Ohjaaja Kristian Smeds vastaa tosi-tv:lle sen omilla aseilla. Kansallisteatteriin syntyy esitys, joka alkaa kittiläläisessä bussin rämässä.
Rautatientorilla raikaa Guns N’ Roses. Ääni tulee Kansallisteatterin eteen pysäköidystä bussin romusta. Auto löytyi Kittilästä, ja nyt sen sisällä bilettää joukko naisia.
Bussi hytkyy siihen malliin, että ohikulkijat tuijottavat suu auki: Siis mitä tää nyt on?!
”Tää” on Viidakon villien naisten harjoitukset. Kristian Smedsin ohjaama näytelmä saa kantaesityksensä syyskuun puolivälissä.
Näyttelijä Katariina Kaitue treenaa muiden mukana.
– Meininki on sillä tavalla hyvä, että tänne kekkereihin on tulossa väkeä kadulta aika paljonkin, Kaitue kertoo.
Viidakon villit naiset käsittelee tositelevisiota. Se esittelee kuusi naista, jotka kilpailevat toisiaan vastaan tosi-tv:stä tutuissa tehtävissä.
Kun esitys alkaa, yleisö istuu katsomossa, ja bussibileet kuvataan sinne livenä.
Aihe valitsi ohjaajan
Kristian Smeds kertoo, että tosi-tv-aihe valitsi hänet, eikä toisinpäin. Viidakon villit naiset ilmestyivät hänen työpöydälleen, eivätkä suostuneet poistumaan.
– Tämä on vastaisku. Koetamme palauttaa näyttelijöille sen aseman todellisuuden kuvaajina, joka heillä aiemmin oli, Smeds kertoo esityksen tavoitteesta.
Aiemmin näyttelijät tulkitsivat ihmisten tunteita, kokemuksia ja todellisuutta. Kun tosi-tv alkoi yleistyä 1990-luvulla, ”tavalliset ihmiset” ryhtyivät esittämään itseään suoraan kameralle.
Ilmiön todellisuutta muokkaavasta voimasta kertoo paljon se, että Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump on entinen tosi-tv-tähti, joka käyttää genren logiikkaa ja dramaturgiaa politiikassaan.
Tai kuten Smeds asian tiivistää: Trump tekee sellaisia diilejä, että koko maailmanjärjestys menee uusiksi.
Rinkka tuli tosi-tv:stä
Esityksessä on käynnissä fiktiivisen tosi-tv-sarjan kuvaukset. Rahapulan vuoksi viidakko on rakennettu kuvitteelliseen keravalaiseen teollisuushalliin.
Parodinen ote on ilmeinen. Kilpailijat istuvat ”viidakossa” ja huokailevat kokemuksen aitoutta: ”Ei oo tämmösiä suhinoita Suomussalmen metissä”, yksi roolihahmoista huokaa.
Katariina Kaitue on näyttelijöistä ainoa, jolla on omakohtaista kokemusta tosi-tv:stä. Hän on osallistunut Tanssii tähtien kanssa - ja Amazing Race -ohjelmiin.
Esityksessä hänen roolihahmonsa kantaa rinkkaa, joka Kaitueella oli oikeasti mukana Amazing Racessa.
– [Tosi-tv:ssä] pahin kilpailija on aina oma itse. Se on todella paineinen tilanne, vaikka olisi kuinka tottunut esiintymään, hän sanoo.
Kaitueen hahmo on Päivikki, jolle ohjelmaan osallistuminen on mahdollisuus kohdata asioita, joita tämä ei aiemmin ole uskaltanut käsitellä.
Björkman kieltäytyi tosi-tv:stä
Hannu-Pekka Björkman näyttelee esityksessä tuottajamogulia, joka aikoo tehdä rahaa uudella tv-formaatilla.
Björkman kutsuu roolihenkilöään ”värilasimieheksi”.
– Tunnen heitä aika monta. He häärivät kaikkien tuotantojen taustalla ja käyttävät valtaa. Niin minunkin hahmoni tekee.
Björkmanin esittämä tuottaja seisoo kuin mafioso näyttämöllä ja ohjeistaa kilpailijoita. Naiset tekevät työtä käskettyä ja suhaavat useiden metrien korkuista kiipeilyseinää ylös ja alas.
Sen jälkeen he tapailevat Leijonakuninkaan kappaletta ja näyttelevät Tsehovin Vanja-enoa. Kilpaa tietenkin.
Myös Björkmania on pyydetty tosi-tv-ohjelmiin, mutta hän on aina kieltäytynyt.
– Tosi-tv:ssä ihminen muuttuu materiaaliksi ja ihmisen persoonasta tulee osa ohjelman sisältöä, hän perustelee.
Björkman pysyttelee mieluummin teatterissa, joka tunnustaa olevansa fiktiota, ja jossa juuri siksi voi nähdä jotain todellista.
Totuus ja feikki ovat menneet sekaisin
Vaikka tosi-tv esitetään ”aitona” ja ”totena”, sen tilanteet on huolella leikattu, käsikirjoitettu ja lavastettu.
– On paljon erilaisia tosi-tv:n alalajeja, jotka risteilevät dokumentin ja fiktion välimaastossa. Se on vaikuttanut siihen, että sanat tosi ja feikki ovat menneet tässä ajassa aika sekaisin, Smeds sanoo.
Smeds teki tosi-tv:stä teatteria jo vuonna 2021, kun Karpolla on asiaa sai ensi-iltansa. Esitys käsitteli ilmiön esi-isää Hannu Karpoa, joka nosti 1970–1980-luvuilla tavalliset ihmiset ohjelmiensa ytimeen.
– Ihmiset pääsivät esiin omine asioineen. He saivat itse valita, mistä kertoivat ilman, että oli ulkoapäin tuotua formaattia, Smeds sanoo.
Karpon ohjelmissa pääsivät ääneen ne, jotka olisivat muutoin jääneet katveeseen.
– Ei sellaista ohjelmaa voisi enää tehdä, koska kukaan ei enää uskoisi sellaiseen formaattiin. Ensimmäinen kysymys olisi, mikä kuvio tässä on takana, Smeds sanoo.
Maalataanko sinut keltaiseksi?
Viidakon villit naiset edustaa ”tosi-tv-teatteria”, johon kuuluvat villit ideat. Hannu-Pekka Björkman kertoo, mitä ohjaaja ehdotti hänelle.
– Kristian soitti minulle yksi aamu ja sanoi, että ”mä ajattelin, että sulla olisi vaipat ja sut maalattaisiin keltaiseksi”. Onneksi olemme tehneet paljon töitä yhdessä, ja pystyin sanomaan, että nukutaan ensin yön yli.
Ei tullut keltaista tuottajaa. Sen sijaan ohjaaja lupaa ”iloista mikstuuraa”.
– Cocktail tulee olemaan värikäs ja kummallinen. Tarkoituksena on teatteri, jota ei hevillä unohda, Smeds sanoo.
Kristian Smeds: Viidakon villit naiset kantaesitys 16.9. Suomen Kansallisteatterissa Helsingissä.
