Voice of Freedom Повна версія

Suomen tähtihiihtäjät: Karsea näky – ”Mihin tämä maailma on menossa”

· Sport

Alppien jäätiköiden sulaminen on saavuttanut historiallisen katastrofaaliset mittasuhteet.

Jäätiköiden tilaa Sveitsissä seuraava Glamos-tutkimuslaitos raportoi taannoin, että kellomaan jäätiköiden kokonaistilavuus on kutistunut 5,5 prosenttia pelkästään vuoden 2026 aikana.

Ammattilaishiihtäjät näkevät konkreettisesti, mistä on kyse.

Lokakuu on aikaa, jolloin maastohiihtäjät yleensä harjoittelevat lumella Keski-Euroopan vuorilla.

Lokakuussa 2026 monessa perinteisessä alkukauden hiihtokohteessa on maa mustana.

– Mietteliääksi vetää. Ei pelkästään hiihdon kantilta, vaan yleisesti: mihin tämä maailma on menossa. Olemmeko ”syömässä” itseltämme maailmaa alta. Jäätiköt sulavat ja muut luonnonkatastrofit lisääntyvät ilmastonmuutoksen myötä, kommentoi Hiihtoliiton huippu-urheilujohtaja Petter Kukkonen.

45-vuotias Kukkonen on nähnyt aitiopaikalta lumitilanteen muutoksen Keski-Euroopassa tällä vuosituhannella: ensin urheilijana, sitten Suomen yhdistetyn päävalmentajana ja nyt urheilujohtajana.

– Joskus Ramsaussa kävi lokakuussa niin, että kylän korkeudelle tuhanteen metriin tuli niin paljon lunta, ettei ylös jäätikölle edes päässyt hiihtämään. Hiihdettiin sitten siellä kylässä. Vuosina 2012–22 Ramsaussa oli aina lokakuussa aika hyvä hiihto-olosuhde.

Viime viikolla, kun Suomen yhdistetyn maajoukkue harjoitteli Ramsaussa, 2 500 metriin ei ollut järkevää lähteä hiihtämään heikkojen olosuhteiden vuoksi.

Kiinni, kiinni, kiinni

Itävallan Ramsau, Italian Livigno ja Val Senales sekä Ranskan Tignes ovat suosituimmat maastohiihtäjien lumiharjoituskohteet Keski-Euroopassa loka-marraskuussa.

Nyt tilanne on karsea.

Val Senalesin 3 000 metrissä ja 2 400 metrissä sijaitsevat ladut: suljettu.

Tignes 2 100 metrissä: ei lunta.

Livigno 1 800 metrissä: ei lunta.

Ramsau 2 500 metrissä 10 kilometrin latu: suljettu.

Entisistä pääkohteista vain Ramsaun viiden kilometrin latu noin 2 500 metrissä on auki.

Itävallan Pitztalin jäätiköllä 2 700 metrissä on latua 1 500 metriä.

Suomi mustalla maalla

Suomen hiihtomaajoukkue harjoittelee parasta aikaa Livignossa. Leiri kestää 2. marraskuuta asti.

Läsnäolijat arvioivat, että ”pitäisi käydä hirveän hyvä tuuri”, mikäli paikkakunnalla pääsisi hiihtämään leirin aikana.

Urheilijoilla oli etukäteen tiedossa, ettei Livignossa todennäköisesti hiihdetä metriäkään lumella.

– Joukkueena he päättivät, että sinne on perusteltua mennä, Kukkonen kommentoi.

Keski-Euroopan harjoitusleireillä tähän aikaan vuodesta haetaan lumiharjoittelun ohella korkeanpaikan treenistä tulevaa fyysistä hyötyä.

– Itse valmentajana mietin monesti, onko harjoittelu Keski-Euroopassa tähän aikaan vuodesta pikkasen yliarvostettua. Kun hiihdetään korkealla päälle 2 000 metrissä, hiihto on älyttömän hidasta.

Kukkonen huomauttaa, että harjoitusleirillä on myös henkistä merkitystä.

– Suomessa harjoitusolosuhteet ovat lokakuussa monesti hyvin heikot. On kosteaa ja kaamosta. Siksi mennään paikkaan, jossa on aurinkoa. Saadaan siviilielämän haasteet pois ja ollaan joukkueena yhdessä, Kukkonen luettelee.

– Monen syyn vuoksi on fiksua tehdä tähän aikaan vuodesta leiri Keski-Euroopassa, vaikka hiihtämään ei pääsisi, hän lisää.

Yhä ylemmäs?

Surkean lumitilanteen taustalla ovat talven 2025–2026 poikkeuksellinen vähälumisuus sekä kesän 2026 ennätysmäiset helleaallot. Koska suojaa antavaa lumipeitettä ei ollut, jäätiköt altistuivat suoralle sulamiselle jopa yli 3 500 metrin korkeudessa.

Ilmastoasiantuntijat ovat antaneet eriäviä analyysejä, onko tämän alkutalven olematon lumitilanne Keski-Euroopan vuorilla pysyvä tilanne.

Yhtä kaikki, lumilajien tulevaisuus on vähintäänkin haastava.

Lapissa hiihto-olosuhteita riittää itsenäisyyspäivästä vappuun, mutta esimerkiksi hiihdon maailmancupissa ei ole yhtään kilpailua pohjoisen napapiirin pohjoispuolella.

Tekolumituotanto on ollut jo parikymmentä vuotta kisajärjestäjien henkivakuutus. Käytännössä kaikki maailmancupit ja arvokisat hiihdetään vähintään tekolumipohjalla.

– Joudutaanko jatkossa kilpailemaan korkeammalla vuoristossa, Kukkonen heittää erittäin relevantin kysymyksen.

Kansainvälinen hiihtoliitto Fis muutti sääntöjään kaksi vuotta sitten. Aiemmin 1 800 metriä merenpinnasta oli maksimikorkeus, jossa saattoi kilpailla. Lumihaasteiden vuoksi nykyinen korkeus on 2 000 metriä merenpinnan yläpuolella.

Yhtäkään mc-kilpailua ei vielä ole viety kahteen kilometriin.

Palataan lopuksi tämän kirjoituksen pääteemaan eli loka-marraskuun hiihtoharjoitteluun.

Mikä on niin sanotusti järkevä korkeus, jossa lumella voi harjoitella?

– Jos 2 000–2 500 metriin pääsee, se on ihan ok. Osa hiihtäjistä suosii Val Senalesin kolme kilometriä merenpinnan yläpuolella olevaa latua. Sanoisin, että yksittäisen 2–3 viikon jakson voi kolmessa kilometrissä tehdä, mutta urheilijan pitää olla hyvin tarkkana harjoitusvauhtien, hermotuksen ja elimistön palautumisen kanssa, Kukkonen vastaa.