Ypäjän ratsastusonnettomuudesta ei koskaan ilmoitettu Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesiin, koska kyse ei ollut kulutuspalvelusta, vaan yksityisen henkilön omasta ratsastustoiminnasta.
Näin kertoo Tukesin ryhmäpäällikkö Janne Niemelä.
Asia tuli ilmi, kun Tukes tiedotti toukokuussa, että palveluntarjoajia voi uhata jopa 100 000 euron maksu, jos onnettomuuksista ilmoittaminen jää tekemättä. Taustalla on vuonna 2025 uudistunut kulutuspalvelulaki, joka on mahdollistanut seuraamusmaksun käyttöönoton.
Kulutuspalvelulain mukaan vapaa-ajan palveluntarjoajien on ilmoitettava Tukesille toiminnassaan tapahtuneista vakavista onnettomuuksista, vakavista läheltä piti -tilanteista ja ennakoimattomista tai poikkeuksellisista vaaratilanteista. Lisäksi palveluntarjoajien on tehtävä vaarojen tunnistamisarviointi.
Tukes voi määrätä seuraamusmaksuja palveluntarjoajille, jotka laiminlyövät edellä mainittuja velvollisuuksia. Maksun suuruus määräytyy Tukesin mukaan tapauskohtaisesti, ja se voi olla enintään prosentin verran yrityksen liikevaihdosta. Maksimisumma on 100 000 euroa.
Laki kulutuspalvelujen turvallisuudesta koskee esimerkiksi moottoriurheilutapahtumia ja -palveluita, yleisötapahtumia, uimahalleja, rinnekeskuksia, liikuntapalveluita ja ratsastuspalveluita.
Tällä hetkellä läheskään kaikki palveluntarjoajat eivät ilmoita Tukesille vakavistakaan onnettomuuksista.
Ypäjän onnettomuus
Vappupäivänä tapahtunut Ypäjän ratsastusonnettomuus on Tukesin tiedossa, mutta tapaus ei kuulu sen valvonnan alaisuuteen.
Onnettomuus tapahtui Hevosopiston alueella. Hevosopisto on palveluntarjoaja, mutta onnettomuus ei tapahtunut kulutuspalvelun yhteydessä. Onnettomuudessa kuollut hevosalan vaikuttaja Susanna Frey oli ratsastanut omalla hevosellaan yksin.
Hevosopisto tarjoaa muiden palveluidensa ohella esimerkiksi vuokrattavia tallipaikkoja ja täysihoitoa. Tällaisten palveluiden kohdalla tallinpitäjän vastuu on rajatumpi kuin esimerkiksi ratsastustuntien tarjonnassa.
– Silloin vastuu voi liittyä enemmän suoranaisen talliympäristön turvallisuuteen asiakkaalle. Täysihoitotallinkin on varmistuttava osaltaan asiakkaiden turvallisuudesta, mutta esimerkiksi jos omistaja tulee tallille, ottaa hevosen ja lähtee itsenäisesti pitkälle maastovaellukselle, ei täysihoitotalli sen tyylisestä toiminnasta vastaa, Niemelä selventää.
Koska esimerkiksi kotitalleilla tai muuten kuluttajapalveluiden ulkopuolella tapahtuneista ratsastustapaturmista ei pidä ilmoittaa Tukesiin, kattavia onnettomuustilastoja on vaikea muodostaa.
Tukesin mukaan palveluntarjoajilla on edelleen tietämättömyyttä ilmoitusvelvollisuudesta. Se luonnollisesti vaikuttaa ilmoitettujen tapaturmien määrään.
Onnettomuuksia tapahtuu siis todellisuudessa tilastoitua enemmän.
Niemelän mukaan vakaviakin onnettomuuksia jää ilmoittamatta useilla eri aloilla, eikä mikään yksittäinen ala tai palveluntarjoaja ole korostunut. Tukes voi saada tietoa ilmoittamattomista tapauksista useita eri kanavia pitkin, jolloin laiminlyönnit voivat tulla ilmi.
Tukes saa tietoa muun muassa kuluttajilta, muilta viranomaisilta ja etenkin vakavien onnettomuuksien kohdalla median kautta. Myös esimerkiksi lääkärit tai hoitajat voivat raportoida Tukesille, jos he huomaavat, että vastaanotoilla korostuvat jonkin tietyn palvelun aiheuttamat vammat.
– Saamme kuluttajilta ja muilta viranomaisilta muutamia satoja ilmoituksia vuodessa esimerkiksi kohtalaisen vakavista onnettomuuksista. Ne ovat hyviä tietolähteitä, mutta aina kuluttajatkaan eivät tiedä, että Tukes valvoo vapaa-ajan palveluita, eivätkä osaa ilmoittaa.
Toistuvuus, tahallisuus
Seuraamusmaksuja ei kuitenkaan lähtökohtaisesti peritä, jos velvollisuuden laiminlyönti johtuu inhimillisestä virheestä. Rangaistuksen langettaminen edellyttää Niemelän mukaan tarkoituksellisuutta, tahallisuutta tai toistuvuutta.
– Kun seuraamusmaksua lähdetään miettimään, totta kai arvioimme, onko toiminta ollut toistuvaa tai onko mukana ollut tarkoituksellisuutta tai tahallisuutta. Se tietenkin vaikuttaa ratkaisuun, Niemelä sanoo.
– Sinällään tavoitteenamme on tietysti, ettei seuraamusmaksuja tarvitsisi määrätä, vaan palveluntarjoajat tuntisivat velvoitteensa.
Niemelä lisää, että Tukes haluaa tiedotteellaan muistuttaa palveluntarjoajia päivittyneestä laista ja tuoda ilmi, että se on valmis käyttämään uusia keinoja valvonnassaan.
Toistaiseksi seuraamusmaksuja ei ole tarvinnut määrätä.
Tukes ei ole asettanut tiettyä aikarajaa, jonka aikana onnettomuus- tai vaaratilanneilmoitus on tehtävä, mutta lain mukaan palveluntarjoajan on tehtävä ilmoitus viipymättä.
– Esimerkiksi Himoksen maaliskuussa tapahtuneesta kuolemaan johtaneesta lasketteluonnettomuudesta Tukes sai sähköpostitse ilmoituksen palveluntarjoajalta vain reilu tunti tapahtuneen jälkeen. Tämä on hyvä käytäntö, mutta toki onnettomuustilanteessa on monta muuta akuuttia tehtävää, jotka on syytä tehdä ensin, Niemelä sanoo.
Nivalan snow drag -onnettomuudesta Tukes sai tiedon median kautta hyvin nopeasti tapahtuneen jälkeen. Kilpailun järjestäjä ei vielä tuossa vaiheessa ollut ehtinyt tehdä ilmoitusta.
– Usein kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa käykin näin, Niemelä sanoo.
Tukes haluaa tietoa onnettomuuksista muun muassa siksi, että se voi jakaa uudenlaista turvallisuustietoa vaaratilanteista alan toimijoille esimerkiksi tarkastusten yhteydessä ja koulutuksissa. Tällä luonnollisesti pyritään parantamaan turvallisuutta ja ennaltaehkäisemään onnettomuuksia.
Niemelä korostaa, ettei onnettomuuksista ilmoittaminen johda yrityksen maineen heikentymiseen.
– Päinvastoin se näyttää hyvältä, että palveluntarjoajat noudattavat velvollisuuttaan, vaikka joku asia olisi jäänyt aiemmin huomioimatta. Emme rankaise siitä, vaan pyrimme yhdessä katsomaan, miten turvallisuutta voisi mahdollisesti vielä kehittää, Niemelä rohkaisee.
