Voice of Freedom Повна версія

Stubbin Putin-puhelu herätti huolen – Professori näkee toiminnassa ongelman

· Main news

Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Näin määrittelee perustuslaki.

Tasavallan presidentti Alexander Stubbin ja Norjan pääministerin Jonas Gahr Støren soittama yllätyspuhelu Venäjän presidentti Vladimir Putinille saattaa herättää keskustelua siitä, miten ulkopolitiikan yhteistoimintavelvoite toteutui ennen puhelua.

Iltalehden ja Helsingin Sanomien tietojen mukaan puhelusta on informoitu maamme hallituksen keskeisiä ministereitä viime viikon aikana. Tp-utvassa eli hallituksen ja presidentin ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa Putin-puhelua ei käsitelty etukäteen.

Olisiko näin kuulunut tehdä?

Tampereen yliopiston valtio-opin professori Tapio Raunio on sitä mieltä, että tp-utvan olisi pitänyt kokoontua ja käsitellä asia etukäteen.

– Kun on tilanne, että aiemmin on pidättäydytty, ei ainoastaan Suomen toimesta vaan Euroopan unionin toimesta, yhteydenotosta Venäjän johtoon, niin jos näin iso muutos tehdään, kyllä minun mielestäni se olisi edellyttänyt tp-utvan kokoontumista.

Raunion mielestä myöskään se ei riitä selitykseksi, että Ukrainasta ja USA:sta toivottiin puheluapua.

– Se, että tässä nyt piiloudutaan sen taakse, että Ukraina pyytää, se on jälleen sitä, että jos me hyväksymme tällaisen syyn, me voimme hyväksyä minkä muun tahansa syyn.

Tärkeissä asioissa koolle

Vaikka Raunio itse on sitä mieltä, että tp-utvan olisi pitänyt kokoontua, hän avaa myös asiaan liittyvää tulkinnallisuutta.

– Kun perustuslaki uudistettiin, perustuslain esitöissä määriteltiin, että tärkeissä asioissa tp-utvan pitäisi aina kokoontua, Raunio kertoo ulkopolitiikan yhteistoimintavelvoitteesta.

Sen sijaan asioissa, jotka eivät ole niin tärkeitä, riittää presidentin ja pääministerin tai presidentin ja ulkoministerin välinen tiedonvaihto tai koordinaatio.

Raunio toteaa, että Stubbin puhelua voi lähestyä niin, että kysyy, tuliko Suomen linjaan jokin poikkeama Putinille soitettaessa.

Jos tällainen poikkeama selvästi nähdään, se perustelee laajaa harkintaa etukäteen tp-utvassa.

– Jos tulkitaan puolestaan niin, että Stubbin toiminta on vain Ukrainan kriisin hoitamista ja sillä on hallituksen ja eduskunnan tuki takana, silloin tässä yksittäisessä tapauksessa ei välttämättä ole ongelmaa.

Mutta Raunio siis itse näkee ongelman.

”Touhuaa, matkustaa, soittelee”

Ylipäänsä Raunio nostaa esiin nykyisen tasavallan presidentin persoonan ja tavan toimia.

– Stubb on niin nopealiikkeinen ja niin joka paikkaan ehtivä, että on täysin mahdotonta, että perustuslakimme määrittelemä ulkopolitiikan yhteisjohtajuus voisi täysimääräisesti toteutua, Raunio sanoo.

– Eli kyse on laajemmasta ongelmasta. Perustuslakimme kyllä asettaa puitteet, mutta kun seurataan, kuinka paljon Stubb touhuaa, matkustaa, soittelee ja on eri tavoin yhteydessä eri ihmisiin, lienee selvää, että joka paikassa ei ehditä asioita koordinoida – ei varsinkaan niin, että tp-utva kokoontuisi, Raunio näkee.

Toisaalta ainakin eduskunnan päästä Stubb on kerännyt myös kiitosta siitä, että hän pitää yhteyttä ja informaatio pelaa.

Esimerkiksi nyt puolustusvaliokunta ja ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja tiesivät Putin-puhelusta etukäteen, kuten Iltalehti on aiemmin kertonut.

HS:n mukaan pääministerin ja tasavallan presidentin esikuntien välistä tiedonkulkua luonnehditaan ”reaaliaikaiseksi”.

”Se ei siltikään oikeuta”

Raunio sanoo suoraan, että toivoo, ettei Suomessa synny sellaista käytäntöä, että presidentti tekee jotain ja kertoo jälkikäteen, mitä on tehnyt.

Professorin puheista voi tehdä mielenkiintoisen tulkinnan: presidentin persoona vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten perustuslaillinen ulkopolitiikan yhteisjohtajuus toteutuu.

– Sanotaan näin, että tämä meidän nykyisen presidenttimme toimintatavat sopivat huonosti yhteen yhteisjohtajuuden kanssa, Raunio itse muotoilee.

Raunio puntaroi asiaa myös ulkopolitiikan tuloksellisuuden näkökulmasta eli tässä tapauksessa siltä kannalta, että Stubb toimii rauhanrakentajana Euroopassa ja maailmalla.

– Mutta jos mennään tulosargumentin mukaan eli että presidentti tekee oikeita asioita, se ei siltikään oikeuta sitä, että perustuslain mukaan ei toimita.

Raunio painottaa, että Stubbin tyyli operoida vauhdikkaasti on presidentin oma valinta. Hän heittää, että tuskin kukaan toinen presidentti olisi vaikkapa päätynyt golfaamaan Donald Trumpin kanssa. Presidentin persoona on isossa roolissa.

– Meillä on ympäri Eurooppaa sekä pääministereitä että presidenttejä, jotka ovat pitäneet huomattavasti matalampaa profiilia viimeisen parin vuoden aikana, Raunio vertailee.

Puhetta vaalien yhteydessä

Raunion mielestä Suomen ulkopoliittista johtamista olisi hyvä pohtia rauhallisesti ja ajan kanssa.

Toisaalta maailmanpolitiikassa tapahtuu tällä hetkellä valtavaa vauhtia ja presidenttimme on aktiivinen. Aikaa pohdinnalle ei juuri nyt ole helppo löytää.

– Yksi vaihtoehto olisi, että asia nousisi esille eduskuntavaalien yhteydessä ja viimeistään siinä vaiheessa, kun uusi hallitus muodostetaan ja se aloittaa toimintansa.