Vieraskynä: Öljyonnettomuuden riski Itämerellä on suurempi kuin koskaan

Iranin ja USA:n sotatoimien päättyminen on kauan toivottu ja huojentava uutinen inhimillisesti ja taloudellisesti, mutta samalla tiedetään, että öljyvahinkojen siivoamisessa tulee kestämään kauan.

Kun seuraa reaaliajassa Iranin ja Hormuzin salmen tapahtumia, tuntuu siltä, että tämän on nähnyt ennenkin.

Persianlahden sota 1990-luvulla tuli televisioiden kautta ihmisten koteihin ennennäkemättömällä tavalla.

Sanotaan, että sodissa ei ole voittajia. Se, mikä tiedetään varmasti, on, että tavallisten ihmisten lisäksi ympäristö ja luonto häviävät sodissa ja konflikteissa joka kerta. Niin oli myös Persianlahden sodassa, ja sodan hännät ulottuvat 2020-luvulle asti.

Hyvänä esimerkki on Kuwaitin öljykentät, jotka tuhottiin yli 30 vuotta sitten. Kyseessä oli kaikkien aikojen suurin ihmisen aiheuttama öljykatastrofi.

Tarvittiin maailmanhistorian suurin maanpuhdistusoperaatio, jotta sodan aiheuttamia vahinkoja saadaan peruttua ja pilaantunutta maaperää ennallistettua.

Operaatiota on toteutettu 2020-luvulla merkittävällä tavalla suomalaisen osaamisen avulla. Ympäristökatastrofi oli kuitenkin niin suuri, että hienoista tuloksista huolimatta työ jatkuu vielä pitkään. Tuhoutuneen maaperän pinta-ala on niin valtava.

On ymmärrettävää, että kun Iranin konfliktin myötä on nähty meriliikenteen häiriöitä ja sotatoimia alueella, jonka kautta kulkee merkittävä osa maailman öljykuljetuksista, kotimaisessa ja kansainvälisessä keskustelussa huomio on kiinnittynyt öljyn hintaan. Sillä on suuri merkitys ja vaikutus.

Mutta samaan aikaan on puhuttu hyvin vähän sen hinnasta, jos ja kun öljyä joutuu mereen – puhumattakaan potentiaalisen 1990-luvun kaltaisen öljyvahingon tai ympäristökatastrofin aiheuttamasta hinnasta.

Useamman kuukauden kestänyt Iranin ja USA:n konflikti on nostanut ympäristökatastrofin ja öljyvahinkojen riskit äärimmäisen korkealle tasolle.

Sotatoimien päättyminen on kauan toivottu ja huojentava uutinen inhimillisesti ja taloudellisesti, mutta samalla tiedetään, että öljyvahinkojen siivoamisessa tulee kestämään kauan. Pitkin kevättä satelliittikuvissa on ollut nähtävissä, että öljyä on meressä ja pitkin alueen maiden rannikkoja.

Konfliktin rauhoittuminen tarkoittaa sitä, että vahinkojen korjaaminen ja siivoaminen mahdollistuu. Maailman jokainen merialue on ainutlaatuinen, ja niiden ekosysteemien ja luonnon monimuotoisuuden tuhoutumiseen ei ole varaa.

Koronapandemia, energiakriisi sekä sodat ja konfliktit ovat viime vuosina osoittaneet entistä selvemmin, millaisia haavoittuvaisuuksia logistiikkaan ja toimitus- ja huoltovarmuuteen liittyy, ja miten asiat linkittyvät toisiinsa.

Öljyvahinkojen kohdalla nähdään samanlaista keskinäisriippuvaisuutta: öljyvahinko merellä tarkoittaa tietysti ensisijaisesti ympäristö- ja ekologista katastrofia, mutta se vaikuttaa myös teollisuuden veden sisäänottoon ja jäähdytysjärjestelmiin, ja sitä kautta suoraan teollisuuden toimintaedellytyksiin. Lähi-idässä meriveden puhtaus sekä varautumisen ja valmiuden vahvistaminen on valtava kysymys.

Aivan kuten näemme meriliikenteen osalta suurempia riskejä ympäri maailmaa, myös Suomenlahdella riskit ovat kasvaneet ennennäkemättömälle tasolle.

Suomenlahdella on tapahtunut vakavia öljyonnettomuuksia ennenkin ja tiedämme, mitä se tarkoittaa.

Olen syntynyt 1968 ja 1969 joulukuussa neuvostoliittolainen tankkeri ajoi karille Porvoossa ja öljyä tuli rannoille. Muistan hyvin lapsuudestani sen, kun mökkirannassa leikkiessäni kääntelin kiviä, ja niiden alta löytyi öljyä. Opin jo silloin öljyntorjunnan keskeisen säännön: öljyn puhdistaminen rannoilta on huomattavasti vaikeampaa kuin sen kerääminen merestä.

Meriliikenteeseen ja öljytankkereihin liittyvät riskit on tiedostettu jo pitkään, mutta nyt riskit ovat kasvaneet ennennäkemättömälle tasolle.

Sota Ukrainassa on kestänyt jo yli neljä vuotta. Geopoliittiset jännitteet ja konfliktit ovat tulleet olennaiseksi osaksi riskiarvioita myös Itämerellä ja Suomenlahdella. Myös Suomessa kyse on ympäristön lisäksi myös teollisuudesta ja taloudesta.

Eikä kyse ole enää riskiarvioista vaan todellisesta uudesta tilanteesta, jossa Suomenlahden öljysatamissa tapahtuu räjähdyksiä ja iskuja. Siksi on tärkeää, että varautumisen ja valmiuden taso kasvaa riskien kanssa samassa suhteessa.

Varautumisessa on entistäkin tärkeämpää, että kyvykkyyksistä öljyntorjuntaan ja ympäristönsuojeluun pidetään huolta.

Kokonaisturvallisuus ja varautuminen ovat nousseet aivan uudella ja konkreettisella tavalla agendalle niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. On hienoa, että Suomessa on suuri joukko julkisia ja yksityisiä kokonaisturvallisuuden takaajia, siis tuottamassa palveluita ja tarjoamassa huippuosaamista, jolla varautumista parannetaan.

Varautumisen taso ratkaisee sen, onnistutaanko Suomenlahdella mahdollisen suuren onnettomuuden tapahtuessa keräämään öljy merestä, vai tuleeko se mökkirantoihin, jolloin urakka kestää pahimmillaan vuosikymmeniä.

Kirjoittaja on toimitusjohtaja suomalaisessa pörssiyhtiössä Lamor Corporation Oyj:ssä, joka on yksi maailman johtavista ympäristöratkaisujen toimittajista.