SM-liigan superkausi potkaistiin käyntiin tiistaina seitsemän ottelun voimin. Kierros tarjosi draamaa läpi maan.
Iltalehti arvioi avauspäivän suurimmat onnistujat ja epäonnistujat.
TPS
Turkulaisten vaikeita viime kausia on yhdistänyt erikoinen tekijä – mustavalkoiset tulevat aina porteista ryminällä heti kauden alettua.
Tuttua virttä todistettiin tiistaina Turkuhallissa. Joukkueen ykkösnyrkki Lars Bryggman–Lukas Haudum–Lukas Wernblom kirjautti yhteistehot 3+3, ja etenkin kirkkain tähti ja ykköstykki Wernblom oli loistovireessä. Myös Stora-Lassen (Bryggman) paluu Suomeen oli mallikas.
Erikoistilanteetkaan eivät ole olleet loistossaan sen jälkeen, kun Max Lindroth ja Viljami Marjala lähtivät Turusta, mutta nyt Turussa nähtiin viitteitä paremmasta huomisesta.
Päävalmentaja Toni Söderholmilla saattaa olla käsissään jotain hienoa. Nyt vain täytyisi pitää kiinni siitä.
Sami Päivärinta
Maailmanmestari palasi kotimaan kaukaloihin maailmanmestarin elkein. MM-kisoissa Päivärinta katseli kultajahtia katsomosta, mutta ensimmäinen peli Suomessa oli jatkoa juuri siihen, mihin pisteeseen Päivärinta keväällä jäi.
Jukurit-vahti Jesper Myrenberg olisi varmasti halunnut kahdesta hänen "tunnelistaan" menneestä maalista etenkin ensimmäisen takaisin, mutta maaleja ne ovat yhtä kaikki. Päivärinta oli moitteeton myös tulostaulun ulkopuolella. Aloituksista voitot lukemin 10–6 ja aloitusprosentti kivikova 62,50.
Työläs sentteri oli vahva kahteen suuntaan, kuten usein aiemminkin. Vaikka vastassa oli suosittu putoamiskandidaatti, Päivärinta näytti olevansa toden totta pelaaja, johon putoamista vastaan taisteleva joukkue voi nojata.
Sport–Jokerit
Tämä ei voinut olla muuta kuin jättimenestys. Vaasan halli pakattiin täyteen Suomen äänekkäimpiin kuuluvia kannattajia, ja sähköä oli ilmassa jo useiden päivien ajan. Siitäkin huolimatta, että joku toinen vastustaja olisi todennäköisesti jättänyt Kuparisaareen raahautuneet ihmismassat puoleen tämäniltaisesta.
Itse ottelu oli räjähtävää viihdettä, vaikka peli rauhoittuikin hieman toisen erän alussa. Neljän maalin avauserä, nälkäinen George Diaco, Jokerien tähtisikermä, Viljami Nieminen ja mitä vielä! Viihdettä usean ottelun verran.
Diacon naurettavan mehukkaat veivit voittomaalikilpailussa kruunasivat koko illan. Kanadalainen todisti jo tarvittavan – hän on tähti. Pistepotentiaalia löytyy, kädet ovat sulavat ja laukaus on tulinen.
Faktat faktoina: Jokerit tarvitsi SM-liigaa ja SM-liiga tarvitsi Jokereita. Yhtälön kannattavuuden todistamiseen ei mennyt minuutteja kauempaa – jos sitä joku epäili.
Miinukset kotipäädyn ryssittelylle ja vieraspäädyn huorittelulle.
Tappara
Tässäkö mestari?
En olisi uskonut Kari Jalosen ryhmän kyykkäävän tuolla tavalla. SaiPa oli ennen kaikkea kliininen. Se varmasti kismittää Jalosta. Eihän tuollakaan tavalla tulivoimaa menettäneelle joukkueelle voi antaa ylivoimia samaan tahtiin, mitä Tappara antoi. Neljä rangaistusta, ja kolmesti soi omissa.
Kirsikkana kakun päälle Tapparan oma ylivoimakaan ei ottanut tuulta alleen, vaikka Benjamin Rautiaisen ensimmäinen maali siten syntyikin.
Jalonen saa avauspäivän kyykkäyksestään palkinnoksi Euroopan-matkan. CHL vie kirvesrinnat mukanaan, ja seuraavan kerran mestari nähdään SM-liigakaukaloissa 15. syyskuuta. Onpahan ainakin aikaa parantaa.
KalPa
Nolo alku. Lentävä kalakukko kyykkäsi hyvin nopeasti, eikä KalPan kone käynnistynyt missään vaiheessa. Petteri Rimpinen pysäytti kahdessa ensimmäisessä erässä vaivaiset neljä (!) kiekkoa, vaikka KalPa pääsi pelaamaan ylivoimallakin kahdesti.
Kaiken kruunasi päätöserän kömmähdys, jossa jo kovalla karkumatkalla ollut joukkue haki kavennusta ylivoimalla. Vain sekunteja ylivoiman alusta Joonas Lyytinen joutui rikkomaan rangaistuslaukauksen arvoisesti, ja peli olikin jo 4–0.
Petrattavaa on, ja paljon.
Lukko
Lukko jäi maaleitta kotiavauksessaan. Ilves nousi niskan päälle heti avauserässä. Daniel Salonen joutui venymään peräti 16 kiekon eteen ensimmäisen 20 minuutin aikana, kun omilta ei tullut apuja. Toisessakaan erässä tulosta ei tahtonut tulla, ja Lukon peli näytti vain väistämättömän odottamiselta.
Paketti levisikin sitten aika nopeasti. Austin Strand vei Ilveksen johtoon. Sen jälkeen Alex Beaucage hölmöili itsensä jäähypenkille, ja Ilves kuritti jälleen.
Koomisuuden multihuipentumana viimeinen kuusiminuuttinen tarjosi Lukolle kaksi ylivoimaa, mutta maalit jäivät loistamaan poissaolollaan.
Lukon päävalmentajan Tomi Lämsän paine kasvaa entisestään. Kartta menestykseen on edelleen hukassa. Lukolla ei ole pelivaraa, jos joukkue haluaa pysyä kärjen perässä. Tämä päivä oli mittari. Saa suorittaa.
