Ihmetteletkö hampaat irvessä raatavaa kollegaa, joka ei puhua pukahda, vaikka kuormittuneisuusmittari huutaa punaista ulkopuolistenkin silmiin?
Vai kummasteletko kenties kollegaa, joka puhuu koko ajan tunteistaan ja voinnistaan, vaikka tunteet pitäisi mielestäsi pitää poissa työpaikalta?
Tunnekoodisto eli tunteita, jaksamista ja voimavaroja kuvaavaa puhetta koskevat sosiaaliset normit ovat muuttuneet, mikä voi aiheuttaa työpaikalla ihmettelyä, kun erilaiset tunnekulttuurit kohtaavat. Olemme alkaneet saada Suomessa sanoja tälle ilmiölle vasta hiljattain, kertoo tietokirjailija ja psykoterapeutti Emilia Kujala.
Kujala käsittelee muun muassa tunnepuhetta tuoreessa Ahdistus – Et ole rikki, elät mahdottomassa ajassa -kirjassaan (Otava, 2026).
– Se, miten tunteista puhutaan, on todella isossa myllerryksessä. Sotien jälkeiset sukupolvet eivät puhuneet paljoa tunteistaan. Tähän liittyy monta asiaa, esimerkiksi ihan se, ettei heillä ollut mallia siitä, miten tunteista puhutaan. Oli kipeitä asioita, ja piti keskittyä Suomen jälleenrakennukseen.
Nykymaailma on myös rakenteellisesti toisenlainen. Tunteisiin kiinnitetään huomiota ja niistä kysytään monissa tilanteissa, esimerkiksi varhaiskasvatuksessa, koulussa, työpaikoilla ja sote-palveluissa, Kujala antaa esimerkin.
– Tunnepuheen lisääntyminen on siis myös rakenteiden ohjaamaa käytöstä.
Vellominen ei kuulu hyviin tunnetaitoihin
Samalla tunnepuheen lisääntymistä on kuitenkin ihmetelty. Kujala nostaa kirjassaan esimerkiksi mediassa julkaistun jutun, jossa vanhempi työntekijä kertoi olevansa ”kyllästynyt nuorempien kollegoidensa pinnallisuuteen ja tunteissa vellomiseen”
– Monet nuoret aikuiset puhuvat paljon ja tarkasti omista tunnekokemuksistaan, ja tämä on leimattu tunteissa vellomiseksi. Hyvät tunnetaidot ja tunteissa vellominen ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Ihminen, jolla on hyvät tunnetaidot, ei vello tunteissaan, vaan käsittelee tunteen ja jatkaa eteenpäin.
Tämä ei kuitenkaan poista sitä, etteikö työympäristössä voisi tapahtua yhteentörmäyksiä tunnekulttuurien kohdatessa.
Kujala viittaa haastattelussa hiljattain julkaistuun Työterveyslaitoksen tutkimukseen, jossa huomattiin, että vanhemmille sukupolville tunteista puhuminen voi olla heikkouden merkki, koska hyvän työntekijän ajatellaan pitävän tunteet taka-alalla. Nuoremmat sukupolvet sen sijaan pitävät tunteista puhumista myönteisenä asiana, joka kertoo hyvästä itsetuntemuksesta.
– Sen näkee esimerkiksi deittialustoilla tai ansioluetteloissa, joissa nykypäivänä nimenomaan kerrotaan hyvistä tunnetaidoista.
Kujala muistuttaa, ettei tarkoita sitä, että työyhteisöissä täytyisi alkaa toimia yhden sukupolven suosimalla toimintatavalla.
– Meidän pitää olla uteliaita ja pystyä ymmärtämään erilaisia toimintatapoja ja luoda yhteisiä sellaisia. Erilaisten tunnekoodien vuoksi myös esihenkilöiden olisi osattava johtaa eri tavoin toimivia ihmisiä. Osa kaipaa enemmän puhetta ja tukea tunteisiin ja voimavaroihin liittyen, osa taas ei.
Koulutustaustakin vaikuttaa
Sukupolven lisäksi myös koulutustausta saattaa vaikuttaa tapaan, jolla tunteista puhutaan töissä. Kujala kertoo, että tämäkin käy ilmi Työterveyslaitoksen tutkimuksesta.
Perinteisempi tunnepuhe korostuu enemmän suorittavaa työtä tekevien joukossa ja matalapalkka-aloilla.
– Siellä korostuu enemmän sinnittely, eikä tunteista puhuta niin paljoa, kun keskitytään selviytymiseen. Se kertoo rakenteista. Tutkimuksen tehnyt työryhmä on tutkinut myös sitä, miksi joka neljäs suomalainen työikäinen uupuu. He huomasivat, että matalapalkka-aloilla esimerkiksi resurssipula on yksi massiivinen syy uupumukseen.
Korkeakoulutetut uupuvat osin eri syistä kuin matalapalkka-aloilla työskentelevät, Kujala jatkaa. Korkeakoulutetuilla uupumuksen taustalla on usein jatkuva itsensä kehittämisen eetos, eli ajatus siitä, että pitäisi olla koko ajan parempi ihminen kaikilla elämänalueilla.
– Tunnekooditutkimuksessa oli mielestäni kiinnostavaa se, että modernimpi tunnepuhe korostui korkeasti koulutetuilla. Se ei selvästikään ole vain sukupolvikysymys, vaan liittyy myös koulutustaustaan ja olettaisin, että jossain määrin myös henkilön sosioekonomiseen taustaan.
