Tobias Salmelainen, 41, elää monen ihmisen unelmaa. Hän on tehnyt harrastuksestaan ammatin, jossa hän on edennyt kovan työn kautta äärimmäisen korkealle tasolle.
Edmonton Oilersin tuore apulais-GM nauttii työssään suurta vastuuta ja on joutunut uudenlaisen haasteen eteen aiempiin työtehtäviinsä verrattuna.
NHL-organisaation palkkalistoilla hänen työnsä vaatii enemmän matkustamista. Perheelliselle miehelle, jolla on muutaman vuoden ikäinen poika, kuvio vaatii suunnittelua.
Matkustuspäiviä nimittäin kertyy.
– Kyllä niitä tulee. En ole laskenut, mutta todella paljon. Matkustaminen on viikoittaista, Salmelainen kertoo espoolaisessa lounasravintolassa.
Ihan kyllästymiseen asti?
�– Ei sentään. Tämä on intohimotyö, joten en voi valittaa, hän hymyilee.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Salmelainen on jatkamassa vastaustaan, mutta aiemmin mainittu pieni poika keskeyttää isänsä lauseen.
Hän ei pitänyt nakkisopasta, mistä kertoi isälleen. Työelämässä monet organisaation työntekijät saattaisivat tanssia Salmelaisen pillin mukaan, mutta ei tässä ruokapöydässä.
Hän on tavallinen perheenisä, joka on poikansa kanssa nauttimassa lounasta kesäisessä kelissä.
Isä-Salmelainen tekee työtä käskettynä ja hakee juniorille noutopöydästä vaihtoehtoisesti pastaa ennen kuin jatkaa vastaustaan.
– Mutta yksinäisen miehen työtähän tämä on. Olet yksin reissuissa ja käyt katsomassa pelejä. Ei se ole ihan sellaista glamouria, mitä monet ajattelevat. Raakaa työtä ja tasapainoilua perheen ja muun elämän välillä, hän jatkaa.
Perheenlisäys on saanut miehen katsomaan maailmaa eri perspektiivistä.
– Ensimmäinen lapsi on opettanut aika paljon prioriteetteja ja sitä, mikä on aidosti tärkeää. Sen takia haluan pitää myös itsestäni hyvää huolta, jotta voin olla läsnä omalle perheelleni. Nyt pystyn kotona olemaan enemmän läsnä perheelleni. Aiemmissa töissäni puhelin saattoi soida aivan koko ajan.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Salmelainen on onnistunut toistaiseksi sovittamaan perhearjen ja työn hyvin yhteen. Siitä hän jakaa kiitosta erityisesti yhteen suuntaan.
– Vaimoa on pakko kiittää. Hän tietää, kuinka tärkeää tämä työ on minulle. Hän mahdollistaa sen, että voin tehdä tätä työtä.
Uusi työ
Salmelainen työskenteli Oilersin organisaatiossa kahden kauden ajan ennen kuin hänet ylennettiin nykyiseen tehtäväänsä.
Uusi työ tuli ajankohtaiseksi, kun Salmelainen keskusteli seuran ylimmän johdon kanssa. Suomalaispomo kävi useamman haastattelukierroksen esihenkilöidensä – eli GM Stan Bowmanin ja Jeff Jacksonin – kanssa, ennen kuin hänet ylennettiin.
– Minun piti selittää, miten kuvio Euroopan päädyssä toimisi, miten sen hoitaisin ja mitä hyötyjä siitä olisi organisaatiolle tulevaisuutta ajatellen. Kun pestiä tarjottiin, kovin moni ei varmasti olisi sanonut ei.
Salmelainen on innoissaan tulevasta.
– Tämä on uusi haaste ja hyppy kohti tuntematonta, mikä motivoi minua. Minulla on aiemmissa töissäni ollut käytettävissä isompi henkilöstö, ja nyt aluekin on laajempi. Meidän on oltava tehokkaita.
Millä tavalla roolisi on muuttunut uuden tittelin myötä?
– Apulais-GM:nä olen mukana ylimmän johdon palavereissa ja päätöksenteon ytimessä. Meillä on kasassa hyvä ryhmä, johon yritän tuoda omia ajatuksia ja innovaatioita.
Konkreettisia toimia Salmelainen ei ole ehtinyt juurikaan tehdä. Kaikki on hänen mukaansa ”vielä vähän vaiheessa”.
Salmelainen johtaa Euroopassa toimivaa pientä ryhmää, ja hän vastaa kaikesta Oilersin toiminnasta Euroopassa.
Vastuu on lisääntynyt, mutta tämä ei espoolaista hirvitä. Hän ei ole koskaan pelännyt vastuuta.
– Olen ihmisenä sellainen, etten hyppää mihinkään, johon en koe olevani valmis. Onko tässä työssä opittavaa? Kyllä, aivan valtavasti. Se motivoi. Tarvitsen työssäni sitä, että se haastaa minua olemaan parempi.
– Uskon, että kokemukseni HIFK:ssa ovat merkittävässä osassa siinä, missä olen nyt. Siellä oli oikeasti kova paine ja olin vastuussa monesta ihmisestä.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Salmelainen työskenteli kaudet 2017–2024 HIFK:n urheilupomona, joka on yksi suurimmista näköalapaikoista suomalaisessa urheilussa.
Kiekkomies kertoo oppineensa aikanaan paljon helsinkiläisseurassa.
– HIFK:ssa työskentely on paineiltaan poikkeuksellista. Ympärillä olevat ihmiset näkevät median, keskustelun ja jatkuvan arvostelun. Itse huomasin, ettei se vaikuttanut minuun niin paljon kuin moni ehkä kuvitteli.
– Se opetti, että pystyn työskentelemään kovassa paineessa, tekemään rationaalisia päätöksiä ja pitämään tunteet erillään päätöksenteosta. Se oli varmasti suurin henkilökohtainen oppi. En usko, että olisin tässä asemassa ilman niitä seitsemää vuotta HIFK:ssa.
Salmelainen on myös hyvin kiitollinen HIFK:lle, josta muodostui hänelle ja hänen perheelleen tärkeä seura.
HIFK:ssa työskentelemisessä on hyvät ja huonot puolensa. Haluttu pesti avaa ovia, mutta on myös henkisesti raskas.
– Palautetta tuli välillä todella rajustikin, mutta olen ajatellut sen niin, että ihmiset välittivät. Tarvitsemme Suomessa juuri sitä, että ihmiset välittävät lajista ja että se herättää tunteita.
Millaista palautetta sait?
– Erittäin asiallista ja erittäin asiatonta. Sitä tulee varmasti kaikille, mutta HIFK:ssa ehkä hieman enemmän kuin monessa muussa paikassa.
Salmelainen kertoo olleensa tyytyväinen asemaansa sylkykuppina, jos se säästi jonkun kannattajan puolison tai perheenjäsenen purkautumiselta.
– Jos pelissä tapahtuu asioita, joita ei ymmärretä, paha olo halutaan purkaa johonkin. Olen mieluummin se ihminen, jolle se sähköposti lähetetään, kuin että sama paha olo vietäisiin kotiin omaan perheeseen. Palaute ei pilannut minun iltaani.
– Läheisilleni työ oli varmasti raskaampaa kuin minulle itselleni. Heidän on vaikeampi katsoa vierestä, kun rakasta ihmistä arvostellaan jatkuvasti. Minä olin kuitenkin työn keskellä ja pystyin käsittelemään sen.
Entinen HIFK-pamppu toivoo kiekkokannattajilta ymmärrystä myös seurojen kulmahuoneisiin ja toimistoihin.
– Olet käytännössä töissä vuorokauden ympäri. Puhelin voi soida keskellä yötä tai sunnuntai-iltana, eikä työ koskaan oikeastaan lopu. Toivoisin, että ihmiset välillä muistaisivat arvostaa myös seurojen toimistolla työskenteleviä ihmisiä. Usein pienillä resursseilla tehdään valtava määrä työtä, jotta ottelut ja koko toiminta pyörivät.
Karnevaali
Kun lautaset ovat tyhjät ja seurueen nuorin on saanut maisteltua jälkiruokamehujäänsä, on leikin aika.
Ravintolan vieressä sijaitseva puisto kiinnittää iloisen pojan huomion. Haastattelu jatkuu kiipeilytelineiden, hiekkalaatikoiden ja keinujen äärellä.
Salmelainen on huomannut merkittävän eron Suomen ja muiden Euroopan sarjojen välillä kiertäessään peleissä.
Muualla osataan juhlia, Suomessa ei niinkään.
– Oikeastaan kun menee minne tahansa muualle kuin Suomeen, se on yhtä karnevaalia. Ikävä sanoa näin, mutta jos menet tiistaina SM-liigapeliin, se on vähän eri asia kuin jos menisit Saksassa, Ruotsissa tai Sveitsissä katsomaan peliä. Meininki on ihan erilainen, Salmelainen selittää antaessaan pojalleen vauhtia keinussa.
Hänen mukaansa tämä ei kuitenkaan johdu pelin tasosta. Suomessa ja SM-liigassa pelataan hyvää jääkiekkoa.
– Olemme kansakuntana vähän sellainen, että käymme katsomassa peliä ja toivomme, ettei kukaan nähnyt meidän tuulettavan.
Vaikka Suomessa tunnelma ei yllä maailman tasolle, suomalaiset kiekkoammattilaiset ovat Salmelaisen mukaan kovaa valuuttaa kiekkomarkkinoilla.
– Suomalaisia arvostetaan valtavasti. Erityisesti sitä, millaisia joukkuepelaajia olemme.
Hän mainitsee esimerkkinä Florida Panthersin kapteenin Aleksander Barkovin.
– Kapteenina Stanley Cupin voittanut, molempiin suuntiin loistava huippupelaaja vaikuttaa väistämättä siihen, millainen kuva suomalaisista syntyy. Mutta yleisesti suomalaisia arvostetaan jo valmiiksi paljon. Sama koskee myös suomalaisia pelaajatarkkailijoita. Työmoraaliin luotetaan.
Salmelainen ihailee myös Colorado Eaglesin päävalmentajaksi siirtyneen Jussi Ahokkaan reittiä NHL:n porteille.
– Moni ei näe sitä työmäärää. Kyse ei ole vain siitä, että hän lähti Kitcheneriin valmentamaan, vaan kaikesta siitä työstä, jota hän teki jo vuosia aiemmin. Nuorten maajoukkueet, verkostojen rakentaminen Pohjois-Amerikkaan, jatkuva matkustaminen ja valtavat uhraukset myös perhe-elämän suhteen ovat kaikki osa prosessia, hän luettelee.
– Jos ei ole valmis tekemään valtavaa määrää työtä ja uhrauksia, Pohjois-Amerikasta löytyy kyllä ihmisiä, jotka ovat.
