Suorat sanat Naton tilasta: ”Olemmeko sodassa vai emme?”

Liettuan entisen puolustusministerin Dovilė Šakalienėn mukaan Naton on sovittava selkeät kriteerit sille, milloin Venäjän toistuvat sabotaasi-iskut katsotaan yhteisen puolustuksen laukaisevaksi tekijäksi.

Šakalienėn mukaan ongelma nostettiin pöydälle jo Naton huippukokouksessa Vilnassa kesällä 2023, mutta konkreettinen linjanveto on edelleen jäänyt tekemättä.

– Moskova testaa järjestelmällisesti sietokykyämme. Jos emme aseta selvää rajaa toistuvalle hybridivaikuttamiselle, annamme Venäjälle vapaat kädet edetä metri metriltä ilman seurauksia, Šakalienė sanoo Iltalehdelle.

Naton perussopimuksen 5. artiklassa todetaan, että aseellinen hyökkäys yhtä jäsenmaata vastaan on hyökkäys kaikkia jäsenmaita vastaan.

– Moninaiset hybridi-iskut sabotaaseista kyberhyökkäyksiin mitoitetaan tarkoituksella niin, etteivät ne ylitä perinteisen sodankäynnin muodollista kynnystä, Šakalienė sanoo.

Šakalienėn mukaan Naton arviointitavan on muututtava. Huomio on siirrettävä yksittäisten tekojen luonteesta niiden muodostamaan kokonaisuuteen.

– Yksittäinen sabotaasi voidaan kuitata erillisenä iskuna, mutta kymmenes tapaus on jo järjestelmällinen vihamielinen kampanja.

Šakalienė huomauttaa, että Euroopassa tapahtui pelkästään elokuun alun ja syyskuun alun välisenä aikana kahdeksan sabotaasi-iskua.

Vaihe nolla

Naton perinteinen malli perustui ajatukseen selkeästä rintamalinjasta ja maahantunkeutumisesta, mutta Venäjän nykytoimet sijoittuvat kuitenkin rauhan ja avoimen sodan välimaastoon.

– Harmaa vyöhyke on Natolle varsin epätavallinen. Mutta kun kansalaisia otetaan kohteeksi Naton alueella, tehtaita räjäytetään, rautateitä sabotoidaan ja kriittistä infrastruktuuria vastaan hyökätään, olemmeko sodassa vai emme?

Šakalienė varoittaa, että länsimaiden päättämättömyys nopeuttaa kehityskulkua ja vitkuttelu kääntyy nopeasti itseään vastaan.

– Tämä on harmaa vyöhyke ja niin sanottu eskaloinnin vaihe nolla. Lähestymme kuitenkin vaihetta yksi, jos olemme liian hitaita vaiheen nolla aikana.

Moskovan toiminnassa kyse on Liettuan entisen puolustusministerin mukaan tietoisesta riskinotosta.

– Tätä kutsutaan välilliseksi tahallisuudeksi, dolus eventualis. Tekijä ei ota uhria suoraan kohteekseen, mutta on täysin tietoinen mahdollisesta vahingosta ja hyväksyy sen. Olemme nyt tässä tilanteessa.

Syyllisyyden osoittamiseen nopeutta

Naton hitautta hybridi-iskujen torjunnassa selittää usein varovaisuus tekijän nimeämisessä. Šakalienėn mukaan todistustaakan vaatimukset lamauttavat poliittisen päätöksenteon.

– Ymmärrän, että oikeusprosesseissa näytön kynnys on toinen, mutta poliittisissa päätöksissä ja ennaltaehkäisevissä toimissa perustellun epäilyn pitäisi riittää etenemiseen. Oikeuden päätökset tulevat toisinaan vuosia myöhemmin, emmekä halua niiden tulevan vasta sodan jälkeen, Šakalienė sanoo.

Kun iskuja ei pystytä sitomaan nopeasti tekijäänsä, Venäjä välttää suoran vastuun teoistaan. Se antaa Kremlille vapauden jatkaa operaatioitaan ilman pelkoa vastatoimista.

– Venäjälle kiistämismahdollisuus on itsessään etu: he voivat häiritä verkkojamme, sabotoida liikennejärjestelmiämme ja kriittistä infrastruktuuriamme sekä yrittää tuhopolttoja ja murhia maksamatta täyttä hintaa.

Tilanteen korjaamiseksi Naton tulisi luoda järjestelmä, joka kykenee tekniseen ja rikostekniseen tutkintaan välittömästi iskun tapahduttua.

– Meidän on varmistettava ylimääräiset iskuryhmät attribuutiota varten, jotta se tapahtuisi tuntien eikä kuukausien kuluessa.

Yksi sota, kaksi rintamaa

Šakalienėn mukaan länsi tekee kohtalokkaan virheen, jos se käsittelee Euroopan ja Aasian tapahtumia toisistaan erillään.

Taustalla häämöttää neljän autoritaarisen valtion, Venäjän, Kiinan, Pohjois-Korean ja Iranin, tiivistyvä sotilaallinen yhteistyö.

Myös Naton pääsihteeri Mark Rutte on varoittanut skenaariosta, jossa Kiinan presidentti Xi Jinping soittaisi ennen mahdollista Taiwanin-operaatiota Vladimir Putinille ja pyytäisi tätä pitämään länsimaat kiireisinä Euroopassa.

– Jos ymmärrämme, että kyseessä tulee olemaan yksi sota kahdella rintamalla, mitä yhtenäisemmin toimimme ja mitä enemmän hyödynnämme toistemme kokemusta, asiantuntemusta ja suorituskykyjä, sitä paremmat mahdollisuudet meillä on saavuttaa pelote – tai ainakin pitää sota mahdollisimman lyhyenä ja mahdollisimman vähän tuhoisana, Šakalienė sanoo.

Venäjän sabotaasit Itämerellä ja Kiinan toimet Etelä-Kiinan merellä noudattavat Šakalienėn mukaan täsmälleen samaa kaavaa. Lännen ja sen aasialaisten kumppanien on kyettävä vastaamaan koordinoidusti ennen molemmilla rintamilla leimahtaa yhtä aikaa.

– Ne, jotka yrittävät piirtää punaisia viivoja kartalle ja erottaa Euroopan ja indopasifisen alueen toisistaan, pelaavat suoraan Pekingin ja Kremlin käsikirjan mukaan.

– Etulinjan demokratioiden on jaettava tiedustelutietoa hybridi-iskuista pysyvänä käytäntönä, jotta varoitus yhdeltä rintamalta saavuttaa toisen ennen siirtoa, ei sen jälkeen, sanoo Šakalienė.