloin tajusin, että kierrän ympyrää.
Kun hän oli ollut metsässä jo tuntikausia, kotona mies alkoi ihmetellä, miksi Sinikka ei ollut palannut. Hän soitti useaan otteeseen ja kyseli, missä tämä viipyy. Sinikka ei kehdannut kertoa eksyneensä.
– Tunsin itseni niin tyhmäksi. Miten minä tällaisessa metsässä, jonka pitäisi olla tuttu, eksyin?
Hänen mukaansa päällimmäinen tunne oli valtava harmitus ja häpeä.
Eksymistä hävetään
Sinikan kokemus ei ole poikkeuksellinen. Ylikomisario Jyrki Kivirinta Oulun poliisilaitokselta kertoo, että kaikki eivät kehtaa kertoa eksyneensä ja osa yrittää selvitä omin avuin mahdollisimman pitkään häpeän vuoksi. Eksymisen taustalla on hänen mukaansa usein suuntavaiston pettäminen ja siitä seurannut hätääntyminen.
Neljän tunnin harhailun jälkeen Sinikka kuuli korppien raakunnan. Hän tunnisti äänen mökin läheltä ja lähti kävelemään sitä kohti. Pian tuttu reitti löytyi.
Sinikka kertoo ymmärtävänsä ihmisiä, jotka haluavat selvitä omin avuin. Hän sanoo, ettei hänellekään tullut eksymisen aikana kertaakaan mieleen pyytää apua mieheltään, saatikaan pelastuslaitokselta.
Heti kotiin päästyään Sinikka latasi puhelimeensa karttasovelluksen.
– Se on tosi hyvä ja nykyään ihan ehdoton juttu.
Kokemus opetti Sinikalle, ettei tuttuunkaan lähimetsään kannata luottaa liikaa. Sieniä kerätessä huomio kiinnittyy helposti maahan, jolloin suunta voi muuttua huomaamatta.
MUISTA
Poliisin ohjeet ennen marja- tai sienimetsään lähtöä
Kokenut sienestäjä
Eksyminen ei ollut kokemattoman retkeilijän virhe, sillä Sinikka on kerännyt sieniä vuosikymmeniä. Eksymiskokemuksista huolimatta Sinikalle ei ole jäänyt pelkoja. Hän kertoo käyvänsä metsässä paljon myös yksin.
Viime vuonna Sinikka keräsi miehensä kanssa noin sata litraa suppilovahveroita ja noin 80 litraa kantarelleja.
Tänäkin kesänä satoa on tullut runsaasti.
– Eilen saatiin 11 litraa kantarelleja, 70-vuotias Sinikka sanoo.
Pariskunta antaa ison osan sienisaalistaan hyväntekeväisyyteen. He vievät kymmeniä litroja sieniä ruoka-apuun, jossa aterian saa maksa mitä jaksat -periaatteella.
– Kysyin kerran, haluaisitteko sieniä. Siitä tuli tapa. Viedään sinne putsatut sienet, ja he käyttävät ne ruokiin tai jakavat eteenpäin, Sinikka kertoo.
Sieniä lähtee myös naapureille, sukulaisille ja lapsenlapsille.
