Suomen Nato-kustannuksista paljastui uutta tietoa – ”Tämä on ongelmallista”

Nato-jäsenyyden kustannusten määrästä ja kehittymisestä on vaikea muodostaa kokonaiskuvaa julkisesti saatavilla olevan tiedon pohjalta.

– Tämä on ongelmallista valtion taloudenhoidon läpinäkyvyyden kannalta, Valtiontalouden tarkastusvirasto VTV sanoo tarkastuskertomuksessaan.

Tarkastuksessa selvitettiin, ovatko valtioneuvostossa Nato-asioiden valmisteluun ja päätöksentekoon luodut rakenteet ja menettelyt olleet toimivia ja tarkoituksenmukaisia ja onko valtioneuvosto informoinut eduskuntaa riittävällä tavalla Nato-asioissa.

Hallitus arvioi liittymisen yhteydessä, että Naton jäsenyydestä valtiolle aiheutuvat suorat kustannukset ovat 70–100 miljoonaa euroa vuodessa. Tarkastuskertomuksen mukaan epäsuorien kustannusten voi arvioida olevan vielä huomattavasti suuremmat. Epäsuoria kustannuksia aiheutuu erityisesti Naton velvoitteiden toimeenpanosta.

Tiedot hajanaisia

Nato-jäsenyyden valtiontaloudellisia vaikutuksia on arvioitu päätöksenteon eri vaiheissa. Arviointi on VTV:n raportin mukaan kuitenkin ollut tarkkuudeltaan, sisällöiltään ja laajuudeltaan vaihtelevaa eikä vaikutusten esittäminen ole ollut riittävän läpinäkyvää.

Epäsuorien kustannusten määrästä tai suuruusluokasta ei esitetty liittymisen aikaan asiakirjoissa lainkaan arvioita.

Natoon liittymisen jälkeen valtion talousarvioesitykset ja julkisen talouden suunnitelmat ovat sisältäneet tietoja Nato-jäsenyydestä aiheutuvista kustannuksista ja niiden vaikutuksesta määrärahoihin. VTV sanoo, että tiedot ovat kuitenkin hajanaisia ja niiden esittämistapa epäyhtenäinen.

VTV:ssä katsotaan, että jatkossa Natosta aiheutuvia taloudellisia vaikutuksia ei ole tarkoituksenmukaista erottaa omana kokonaisuutenaan kansallisista kustannuksista, vaan Natoon liittyvät menot sisältyvät pääosin puolustushallinnon kasvaviin määrärahoihin.

Ymmärryksen lisääntyessä

Suomi liittyi Natoon nopeasti. VTV:n mukaan kokonaisuutena Suomen valtionhallinto on onnistunut Natoon liittyvässä valmistelussa ja päätöksenteossa hyvin.

Hallinnonalojen sisällä ja niiden välillä on luotu lyhyessä ajassa valmistelun ja koordinaation menettelytapoja sekä tiedonkulun järjestelmiä. Samalla on kehitetty poliittisen päätöksenteon toimintatapoja sekä keinoja huolehtia eduskunnan tiedonsaantioikeudesta.

Valtionhallinnossa on kehitetty valmistelun ja päätöksenteon rakenteita ja toimintatapoja jäsenyyden aikana sitä mukaa, kun tieto ja ymmärrys Naton toiminnasta on lisääntynyt.

”Vasta viime hetkellä”

Valtioneuvosto on VTV:n mielestä antanut eduskunnalle tietoa Natoon liittyvistä asioista riittävästi, joskaan ministeriöiden toiminta informoinnissa ei ole aina ollut riittävän oma-aloitteista, ennakoivaa tai oikea-aikaista. Toimintatavat ovat kehittyneet jäsenyyden aikana.

– Joissakin tilanteissa ministeriöiden toiminta valmistelussa olevista Nato-asioista informoinnissa ei ole ollut riittävän oma-aloitteista ja ennakoivaa, ja tietoa päätöksistä on välitetty eduskunnalle vasta viime hetkellä ennen niiden julkistamista, raportissa sanotaan.

Natoon liittyvän valmistelun roolit ovat osin täsmentämättä ja kansallisen koordinaation rakenteita tulee VTV:n mukaan kehittää.

Eri tulkintoja

Valmistelusta päävastuussa olevien ulkoministeriön ja puolustusministeriön välillä on ollut joidenkin aiheiden kohdalla eri tulkintoja siitä, missä määrin Nato-asiat kuuluvat ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja puolustuspolitiikan toimialoille.

Puolustushallinnossa puolustusministeriö on ohjeistanut Puolustusvoimia esittelemään Nato-asioiden sisäisen valmisteluprosessinsa ja selventämään valmistelun toimintatapoja.

– Valtionhallinnossa Nato-asioiden valmistelu on ollut osin siiloutunutta ja tiedon välittyminen puutteellista. Tämä on aiheuttanut viivettä ja tehottomuutta organisaatioiden välisessä yhteistyössä.

Suomen vaikuttaminen Natossa on ollut VTV:n mukaan pääosin onnistunutta. Nato-valmistelun merkittävin käytännön ongelma on ollut puutteellinen tiedonkulku, joka on vaikeuttanut hallinnon organisaatioiden välistä yhteistyötä ja koordinaatiota.