Voice of Freedom Повна версія

Tutkijat: Näin Venäjän sotatalous kaatuu

· Main news

Venäjän sotatalouden pinnan alla mätii.

Kremliltä luonnistuu sodankäynnin rahoitus toistaiseksi ilman akuuttia finanssikriisin riskiä, mutta se käy jatkuvasti vaikeammaksi ja kalliimmaksi. Näin tilanteen kiteyttää Kiovan kauppakorkeakoulu KSE tuoreessa tutkimuksessaan.

Venäjän hallituksen virallinen ennuste vuoden 2026 budjettialijäämästä on 3,2 prosenttia bruttokansantuotteesta. KSE uskoo luvun kohoavan lopulta ainakin 3,7 prosenttiin.

Tällöin puhuttaisiin jo 8,1 biljoonan ruplan eli noin 84 miljardin euron rahoitustarpeesta. Alijäämien kuittaus nipistää aiempaa kipeämmin.

– Minkä polun hallitus valitseekin, luvassa on taloudellista, yhteiskunnallista ja/tai poliittista kipua, tutkijat toteavat.

Ongelman ytimessä on se, että kaikki kolme pääasiallista alijäämien rahoituslähdettä – kansallinen hyvinvointirahasto, liittovaltion käteiskassavarat ja kotimaiset lainamarkkinat – ovat muuttuneet runsaudensarvista jatkuvasti niukemmiksi varannoiksi.

Kunkin käyttö edellyttää Kremliltä ankaraa harkintaa, sillä riskit häilyvät kulman takana.

Suomen Pankin vanhempi ekonomisti Heli Simola sanoo Kauppalehdelle olevansa KSE:n analyysin kanssa ”laajasti ottaen samoilla linjoilla”.

– Yleinen näkemyksemme on, että Venäjällä ei ole mittavaa kriisiä näkyvissä, mutta koko ajan riskit kasautuvat, kustannukset kasvavat, ja talousongelmat alkavat näkyä laajemmin yhteiskunnassa.

Puskurivarat kireällä

Liittovaltion päivittäiseen rahaliikenteeseen käytettävä valtionkassan käteisvaranto on huvennut huomattavasti vuoden 2025 alusta. Tuolloin kassan saldo oli noin 13 biljoonaa ruplaa, kun syyskuussa 2026 se oli enää noin 5,8 biljoonaa ruplaa.

Kassan tasapaino lähentelee vähimmäistasoa, jonka puitteissa liittovaltion päivittäistä rahaliikennettä voidaan sujuvasti hallita, KSE:n tutkijat arvioivat.

Tällä hetkellä Venäjän kuukausittaiset menot ovat keskimäärin 3,9 biljoonaa ruplaa ja jatkavat kasvutrendiään. KSE:n mukaan Kremlillä on varaa kaventaa käteiskassaansa enää enintään biljoonalla ruplalla.

Kansallisesta hyvinvointirahastosta eli niin kutsutusta öljyrahastosta hallinto taas on nostanut Ukrainan sodan aikana budjetin paikkaukseen yhteensä 8,2 biljoonaa. Rahaston likvidit varat ovat sodan aikana pudonneet 9,7 biljoonasta neliseen biljoonaan ruplaan.

Vuonna 2026 rahastoa on vingutettu vain alle puolella biljoonalla ruplalla, vaikka alkuvuoden finanssiongelmat huomioon ottaen sitä olisi voitu hyödyntää enemmänkin. Finanssiministeriö pyrkii pitämään rahastossa merkittävän likvidien varojen puskurin niin pitkään kuin mahdollista, tutkijat sanovat.

Öljyrahasto on Kremlille arvokas pahan päivän vara, jonka tyhjiin ammentaminen voisi synnyttää ikäviä sivuvaikutuksia. Likvidien varojen loppuminen lähettäisi kotimaan lainamarkkinoille viestin siitä, että liittovaltiolla on rahoituskanavat vähissä, eikä sillä ole jäljellä muuta vaihtoehtoa kuin velkaantua epäedullisin ehdoin.

Rahastolla on merkitystä Venäjälle myös siksi, että se sisältää kullan lisäksi ulkomaanvaluuttaa, Kiinan juania, Suomen Pankin vanhempi ekonomisti Simola lisää. Ulkomaanvaluutan hankkiminen on pakotteiden vuoksi vaikeaa, joten olemassa olevista varannoista halutaan pitää kiinni.

Taakka kasvaa petollisesti

Venäjän velanhoitokulut syövät tänä vuonna jo yhdeksän prosenttia kaikista liittovaltion menoista, vaikka velkaa on vain 18,6 prosenttia bruttokansantuotteesta. Liittovaltio on joutunut jatkamaan velkaantumistaan kovilla kustannuksilla.

Kremlin haalima lainaraha tulee lähes yksinomaan kotimaan instituutioilta, valtaosin pankkisektorilta. Tällä hetkellä vain pankeilla on jäljellä merkittävää kapasiteettia hankkia liittovaltion velkakirjoja, KSE arvioi.

Pankkien lainaportfolion arvo yksityissektorille on sodan aikana yli kaksinkertaistunut. Heinäkuussa sitä oli 88,5 biljoonan ruplan edestä. Tutkijoiden mukaan ongelman ydin ei ole lainamäärän paisuminen sinänsä. Pankeille haavoittuvuutta luo huoli lainan laadusta.

Keskuspankki luokitteli heinäkuun lopussa noin 12 prosenttia yrityslainasta ongelmalliseksi. KSE:n mukaan maksuongelmien todellinen laajuus ja vakavuus eivät todennäköisesti näy virallisissa mittareissa.

Pankkien likviditeetti on niukentunut. Näin ollen keskuspankki on joutunut enenevissä määrin järjestämään pankeille käteistä takaisinostosopimuksilla, jotta pankit voivat ostaa valtionvelkakirjoja ja samaan aikaan hoitaa ydinbisnestään yksityisrahoituksessa.

– Pankkisysteemi on edelleen toimintakykyinen, mutta uusien rahoitusvaatimusten toteuttamisesta on tulossa jatkuvasti kalliimpaa ja se voi vaatia suurempaa tukea keskuspankilta, valtiolta tai molemmilta, tutkijat toteavat.

Puun ja kuoren välissä

Loppukesästä koettiin poikkeuksellinen tilanne. Liittovaltio pani velkakirjahuutokauppansa viikoiksi jäihin, kun ei päässyt pankkien kanssa sopuun niiden tuottoprosenteista.

Vastaava katko voisi ajaa Kremlin suuriin rahoitusvaikeuksiin, tutkijat katsovat.

Jos nykyinen menotaso halutaan pitää yllä, lainarahan virran varmistaminen edellyttää korkeiden lainanhoitukulujen hyväksymistä ja keskuspankilta apua pankkien likviditeetin loihtimiseksi.

Mikäli Kreml ei ole samaan aikaan valmis budjettisopeutuksiin, öljyrahaston ja liittovaltion käteiskassan puskurivarat on valjastettava käyttöön. Siitäkin huolimatta budjettirahoitus olisi riittävää vain alkuvuoteen 2028 asti, KSE arvioi.

Hallinto pystyy myös tarpeen mukaan ottamaan käyttöön erinäisiä painostuskeinoja, joilla riittävän rahoituksen saaminen kotimaan markkinoilta voidaan turvata pidemmäksi ajaksi. Tähän strategiaan liittyvät omat riskinsä.

– Suurin osa Venäjän pankkisektorista on valtion omistuksessa ja muut tarvittaessa sen ohjattavissa, Simola toteaa.

– Jos ei välitä seuraamuksista, hän lisää.

– Ensimmäisessä vaiheessa pääongelma olisi se, että valtionvelka syö tilaa yritysluototukselta.

Yleisesti ottaen Simola ei näe, että Kremliltä olisi rahat loppumassa. Vaikka markkinat kriisiytyisivät, liittovaltio voi viime kädessä turvautua keskuspankkiin.

Sanktioissa kiristysvaraa

Ukrainaa tukevien maiden koalitiolla on nyt paljon vipuvartta vaikuttaa Venäjän sotarahoituksen kaatamiseen, tutkijat katsovat.

Olennaisia keinoja ovat sanktiopolitiikan kiristäminen etenkin Venäjän energiaviennin ja keskeisten venäläispankkien osalta, jotka ovat avainasemassa liittovaltion rahoittamisessa. Pakotepolitiikkaa tulisi laajentaa ja kiristää myös Venäjän talouden sektoreilla, joiden piirissä venäläispankeilla on erityisiä luototusriskejä, KSE ehdottaa.

Venäjän sotatalouden rahoitusvakautta voidaan nakertaa myös painostamalla viimeisetkin läntiset rahoituslaitokset ulos Venäjältä, kehittämällä houkutteita pääomien pakoon Venäjältä ja eri tavoin horjuttamalla luottamusta maan finanssisektoriin.

– Haitallinen šokki, kuten energian maailmanmarkkinahintojen lasku tai luottamuksen rapautuminen rahoitusjärjestelmään, voisi nopeasti järkyttää sijoiltaan tämän hauraan tasapainon, tutkijat kiteyttävät.

FAKTAT

Keskuspankki apuun

Venäjän keskuspankin takaisinosto-operaatioiden ruplamääräinen voluumi on kasvanut rajusti edellisen vuoden aikana nousten viime kuukausina samoille tasoille kuin vuonna 2022 Venäjän hyökkäyssodan alkušokin aikana.

Takaisinostosopimukset ovat keskuspankin ja pankkien välisiä lyhytaikaisia rahoitusoperaatioita, joissa keskuspankki tarjoaa pankeille ruplalikviditeettiä valtionvelkakirjoja ja muita arvopapereita vastaan.

Nykytilanteessa Venäjän keskuspankki on siis joutunut aktiivisesti tukemaan kotimaisia pankkeja, jotta ne voivat rahoittaa liittovaltion sotataloutta. Valtionkassan vastaavat takaisinosto-operaatiot ovat puolestaan jääneet tänä vuonna hyvin vähäisiksi.