Tutkija: Putin ei ole tilanteen tasalla – ”Illuusio on murtunut”
Venäjällä on liikkunut huhuja uudesta sotilaiden mobilisaation aallosta.
Pelkokerrointa ovat korottaneet etenkin syyskuiset valtionduuman vaalit. Yleisen spekulaation mukaan ne olisivat taitekohta, jonka jälkeen Kremlillä on otollinen hetki tehdä kansalle epämieluisia päätöksiä.
Huhuille on perusteensa.
Nykyinen palkkasotilaiden värväyssysteemi näyttää edelleen tuottavan kuukausittain riittävän määrän uusia sotilaita Ukrainan rintamalle, mutta samaan aikaan on ilmassa merkkejä siitä, ettei järjestelmä toimi kuten pitäisi. Näin tilannetta kuvailee Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Jussi Lassila.
– Rekrytoitavien tarve ja määrä pysyvät samana, mutta summat, joita joudutaan maksamaan, ovat jatkuvassa kasvussa, Lassila sanoo.
Venäjä tarvitsee sotaretkeensä noin 30 000 uutta sotilasta kuukausittain. Syyskuun rekrytointimäärä oli noin 29 900, ekonomisti Janis Klugen data kertoo.
Solmitun sopimuksen keskimääräinen hinta oli 1,9 miljoonaa ruplaa eli noin 20 000 euroa. Suurin osa koostuu kertaluontoisesta bonuksesta, jonka suuruus voi tietyillä hallintoalueilla vastata vuosien keskimääräisiä palkkatuloja.
Joillain alueilla budjettivaikeudet ovat pakottaneet leikkaamaan värväysbonuksia isolla kädellä. Kokonaiskuvassa värväyskustannukset ovat silti 30 prosenttia koholla vuodentakaisesta ja sitäkin rajummin syyskuusta 2024, jolloin sotilaita värvättiin vielä keskimäärin alle puolella miljoonalla ruplalla.
Uusi ongelma
Uusi ongelma on nostanut päätään, Lassila kertoo. Kuvioon on ilmaantunut mukaan ”enemmän tai vähemmän rikollisia” rekrytointitoimistoja, jotka junailevat nimiä värväyspapereihin ja nostavat vaivoistaan tuntuvia palkkioita paikallishallinnolta.
Rekrytointibisneksen lipuessa viranomaiskontrollin ulkopuolelle voivat listat täyttyä kodittomien ja alkoholistien kaltaisilla haavoittuvaisilla ihmisryhmillä, joita hämärämiesten on helppo kiristää.
Kuvio voi silti sopia alueellisille päättäjille, joilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin täyttää Kremlin asettamat epäviralliset värväyskiintiöt.
Lassilan mukaan rekrytoinnin villiintyminen ja rikollisuuden kasvu – joka on omiaan kasvattamaan myös kustannuksia – voisivat olla presidentti Vladimir Putinille realistinen syy vaihtaa strategiaa ja mobilisoida suoraan Venäjän reserviläisiä.
Tämä veto on takataskussa myös sen varalta, jos Ukrainaa vastaan halutaan hakea rintamalla kaulaa massiivisella sotilasmäärällä.
Lassila ei kuitenkaan näe tällaista muutosta aivan kulman takana. Hänen mukaansa Putin ei ole ulostulojensa perusteella tilanteen tasalla siitä, miten Venäjä todellisuudessa menestyy sodassa.
– Putinille syötetään sokerikuorrutettua tietoa joukkojen etenemisestä ja Venäjän voitokkuudesta. Samoin rekrytointiluvut saadaan esitettyä siten, että ongelmia ei näy.
Esimerkin Putinille kerrotusta vääristyneestä tiedosta tarjoavat Venäjän asevoimien pääesikunnan päällikön Valeri Gerasimovin rajut liioittelut venäläisjoukkojen taistelumenestyksestä.
Tilannekuvan vääristely voi lähteä käyntiin jo ruohonjuuritasolta. ISW-ajatuspajan mukaan tietyt venäläisyksiköt saattavat käyttää hyväkseen jopa tekoälyllä luotua materiaalia antaakseen sotilasjohdolle vaikutelman siitä, että tavoitteet ja aikarajat on täytetty.
Vinoutuneet tiedot, joita Venäjän valtiojohdon taholta usein lausutaan julkisuuteen, eivät siis ole niinkään tietoista bluffia, Lassila arvioi. Todennäköisemmin ne kumpuavat aidosta tilannekuvan hämärtymisestä.
– Informaation epäsymmetria on perusongelma autoritaaristen valtioiden komentosysteemeissä ja hierarkioissa.
Alaskan henki
Lassilan mukaan Putinilla riittää edelleen optimismia siihen, että jokin käänne nostaisi Venäjän sodassa strategiseen yliotteeseen. Onnenpotkua on tähytty ennen muuta Yhdysvalloista, jonka ailahtelevainen presidentti Donald Trump on tarjonnut Kremlille sapiskan lisäksi kädenojennuksia.
Presidenttien viimevuotisen tapaamisen jälkeen Venäjällä jäi niin sanotusta Alaskan hengestä ”vahvasti levy päälle”, Lassila kuvailee. Kremlin suuri unelma olisi päästä merkittävään strategiseen sopimukseen Yhdysvaltain kanssa, joka komppaisi Ukraina-kysymyksissä Venäjää ja pelaisi Euroopan syrjään neuvottelupöydistä.
Toissa viikolla Trump ilmoitti toimittavansa Yhdysvaltoihin venäläistä polttoainetta laskeakseen menoveden hintaa ennen marraskuun välivaaleja.
– Siitä tuskin mitään katastrofia seuraa, Lassila toteaa. Venäjä ottaa asiasta toki ilon irti propagandassaan.
Tutkija ei näe, että Putinin optimismi jaettaisiin Venäjällä laajalti.
– Venäjällä illuusio on murtunut hyvinkin selkeästi. Se on haihtunut eliitin ja poliittisten toimijoiden keskuudessa.
Millään yksittäisellä taholla ei kuitenkaan ole edellytyksiä haastaa Putinia, joka on muurannut itsensä korruptoituneen valtarakenteen kulmakiveksi.
– Tämän vuoksi tilanne junnaa paikallaan ja regiimi toteuttaa politiikkaa Putinin toiveiden mukaisesti, Lassila selittää.
Sotaväsymystä
Putinilaista sotapolitiikkaa on tehty talouden kustannuksella. Budjettialijäämä karkaa toistuvasti yli odotusten, ja lystin rahoittaminen on alati kalliimpaa. Talouskasvu ryömii nollan pinnassa, ja investoinnit antavat odottaa itseään.
Kokonaisuuden hallinnasta tulee koko ajan vaikeampaa, Lassila sanoo.
– Yhteiskunnan ja ympäröivän eliitin sietokyvyn rajojen ja taloudessa tiettyjen reunaehtojen lähestyminen vievät kohti lakipisteitä, joiden kohdalla on pakko tehdä muunlaisia ratkaisuja.
Kansalaisten sotaväsymys on jo niin mittavaa, että Putinin olisi vaikeaa viedä sotataloutta yhteiskunnan täyden mobilisoinnin tasolle. Jos sellaiseen siirtoon olisi valmiutta, se olisi jo nähty, tutkija arvioi.
Kasvavista vaikeuksista huolimatta Putin ei ole osoittanut minkäänlaista tavoitetason laskua Ukrainan suhteen. Sodasta ei ole aidosti valmiutta irtautua, vaan Ukraina halutaan itsepintaisesti palauttaa Venäjän vaikutuspiiriin.
– On olennaista seurata, miten Putin hallitsee vaikeutuvaa tilannetta. Kriittisiä murtumia ei vielä ole näkyvissä. Vaikeuksia silti on, ja tyytymättömyys kasvaa jatkuvasti.
LUE MYÖS
Delegoitu sivukulu
Venäjä rekrytoi tammi–syyskuun aikana noin 263 000 uutta sotilasta, ekonomisti Janis Kluge arvioi datansa perusteella. Määrä on hieman laskenut, sillä edellisvuonna samaan aikaan rekrytointeja oli tehty noin 292 000.
Hallintoalueiden päättäjät ovat vastuussa epävirallisten värväyskiintiöiden täyttämisestä, mikä on ajanut alueet nostamaan kertaluontoiset bonukset pilviin ja tinkimään muista menoista.
Liittovaltio ennakoi tulevalle vuodelle ennätyksellisiä 48,8 biljoonan ruplan menoja, josta reilut 17 biljoonaa menee puolustusmenoihin. Rekrytointikulut ovat yksi menoeristä, jotka nostavat sodankäynnin todellisen kustannusarvion entistä korkeammalle.