Pääuutiset

Vieraskynä: Avaruudesta on tullut sotilaallisen voiman uusi ulottuvuus

Vieraskynä: Avaruudesta on tullut sotilaallisen voiman uusi ulottuvuus

Sotilaallisen toiminnan kannalta keskeisiä satelliittiyhteyksiä on rajoitettu, ja vaikutukset näkyvät taistelukentällä lähes välittömästi. Samanaikaisesti Venäjä on tehnyt poikkeuksellisia satelliittiliikkeitä suomalaislähtöisen ICEYEn satelliitin läheisyydessä.

Nämä tapahtumat liittyvät samaan suurempaan muutokseen. Avaruudesta on tullut olennainen osa sotilaallista voimaa, eikä kyse ole enää vain tiedustelukuvista tai viestiyhteyksistä. Kyse on siitä, kuka hallitsee tietoa, yhteyksiä ja teknologiaa, joiden varassa asevoimat toimivat.

Venäjän hyökkäyksen alusta lähtien Starlink on ollut Ukrainalle keskeinen sotilaallinen voimavara. Sen avulla ylläpidetään johtamisyhteyksiä, välitetään tiedustelutietoa ja tuetaan droonien käyttöä. Sotilaalliseen käyttöön suunniteltu Starshield hyödyntää samaa satelliittiverkkoa.

Nyt raportoidut Starshieldin rajoitukset ovat vaikeuttaneet Ukrainan droonioperaatioita. Julkisten lähteiden mukaan määräys rajoituksista tuli Yhdysvaltain hallinnosta, mutta päätöksenteon tarkkaa taustaa ei tiedetä. Erityisen merkittävää on, että rajoitukset ovat vaikuttaneet myös venäläisten hyökkäysdroonien torjuntaan käytettäviin järjestelmiin.

Sotilaallisesti tapahtuma on huomionarvoinen. Yhtäkään satelliittia ei tarvinnut tuhota eikä viestiasemaa lamauttaa. Käyttörajoituksen muuttaminen riitti vaikuttamaan asejärjestelmien toimintakykyyn.

Tämä kertoo sodankäynnin muuttumisesta. Asejärjestelmän omistaminen ei enää välttämättä tarkoita sen toimintakyvyn täydellistä hallintaa. Jos johtaminen, tiedustelu ja asejärjestelmien käyttö perustuvat ulkopuolisiin digitaalisiin palveluihin, niiden hallinnasta tulee osa sotilaallista voimaa.

Vielä vakavampi kysymys liittyy tiedusteluun ja ohjusten varhaisvaroitukseen. Ukraina on kertonut katkoksista Yhdysvalloilta saaduissa ballististen ohjusten ennakkovaroituksissa.

Yhdysvalloilla on avaruuteen perustuvaa suorituskykyä, jonka avulla ohjuslaukaisuja voidaan havaita jo niiden alkuvaiheessa. Euroopalla ei toistaiseksi ole vastaavaa kattavaa itsenäistä järjestelmää. Tilanteessa, jossa ilmapuolustuksen reagointiaika mitataan minuuteissa tai sekunneissa, tiedon saatavuudella on välitön sotilaallinen merkitys.

Samaan aikaan Venäjä kehittää omaa Rassvet-satelliittiverkkoaan. Sen tavoitteena on vähentää riippuvuutta ulkopuolisista järjestelmistä sekä parantaa sotilaallista tiedonsiirtoa ja droonien ohjaamista pitkiltä etäisyyksiltä. Hankkeen aikatauluun ja todelliseen suorituskykyyn liittyy epävarmuuksia, mutta Venäjän tavoite on selvä.

Ukrainan sodassa droonit ovat jo muuttaneet taistelukenttää. Seuraava kehitysvaihe liittyy yhä enemmän siihen, kuinka luotettavasti niitä voidaan ohjata, kuinka nopeasti tiedustelutieto saadaan käyttöön ja kuinka hyvin yhteydet kestävät häirintää.

Suomelle tähän liittyy erityisen merkittävä näkökulma. Suomalaislähtöinen ICEYE on noussut kansainvälisesti johtavien satelliittipohjaisen toimijoiden joukkoon. Sen teknologia mahdollistaa tarkat havainnot myös pimeässä ja pilvisellä säällä. Ukraina hyödyntää tätä osaamista puolustuksessaan.

Viime päivinä uutisoitu venäläisen Kosmos 2612 -satelliitin lähestyminen ICEYE-X36-satelliittiin osoittaa, miten konkreettiseksi avaruudessa tapahtuva sotilaallinen kilpailu on muuttunut. Satelliittiseurannan perusteella Venäjän satelliitti on tehnyt poikkeuksellisia liikkeitä ja tullut muutaman kilometrin etäisyydelle ICEYEn satelliitista.

Liikkeiden tarkoitusta ei tunneta, eikä lähestymisestä voi sellaisenaan päätellä hyökkäysaikomusta. On kuitenkin perusteltua arvioida tapahtumaa osana Venäjän laajempaa pyrkimystä kehittää avaruudessa tapahtuvaa tiedustelua, seurantaa ja mahdollista vaikuttamiskykyä.

Euroopan on tehtävä tästä kehityksestä viisi keskeistä johtopäätöstä.

Ensinnäkin kriittisiä teknologisia riippuvuuksia on vähennettävä. Sotilaallisen johtamisen, tiedustelun ja viestinnän jatkuvuus ei saa olla yhden yrityksen tai yksittäisen ulkopuolisen päätöksentekijän varassa. Vaihtoehtojen on toimittava myös todellisessa kriisitilanteessa.

Toiseksi Eurooppa tarvitsee vahvemman oman satelliittiyhteyksien kokonaisuuden. EU:n GOVSATCOM ja rakenteilla oleva IRIS² ovat tärkeitä, mutta niiden rinnalla tarvitaan jo käytettävissä olevia ratkaisuja. Eurooppalaisen teknologian kehittäminen edellyttää pitkäjänteisiä investointeja, julkisia hankintoja ja toimivia sisämarkkinoita.

Kolmanneksi Euroopan on vahvistettava omaa avaruustiedusteluaan ja ohjusten varhaisvaroituskykyään. Samalla on huolehdittava satelliittien suojaamisesta ja niiden toimintakyvyn jatkuvuudesta. ICEYEn kaltaiset yritykset osoittavat, että Euroopassa on jo maailmanluokan osaamista, jonka merkitys puolustukselle kasvaa.

Neljänneksi teknologinen huoltovarmuus on ymmärrettävä nykyistä laajemmin. Puolustushankinnoissa on arvioitava laitteiden lisäksi sitä, kuka hallitsee ohjelmistoja, käyttöoikeuksia, päivityksiä ja palveluiden jatkuvuutta. Teknologinen riippuvuus voi kriisitilanteessa muuttua sotilaalliseksi riippuvuudeksi.

Viidenneksi puolustuksen on kyettävä toimimaan myös satelliittiyhteyksien katketessa. Hajautettu johtaminen, vaihtoehtoiset tiedonsiirtomenetelmät ja vahva häiriönsietokyky ovat välttämättömiä. Näitä valmiuksia on rakennettava ja harjoiteltava jo rauhan aikana.

Suomella on tässä paljon annettavaa. Satelliittiteknologia, kyberturvallisuus, tekoäly, turvallinen tiedonsiirto ja drooniosaaminen muodostavat kokonaisuuden, jossa voimme olla Euroopan kärkimaiden joukossa. Turvallisuus, teknologinen osaaminen ja taloudellinen kasvu eivät ole toisistaan irrallisia tavoitteita, vaan vahvistavat toisiaan.

Euroopan oman toimintakyvyn vahvistaminen ei tarkoita etääntymistä Yhdysvalloista. Nato ja transatlanttinen yhteistyö ovat Suomen turvallisuuden hyvin tärkeitä. Vahva liittokunta tarvitsee kuitenkin eurooppalaisia, jotka kykenevät kantamaan nykyistä suuremman vastuun omasta puolustuksestaan – myös avaruudessa.

Ukrainan sodan keskeinen opetus on, ettei ratkaisevaa ole enää ainoastaan se, kenellä on kehittyneimmät aseet. Yhä tärkeämpää on, kuka hallitsee yhteyksiä, tietoa ja teknologiaa, joiden varassa niitä käytetään.

Euroopan teknologinen toimintavapaus on erottamaton osa sen sotilaallista puolustuskykyä. Tämä on ymmärrettävä nyt, kun avaruuden merkitys sodankäynniss�ä kasvaa nopeasti.

Kirjoittaja on kansanedustaja (kok) ja kyberturvallisuuden dosentti.

Olet saattanut jäädä paitsi