Tältä näyttää ”Kauhalan kanjoni”, joka myytiin 2 miljoonalla eurolla – Alueella elää salassa pidettävä laji

Jokin liikkuu hiljaa solisevan puron hiekkapohjalla, mutta auringon pintaheijastukset ja soreahiirenportaan lehtien muodostamat varjot hämärtävät yksityiskohdat. Ympärillä levittäytyy sateen pehmentämältä kesäilmalta tuoksuva lehto, joka muuttuu ylöspäin kiivetessä käppyrämäntyjen kalliometsäksi.

Helsinki myi tämän Kirkkonummella sijaitsevan 204 hehtaarin metsäalueen viime vuonna Luonnonperintösäätiölle, joka suojelee alueen pysyvästi. Hintaa Kauhalan metsäalueelle tuli 1 900 000 euroa. Hankinta oli mahdollinen, sillä Microsoft lahjoitti säätiölle suojeluun tarkoitetut rahat.

Alueen merkittävin nähtävyys on niin kutsuttu Kauhalan kanjoni eli purolaakso. Lisäksi siellä kasvaa muun muassa äärimmäisen uhanalaista lahokaivosammalta, minkä lisäksi ainakin yksi alueella esiintyvä laji on kirjattu luontoselvitykseen salassapidettäväksi. Lajit, joiden suojelu voi vaarantua tiedon leviämisen myötä, voidaan merkitä raportteihin salaisiksi.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

”Kuin leikkausjono”

Yksityisten yritysten lahjoitukset luonnonsuojelualueiden perustamisessa ovat lisääntyneet nopein harppauksin viimeisen neljän vuoden aikana, Luonnonperintösäätiön toimitusjohtaja Timo Huhtamäki kertoo.

Säätiön saamista lahjoituksista noin 60 prosenttia tulee nykyisin yrityksiltä, loput 40 prosenttia tulee yksityisiltä lahjoittajilta. Esimerkiksi Hausjärvellä suojeltiin viime vuonna alueita Koneen Säätiön tuella ja Hollolan Luhdanjokilaakson suojelualuetta täydennettiin insinööritoimisto Nitorin lahjoituksen avulla tänä keväänä.

Lupaukset luonnonarvo- ja luontotekomarkkinoiden kehittymisestä kannustavat yrityksiä tekemään ympäristölle positiivisia toimia, kuten lahjoittamaan rahaa suoriin suojelutoimiin.

Huhtamäki kertoo lahjoituksia pohtivien yritysten yleensä kysyvän säätiöltä neuvoa alueista, joita kannattaa suojella. Osa toivoo, että alue on lähellä yrityksen toimipaikkaa, mutta monelle luontoarvot, eli alueen erityispiirteet, jotka tekevät siitä biologisesti tai ekologisesti tärkeän, ovat etusijalla.

– Se on vähän niin kuin sairaalan leikkausjono: meillä on kiireellisempiä suojelukohteita Suomessa ja sitten vähän vähemmän kiireellisiä. Me usein sitten neuvomme yrityksiä, ja he usein lähtevätkin siihen mukaan, että ostetaan alueita kiireellisyysjärjestyksessä.

Ensisijalla jonossa ovat alueet, jotka ovat hakkuu-uhan alla tai linkittyvät jo olemassa olevaan suojelualueeseen.

Maanomistajan vaihtoehdot

Säätiöiden kautta suojelu: Maanomistaja voi myydä tai lahjoittaa maansa esimerkiksi Luonnonperintösäätiölle tai Suojametsäsäätiölle, joka hakee alueelle suojelupäätöstä. Metsän Suojelusäätiön kautta suojeltavat alueet taas säilyvät maanomistajan omistuksessa, mutta hänelle maksetaan suojelusta kertakorvaus.

Metso-ohjelma: Maanomistaja voi myydä Metso-ohjelman suojelukriteerit täyttävät maansa valtiolle suojeltavaksi tai hakea alueen rauhoittamista korvausta vastaan Elinvoimakeskukselta.

Metso-ohjelma mahdollistaa myös määräaikaisen rauhoittamisen, jolloin alue rauhoitetaan 20 vuodeksi, eikä omistajan tarvitse luopua maanomistuksesta.

Natura 2000: Maanomistaja voi myydä valtiolle suojeltavaksi alueen, joka kuuluu Natura 2000 -verkostoon.

Ilman korvausta: Maanomistaja voi myös hakea yksityismaan suojelualueen suojelupäätöstä ilman korvausta Elinvoimakeskuksesta. Tällöinkin suojelun edellytyksenä on luonnonsuojelulain mukaisten suojeluedellytysten täyttyminen, mutta kriteerit ovat matalammat kuin esimerkiksi Metso-ohjelmassa.

Juttu jatkuu kuvien jälkeen.

Kiinteää hintaa ei ole

Metsän suojelu lahjoitusrahalla ei ole aivan niin helppoa kuin voisi ajatella. Ei ole mielekästä suojella ihan mitä vain ihan mistä vain, minkä lisäksi rahalla saa eri puolilla Suomea eri asioita. Huhtamäki kertoo, että etelässä alueen suojelu voi olla jopa kymmenen kertaa kalliimpaa kuin pohjoisessa.

– Kymppitonnilla voi saada parhaimmillaan jopa kymmenien hehtaarien kokoisen alueen pohjoisessa, mutta ei saa kuin muutaman hassun hehtaarin täällä Etelä-Suomessa.

Sijainnin lisäksi hintaan vaikuttavat alueen luontoarvot, myyjätaho ja ajoitus. Suojeltavaksi haaveillun metsän saattaa haluta myös metsäteollisuus, joka voi tehdä kaupat heti eikä vasta sitten, kun sopiva yrityslahjoittaja löytyy. Tämä voi olla tärkeää esimerkiksi silloin, kun perikunta miettii, miten edetä metsän kanssa.

Hiljainen suojelu

Yhteensä Suomen metsäalasta 2,3 miljoonaa hehtaaria, eli noin kymmenen prosenttia, kuuluu lakisääteisten suojelualueiden piiriin eli niillä ei voi suorittaa hakkuita. Tästä määrästä reilut 168 000 hehtaaria sijaitsee yksityismailla.

Yksityisiin suojelualueisiin lukeutuvat myös Luonnonperintösäätiön suojelemat alueet, joita on säätiön mukaan yhteensä 7 174 hehtaaria. Vuonna 2025 perustettu Metsän Suojelusäätiö ei ole vielä tehnyt yhtäkään suojelupäätöstä, mutta se sai tänä keväänä 85 suojeluhakemusta, joiden kattama yhteispinta-ala on yli tuhat hehtaaria. Maanomistajilta näyttää siis löytyvän suojeluhalukkuutta.

Lisäksi Metso-ohjelman kautta suojeltiin vuosina 2008–2025 lähes 100 000 hehtaaria metsäluontoa. Tästä yksityisiä suojelualueita perustettiin yli 50 000 hehtaarin edestä. Muissa tapauksissa maat joko siirtyivät valtiolle tai ne olivat alun perin valtion hallussa.

Pellervon taloustutkimuksen selvityksen mukaan Suomessa on virallisten suojelualueiden lisäksi noin 1,1 miljoonaa hehtaaria hiljaisesti suojeltua metsätalousmaata. Tämä tarkoittaa maanomistajan omaa päätöstä jättää osa metsästä metsätaloudellisen käsittelyn ulkopuolelle. Hiljaisen suojelun alueita ei ole virallisesti merkitty minnekään, joten niiden määrä perustuu arvioon.