Yhdysvaltain ulkoministerin Marco Rubion raportoitu rooli Venezuelassa kuvastaa maailmanpolitiikan professorin Teivo Teivaisen mukaan järjestelyä, jota voi oikeutetusti kutsua termillä ”uuskolonialismi”.
– Kolonialismi-terminologia on vähän sellaista, että sitä käytetään joskus aika löyhästi, mutta kyllä se nyt tähän tilanteeseen ihan järkevällä tavalla sopii, Teivainen sanoo Iltalehdelle.
Uuskolonialismilla tarkoitetaan tilannetta, jossa rikas länsimaa käyttää kehittyvää valtiota taloudellisesti hyödykseen.
Yhdysvaltain ja Venezuelan osalta tilanne sai alkunsa tammikuussa, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump määräsi Venezuelan diktaattorin Nicolás Maduron vangittavaksi.
Tämän jälkeen Yhdysvallat salli kuitenkin maan entisen valtaeliitin pysyä vallassa tarkasti ja kontrolloituna. Yhdysvaltalaismedia The New York Times julkaisi viikonloppuna laajan selvityksen siitä, miten Rubio käytännössä johtaakin tällä hetkellä Venezuelaa.
Artikkelissa kuvaillaan, miten Yhdysvallat ohjailee Venezuelan vientituloja, ulkopolitiikkaa ja jopa maan virkaa tekevän presidentin Delcy Rodríguezin esiintymisiä mediassa.
Demokratia kaukana
Columbian yliopiston valtiotieteen professori Elizabeth N. Saunders kuvaili NYT:n kuvaamaa tilannetta ”järjettömäksi” ja nimitti Rubion olevan koko sopassa Venezuelan ”varakuningas”. Kyseistä termiä käytettiin etenkin siirtomaavallan aikaan niistä henkilöistä, jotka johtivat siirtomaita oman hallitsijansa edustajina.
Rubio on itse kuitenkin kertonut, että Yhdysvaltojen suunnitelma on viedä Venezuelaa lopulta kohti demokraattista valtiota.
Hänen mukaansa muutosta ajetaan kolmessa vaiheessa, joista ensimmäisessä elvytetään retuperällä oleva talous, sen jälkeen vakautetaan usean vuoden poliittisesti ja yhteiskunnallisesti epävakaana ollut maa ja lopulta siirrytään demokratiaan.
Myös NYT huomauttaa, että Rubio onkin aiemmin tunnettu Latinalaisen Amerikan valtioiden demokraattisen edistyksen vankkana puolestapuhujana.
Teivainen kuitenkin myöntää, että nykyisestä järjestelystä on demokratia melko kaukana. Yhdysvallat tekee yhteistyötä maan vanhan valtakoneiston kanssa ja tuntuu ottavan etäisyyttä maanpaossa elävään Maria Corina Machadoon.
– Rodríguezin ja hänen hallituksensa tausta on vaaleissa ja hallintomallissa, joita ei voi pitää kovinkaan demokraattisina. Tässä yhdistyy siis vilpillisillä vaaleilla valittu autoritaarinen hallitus, jota vielä sen lisäksi ohjataan ulkopuolelta.
– Tilanne ei siis todellakaan ole kovin demokraattinen.
Vaalien välttelyä
Asiantuntijat epäilevät, että Rodríguez saattaa tällä hetkellä pelata aikaa Trumpin kanssa.
Trumpin toinen kausi päättyy reilun kahden vuoden kuluttua ja Venezuelan vanha valtakoneisto saattaa yrittää viivytellä vaalien järjestämistä seuraavan Yhdysvaltain presidentin valintaan saakka.
– Mikäli vaalit olisivat jollain mittarilla suhteellisen vapaasti järjestetyt, Rodríguezin ja hänen lähipiirinsä vaalimenestys ei näytä kovin lupaavalta. Tällöin heidän kannattaa lykätä vaaleja tavalla tai toisella, Teivainen huomauttaa.
Lisäaikaa saatiinkin jo kesäkuun lopulla, kun kaksi voimakasta maanjäristystä tekivät tuhojaan Venezuelassa.
– Maanjäristykset vähän sekoittivat pakkaa. Iso kysymys on, kuinka pitkälle sen avulla saadaan vaaleja lykättyä, Teivainen sanoo.
Teivainen kuitenkin huomauttaa, että vaalien lykkääntyminen on omalla tavallaan suotuisaa myös Trumpin hallinnolle. Yhdysvallat on tällä hetkellä onnistunut saamaan talutusnuoraansa Venezuelasta sen puolen, joka aiemmin vastusti heitä vahvasti.
– Useinhan ulkomaiselle toimijalle on kätevää, jos saa diilin aikaan maassa niiden tahojen kanssa, jotka oletetaan vastustajiksi. Silloin on päässyt ikään kuin neutralisoimaan ne vastustajat jo valmiiksi.
Vallanvaihto Yhdysvalloissa ei olisi välttämättä myöskään Rodríguezin ja hänen joukkojensa toiveena. Tällä hetkellä Trumpin ja republikaanien kanssa tehty järjestely on pitänyt heidät kiinni vallan kahvassa, mutta demokraattipresidentin hallinnon kanssa tilanne voisi olla toisin.
– Perinteisesti demokratian edistäminen on ollut demokraattipuolueelle vähintäänkin puheiden ja joskus myös tekojen tasolla keskeinen tavoite.
Trumpilla taas on omassa ulkopolitiikassaan selvästi transaktionaalisempi lähestymistapa. Tämänhetkinen järjestely, jossa Yhdysvallat hyötyy taloudellisesti venezuelalaisesta öljystä ja samalla maan vanha valtakoneisto pysyy vallassa, saattaa siis olla paras tilanne molemmille osapuolille.
Testi tulossa
Kaikesta huolimatta Rubion kolmen vaiheen suunnitelman toimivuus saattaa Teivaisen mukaan saada ensimmäisen todellisen testinsä.
Venezuelassa vietetään 28. heinäkuuta maan laajasti vilpillisiksi nimitettyjen presidentinvaalien kaksivuotispäivää. Jo vaalivuonna 2024 ja myöhemmin seuraavana vuonna maassa todistettiin tuona päivänä laajoja mielenosoituksia.
– Silloin päästään vähän mittaamaan, mikä on kansalaisvapauksien tilanne Venezuelassa nyt ja kuinka paljon poliisi pamputtaa mielenosoittajia.
Rubio ja Yhdysvallat taas olisivat kansainvälisesti vaikeassa tilanteessa, mikäli väkivaltakoneisto ottaisi liian jyrkän linjan heinäkuun lopulla.
– Rubion vinkkelistä on yhtäältä hyvä, että hallitus pitää ohjat käsissään ja Venezuela ei ajaudu kaaokseen.
– Toisaalta sitten se on kiusallista Yhdysvalloille, jos tämä autoritaarinen Venezuelan hallitus näyttäytyy yhtä autoritaariselta tai jopa kenties joiltakin osin enemmän autoritaariselta kuin ennen Yhdysvaltojen interventiota, Teivainen sanoo.
