Harva tulee ajatelleeksi, että mökkirannassa lilluva puinen soutuvene on oikeasti Unescon kulttuuriperintökohde.
Näin kuitenkin on. Pohjoismainen limisaumaveneperinne nimettiin vuonna 2021 Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.
Limisaumainen puuvene on nimenomaan pohjoismainen venetyyppi, jollaisia on Suomessakin veistetty jo tuhansia vuosia. Ja veistetään edelleen.
Limisaumaveneiden tulevaisuus on kuitenkin uhattuna, sillä ammattimaisia veneenveistäjiä on Suomessa enää vain muutamia kymmeniä, noin 50–70. Moni on jo lähellä eläkeikää, eikä uusia veistäjiä tule alalle samaan tahtiin.
Yksi syy veistäjien vähyyteen on puuveneiden vähäinen myynti. Puuveneitä kyllä arvostetaan, mutta käsin veistetyt veneet ovat kalliita.
”Ei tällaisilla veneillä ole tarkoituskaan kilpailla lasikuitu- tai alumiiniveneiden kanssa. Ne ovat teollista tuotantoa, nämä ovat käsityötä”, sanoo Rauno Tuovinen, jolla on oma veneveistämö Espoossa.
HISTORIA
Limisaumavene kehittyi ruuhesta
Muinaisessa Suomessa vene oli kesäaikaan helpoin tapa liikkua laajoillakin alueilla. Jo tuhansien vuosien takaisissa kalliopiirroksissa on kuvia veneistä, vaikka varsinaisia veneitä ei noin vanhoilta ajoilta ole peräisin.
Limisaumaveneen edeltäjä oli haaparuuhi, eli haavan runkoon koverrettu ja lämmittämällä avarrettu ruuhi. Kun ruuheen haluttiin lisää kantokykyä, sivuille asennettiin lisälaudat.
Tästä kehittyi varsinainen limisaumavene, jossa laidoille runkopuun osuus väheni ja reunalautojen määrä lisääntyi.
Laudat kiinnitettiin toisiinsa esimerkiksi nahkasuikaleilla tai juurilla ompelemalla, myöhemmin kiinnitykseen käytettiin metallisia nauloja.
Korjattavaa riittää
Suurin osa veneenveistäjistä sekä korjaa vanhoja veneitä että rakentaa uusia.
Näin tekee myös Tuovinen.
Korjattavaa riittää, sillä Tuovinen arvioi, että pelkästään pääkaupunkiseudulla on tuhansia puuveneitä, jotka vaativat säännöllistä huoltoa.
Vanhan puuveneen saa ostettua edullisesti, mutta muutaman vuoden jälkeen edessä voi olla isompi remontti.
”Ostetaan vene tonnilla tai parilla ja sitten tuodaan 20 000 euron korjaukseen”, Tuovinen kuvaa.
Puuvene vaatii jokavuotisen huollon.
”Aurinko on armoton. Se kovettaa lakkaa, johon syntyy mikrohalkeamia. Niistä menee seuraavana kesänä vesi läpi, jos venettä ei lakata uudestaan.”
Puuvene on luksustuote
Limisaumaveneen perinteen säilymisen kannalta pelkkä vanhojen veneiden korjaaminen ei riitä. Osaaminen pysyy vain uusia veneitä veistämällä.
Tuovinen tekee mielellään molempia. Korjausprojekteja riittää veistämöllä tasaisesti, mutta uusien veneiden tilaajat ovat harvemmassa.
”Tämä on luksustuote.”
Parhaillaan Tuovisella on työn alla 4,3-metrinen limisaumavene, johon tulee myös masto ja purje. Kyseessä on ruotsalainen Sommarvik-malli vuodelta 1940.
Hintaa veneelle tulee 13 000 euroa. Ilman mastoa ja purjetta hinta olisi noin 9 000 euroa.
Tuovinen aikoo viedä veneen Venemessuille ensi talvena.
”Messut ovat veistäjille kaikkein tärkein myyntipaikka. Siellä olevat veneet ovat veistäjien käyntikortteja”, Tuovinen kertoo.
Tuovinen veistää vain ennen vuotta 1950 suunniteltuja venemalleja, joita ei tarvitse erikseen sertifioida.
”Vanhemmat mallit myös miellyttävät enemmän minun silmääni”, hän kertoo.
Veneiden muoto onkin muuttunut aikojen saatossa. Kun esimerkiksi moottorien tehot kasvoivat 1960-luvulla, veneisiin tehtiin enemmän kantopintaa ja niistä tuli leveämpiä.
Jigi apuna
Puuveneen voi rakentaa laudoista kahdella tapaa.
Tasasaumaisessa veneessä lautojen pitkät syrjät sovitetaan puskuun eli tiukasti toisiaan vasten. Limisaumaveneessä ylempi lauta tulee ulkopuolelle hieman alemman laudan päälle.
Limisaumavene rakennetaan aina valmiin jigin päällä. Ensin paikalle sovitetaan köli, keulapuu ja peräpeili. Sen jälkeen aloitetaan lautojen sovitus kaarien mukaan.
”Jigi antaa mallikaaret, ja limisaumavene tehdään aina mallikaarilla”, Tuovinen kertoo.
Kaarevat muodot saadaan aikaan höyryttämällä puuta.
”Tässä mallissa ei tarvitse höyryttää kuin alin lautapari. Muut ovat niin suoria, että ne saa ilmankin paikoilleen”, Tuovinen toteaa.
Limisauma vaatii lautojen tarkkaa sovittamista yhteen. Alemman laudan yläreunaan höylätään muuttuvakulmainen viiste, niin että ylempi lauta saadaan asetettua tiiviisti saumaa vasten.
Laudat kiinnitetään toisiinsa kuparinauloilla.
”Kupari on oikeastaan ainoa vaihtoehto. Se niittautuu hyvin niin, että saumasta tulee tiivis. Ruuvitartunta ei riitä pitämään saumaa tiiviinä.”
Saumaan tulee vielä puuvillanaru lisätiivisteeksi.
Männyn sydänpuuta
Nyt rakenteilla olevassa veneessä raaka-aineena on mänty. Mahonkia on penkeissä, keulapuussa ja peräpeilissä, lähinnä värin takia. Pasutetut eli höyrytetyt painokaaret ovat tammea.
”Limisaumaveneitä tehdään männystä tai mahongista, joskus myös lehtikuusesta tai tammesta”, Tuovinen kertoo.
”Tammea on kovana puuna vaikeampi työstää, eikä sen käyttöikä ole sen pidempi kuin männylläkään, sillä sen kosteuseläminen on voimakasta.”
Mahonki sopii veneenrakennukseen sen puolesta, että puun solukko on tasalaatuisempaa kuin männyn.
”Mutta Suomen olosuhteissa mahonkivene pitää ottaa ajoissa kuivumaan. Muuten solukossa oleva vesi voi jäätyä ja hajottaa solukon.”
Tuovisen käyttämä sertifioitu mahonki tulee Afrikasta.
”Honduras-mahonkia ei ole saanut 25 vuoteen. Se olisi parempaa kestoltaan.”
Männystä Tuovinen käyttää tiheäsyistä sydänpuuta, jonka vuosikasvu on alle millimetrin.
”Laitan sydänpuun puolen, eli kosteutta kestävämmän puolen, ulospäin.”
Ylemmissä laudoissa sydänpuu tulee taas sisäpuolelle, johon sade osuu eniten.
”Tässä on kyllä yhtä monta koulukuntaa kuin on tekijää”, Tuovinen hymyilee.
Juttu on julkaistu alun perin Tekniikka&Talous-lehdessä.
