Ukrainan Venäjälle tekemien viimeaikaisten drooni-iskujen on arvioitu lamauttaneen 20–40 prosenttia Venäjän öljynjalostuskapasiteetista. Se yllyttää Venäjää viemään raakaöljyä maailmalle hinnalla millä hyvänsä, arvioi Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin professori Veli-Pekka Tynkkynen.
Venäjän öljynjalostuskapasiteetin lamaantumisen laajuudesta arvioita ovat esittäneet muun muassa Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi kesäkuussa ja uutistoimisto Reutersin lähteet huhtikuussa.
Iskujen aiheuttama materiaalinen, taloudellinen ja psykologinen vaikutus on kiistaton.
Venäjän miehittämällä Krimillä polttoaineen myynti siviileille on keskeytetty. Ukraina on iskenyt öljylaitoksiin Moskovaa myöten, ja jonot huoltoasemille ovat venyneet paikoin tuntien mittaisiksi.
– Venäjällä ei ole tarjota polttoainetta yhteiskunnalle entisessä määrin, ja materiaalinen puute näkyy jo selvästi. Venäjä on kevään aikana joutunut rajoittamaan öljytuotteiden vientiä ulkomaille, Tynkkynen sanoo.
Jalostettujen öljytuotteiden viennin rajoittaminen johtaa Venäjän tulonmenetyksiin. Polttoaineissa kate on raakaöljyä korkeampi.
Materiaaliset ja taloudelliset vaikutukset yhdistettynä Moskovassa ja Pietarissa näkyneisiin iskuihin vuorostaan luovat psykologisen vaikutuksen. Ukrainalle olisi eduksi, että Venäjän suurissa kaupungeissa ajateltaisiin Venäjän olevan kyvytön suojelemaan kansalaisiaan.
Vaikutusten vyöry
Tynkkynen huomauttaa, että jalostamoihin tehtyjä iskuja tärkeämpää on se, miten iskut venäläisen öljyn tuotantoketjuun näkyvät kumulatiivisesti. Ukraina on kyennyt iskemään öljykuljetuksiin, öljy- ja kaasuputkiin, kaasun pumppausasemiin, jalostamoihin, satamiin ja laivoihin.
Jos öljyä ei voida viedä putkia pitkin tai satamista eikä sitä saada jalostettua, herää Tynkkysen mielestä kysymys siitä, milloin öljylähteitä tulisi sulkea. Öljylähteiden käynnistäminen uudelleen olisi vaikeaa ja kallista, eikä kerran suljetuista öljylähteistä saada välttämättä entistä öljyvirtaa.
Öljylähteiden sulku-uhka vaikuttaa psykologisesti myös Vladimir Putinin hallintoon, sillä maan hallitsevalla eliitillä on tyypillisesti vahvat kytkökset fossiilisten polttoaineiden kauppaan, Tynkkynen kertoo.
Sohvaimperialisteilla on sananvaltaa
Tynkkynen pitää Ukrainan iskujen psykologista vaikutusta keskeisenä Venäjän sodankäyntikyvyn kannalta.
– Venäläistä identiteettipolitiikkaa on rakennettu vahvasti fossiilisen energian varaan. Nyt Ukraina iskee aiemmin Venäjän vahvuutena pidettyyn öljyyn ja kaasuun, Tynkkynen toteaa.
Kun kansallinen identiteetti rakentuu fossiilisten polttoaineiden varaan, niiden tuotannon edellytysten tuhoutuminen voisi olla omiaan nakertamaan kansan mielialaa.
– Venäjä on lähellä diktatuuria, mutta se ei ole mikään stalinistinen diktatuuri, jossa kansan mielipiteellä ei olisi mitään merkitystä. Putin joutuu jossain määrin peilaamaan venäläisten tuntoja.
Tynkkynen arvioi, että Putin on koko kautensa ajan tehnyt asioita, joita kansa on halunnut hänen tekevän. Suurvalta-ajattelu ja Krimin miehitys nostivat Putinin suosion aikanaan pilviin, professori sanoo.
Siinä mielessä kansan tyytymättömyys tai tappiomieliala voisi myötävaikuttaa sodan päättymiseen.
Tekohengitystä
Yhdysvaltojen ja Israelin hyökkäys Iraniin tuli Venäjälle kuin tilauksesta. Hormuzinsalmen sulku räjäytti öljyn maailmanmarkkinahinnan pilviin, ja venäläisen öljyn hintaero muihin laatuihin kaventui.
Tynkkynen muistuttaa, että vuosi 2025 oli Venäjälle todella vaikea Ukrainan tekemien infrastruktuuri-iskujen vuoksi. Samalla öljyn maailmanmarkkinahinta laski ja Venäjä oli taloudellisesti tukalassa tilanteessa.
– Donald Trumpin sotaseikkailu Irania vastaan antoi Venäjälle hetkellisesti tekohengitystä, kun maailmanmarkkinahinnat nousivat ja venäläistä öljyä otettiin pois pakotelistoilta. Nyt tilanne on tietenkin toinen, Tynkkynen sanoo.
Vaikka Iranin sodan ratkaisussa on vielä paljon epävarmuustekijöitä, Yhdysvallat ja Iran ovat aloittaneet aiempaa totisemman vuoropuhelun. Puheet rauhansopimuksesta ovat laskeneet öljyn hintaa.
– Nyt ollaan taas mahdollisesti palaamassa vuoden 2025 tilanteeseen ja hintaero venäläisen ja muun öljyn välillä voi revetä taas isoksi. Venäjällä ei kuitenkaan ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää viedä öljyä maksimaalisesti ja toivoa, että hinta on riittävän hyvä, Tynkkynen pohtii.
