Suomalainen Pinja, 19, saa kaiken ilmaiseksi USA:ssa – ”Saan käyttörahaa, mikä on ihan hullua”
Moukarinheittäjä Pinja Kärhän, 19, harjoittelu maineikkaassa University of Texas at Austinissa on lähtenyt ihanteellisella tavalla käyntiin.
– Eilen tuli kaksi treenienkkaa. En ole ikinä heittänyt enkkoja näin aikaisin treenikaudella, hän hämmästelee innostuneena.
Heittojen pituuksia Kärhä ei halua paljastaa, koska ei heitä kisa- vaan treenimoukareilla. Joka tapauksessa ero aiempiin vuosiin on merkittävä.
– Yleensä olen heittänyt tällaisia lukemia vasta maaliskuussa. Eli aika hyvältä vaikuttaa.
Tapasimme Kärhän Austinissa lokakuun puolivälissä, jolloin opiskelua ja harjoittelua oli takana viittä vaille kaksi kuukautta. Treenienkkoja on tullut lisää vielä tapaamisemme jälkeenkin.
– Kaikki on kyllä lähtenyt oikeasti todella hyvin käyntiin. Syksyn semesteri [lukukausi] on jo yli puolessa välissä, mikä on ihan hullua. Musta tuntuu, että tulin tänne viikko sitten, hän kertoi tavatessamme.
– Koulu ei ole ollut niin vaikeaa kuin oletin, että sillä tavalla on ollut helppoa, vaikka täällä saakin opiskella aika paljon. Ja ihmiset on ihan älyttömän mukavia. Tämä on just sellainen etelän osavaltio, että kaikki on mukavia ja on helppo saada kavereita.
Kaiken perusteella vaikuttaa siltä, että Kärhä on tehnyt oikean valinnan. Viime kaudella ennätyksensä heittäneen suomalaisen halusivat käytännössä kaikki.
– Olisin voinut mennä käytännössä mihin tahansa, hän kertoi heinäkuussa Iltalehdelle.
Kymmenet huippuyliopistot olivat Kärhän perässä, mutta lopulta hän valitsi Austinin.
Suuri muutos
Ennen lopullista valintaansa hän vieraili kolmessa muussakin amerikkalaisessa yliopistossa, mutta Austinilla oli hihassaan lyömätön valttikortti: valmentaja Mohamad Saatara.
Lisäksi harjoittelukaverina on hallitseva olympiavoittaja ja maailmanmestari Camryn Rogers. Kärhä kertoo seuraavansa Rogersin tekemisiä, mutta varsinaisesti mikään lajin ykkösnaisessa ei ole yllättänyt.
– Mä olin tavannut Camrynin ehkä 4–5 kertaa jo ennen kuin tulin tänne, joten sillä tavalla tiesin hänet jo aika hyvin.
Kärhä ei kuitenkaan voi kiistää, etteivätkö asetelmat olisi muuttuneet radikaalisti. Vuosi sitten hän harjoitteli Kuortaneella ja nyt hulppeissa puitteissa olympiavoittajan vierellä.
– No joo, treenipäivisin treenataan Camrynin kanssa. Onhan se kieltämättä vähän eri kuin aiemmin, hän naurahtaa.
Mestarivalmentaja
Entä Saatara sitten? Ennen Austiniin lähtöä Kärhä oli kertonut, kuinka mestarivalmentajalla oli jo ennakkoon hyvä käsitys siitä, mitä suomalaisen kanssa ryhdyttäisiin työstämään.
– Aika paljon olemme keskittyneet tekniikkaan. En sanoisi, että kyse on muutoksista, vaan puhuisin parannuksista, Kärhä sanoo.
– Tekniikka on kyllä parantunut. Tuntuu, ettei ole varmaan koskaan ollut näin hyvä tekniikka.
Kärhän tavoitteena on myös yrittää saada lisää voimaa.
– Mutta siihen menee aikansa, hän sanoo ja jatkaa:
– Olemme työstäneet kokonaisvaltaisesti kaikkea. Ei mitään yhtä tiettyä asiaa, vaan kaikkea.
Ennen jutun julkaisua Kärhä viestittää Iltalehdelle, että ”varsinkin puntilla on tullut viime aikoina tosi hyviä harppauksia eteenpäin”.
Saataran opit siis purevat. Tosin valmennettavilleen hän on Coach Mo, valmentaja Mo. Näin myös Kärhä kutsuu valmentajaansa, jolla on maine ihmisenä, joka luo ympärilleen vahvan joukkuekulttuurin ja ryhmähengen.
Uutistoimisto AP kirjoitti pari vuotta sitten Saataran valmennettavista, jotka kokivat olevansa käytännössä yhtä perhettä. Kaiken keskiössä on Saatara.
– Mo on tämä ryhmä. Pääsyy, miksi suurin osa ihmisistä on täällä, on Mo, alankomaalainen moukarinheittäjä Audrey Jacobs kuvaili harjoittelua Kalifornian yliopistossa, jossa Saatara valmensi vuoteen 2025 saakka.
Myös Kärhällä on vain hyvää sanottavaa valmentaja Mosta, jonka kanssa hän sanoo yhteistyön sujuvan.
– Hän on älyttömän mukava ihminen, joka tietää käsittämättömän paljon lajista. Vaikka hän ei ole vanha, hänellä on monen kymmenen vuoden kokemus lajista. Älyttömän fiksu ihminen, hän kertoo.
Entä millainen Saatara on persoonaltaan?
– Huumorintajuinen, mutta toisaalta kun tehdään töitä, silloin todellakin tehdään töitä, hän sanoo.
Urheiluun satsataan
Austinissa yliopiston tarjoamat puitteet ovat priimaa eikä mistään tingitä. Harjoittelupaikkoihin ja muihin urheilutiloihin on panostettu. Lisäksi esimerkiksi ruokalassa on huolehdittu, että tarjolla on nimenomaan urheilijoille suunniteltua syötävää.
– Ruoka on aivan viimeisen päälle mietittyä. Niissä on kyllä makrot kunnossa. Mutta jos haluaa jotain sellaista ruokaa, mitä siellä ei ole valmiiksi tarjolla, voi tilata ja saada sellaisen annoksen kuin haluaa, Kärhä kertoo.
Tämänkaltaiset olosuhteet syövät tietenkin rahaa. Tästä ei kuitenkaan tarvitse kantaa huolta, sillä yliopistoon suorastaan virtaa dollareita amerikkalaisen jalkapallon vuoksi.
Yliopiston urheilujoukkueet kisaavat nimellä Texas Longhorns, jonka useimmat yhdistävät amerikkalaisen jalkapallon joukkueeseen, joka käytännössä mahdollistaa koko mittavan urheiluohjelman.
– NFL:ssä on tietenkin kovempi taso, mutta yliopistotaso on paljon katsotumpaa. Jos en väärässä ole, ainoastaan Super Bowlia katsotaan enemmän, Kärhä sivistää.
Yliopistojoukkueen ottelut pelataan yli 100 000 ihmistä vetävällä stadionilla, jossa ottelutapahtumat ovat valtava spektaakkeli. Pelaajat ovat koulun supertähtiä, joita kohdellaan sen mukaisesti.
– Jos menee tiettyyn aikaan stadionille syömään, siellä on Lamborghinit rivissä, Kärhä naurahtaa ja kertoo pelaajien tuloista:
– Periaatteessa joukkueen pelaajista jokainen saa brändättyä itsensä ja saa sen mukaan sponsoreita. Joukkueen parhaimmat tienaa jo nyt miljoonia.
Pitkä kisakausi
Kärhä puhuu tästä yhtä aikaa hämmästyneen ja huvittuneen oloisena. Hän muistuttaa kuluneesta mutta paikkansa pitävästä toteamuksesta, jonka mukaan kaikki on isoa Texasissa.
Samalla suomalainen itsekin saa nauttia jenkkifutiksen tarjoamista olosuhteista.
Kärhä pääsee opiskelemaan ja harjoittelemaan rauhassa, sillä hänen urheilustipendinsä kattaa kaiken. Yliopisto huolehtii urheilijoistaan myös tällä tavoin, kun koulutus, asuminen, urheileminen ja kaikki muut kulut on hoidettu.
– Lisäksi mä saan käyttörahaa, mikä on ihan hullua, hän sanoo.
Tätä kaikkea ällistellessä on pakko kysyä, mitä eroja urheilun ja harjoittelun saralla Kärhä on toistaiseksi havainnut suomalaiseen kulttuuriin verrattuna.
– Urheilu on täällä aivan eri tasolla, jos vertaa esimerkiksi suomalaiseen urheilulukioon. Täällä kaikki pyörii urheilun ympärillä, hän sanoo.
– Urheilu otetaan täällä äärettömän tosissaan.
Tämän on moni suomalaisurheilija saanut huomata aiemminkin. Tällä vuosikymmenellä esimerkiksi Virginia Techin yliopistoon päässyt moukarinheittäjä Sara Killinen kypsyi urheiluun ja sai muutamassa vuodessa tarpeekseen koko touhusta.
Kärhä kertoo olleensa yhteydessä Killiseen ennen tuloaan Yhdysvaltoihin. He keskustelivat muun muassa eri yliopistoista ja niiden eroista mutta eivät sin�ällään jaksamisesta. Kärhä kuitenkin tiedostaa väsymisen.
– Se on todella yleinen ilmiö. Etenkin jos ensimmäisen vuoden aikana ei tule parannusta, kun koko systeemi menee uusiksi, hän sanoo.
– Sanoisin, että siihen vaikuttaa myös valmentaja. Ja sen takia mä tulin tänne, missä on oikeasti maailman paras valmentaja.
Huoli jaksamisesta ei ole tuulesta temmattu. Yhdysvalloissa yliopistojen kilpailukausi on Suomen kevättalvesta alkukesään, jonka jälkeen alkavat muut kisat.
Aiotko yliopistokisojen jälkeen tulla vielä Suomeen kisaamaan?
– Totta kai! Kärhä huudahtaa.
– Meillä on myös alle 23-vuotiaiden EM-kisat ja syyskuussa aikuisten MM-kisat. Kyllä mä ajattelin ihan kunnon kisakauden vetää.
Pitkästä kisakaudesta huolestuneille Kärhä muistuttaa, että hänen treeniryhmänsä on suurelta osin kansainvälinen. Joukossa on useita eurooppalaisia, jotka aikovat suunnata kesäksi takaisin Eurooppaan.
Niin, ja lis�äksi valmentaja Mo tietää, mitä tekee.
– Valmentajalla on kyllä tosi paljon kokemusta siitä, että vedetään ensin yliopistokausi ja siihen päälle toinen kausi. Hän tietää, että meidän kisakausi on pitkä, mutta se on kyllä otettu huomioon.