Voice of Freedom Повна версія

Vieraskynä: Näin Putin viekoitteli presidentti Trumpia liittolaisekseen

· Main news

Presidentti Trumpin täyskäännös Ukrainan tukijasta ja Venäjän tosiasialliseksi liittolaiseksi hämmästyttää.

Miten tällainen lehmänkauppa oli ylipäätään mahdollista tehdä? Eikö Trump juuri syyskuun 18 pnä vahvistanut senaattori ”Lindsey Grahamin lain”, jossa Venäjälle lisättiin uusia pakotteita ja tulleja?

Edesmenneen senaattorin mukaan nimetyssä lakitekstissä määrättiin 500% tullit venäläisille tavaroille sekä 100% lisätullit Venäjän öljyn ja kaasun viidelle suurimmalle ostajamaille kuten esimerkiksi Kiinalle ja Intialle.

Venäjä piti pakottaa rauhaan.

Trump käänsi kuitenkin kelkkansa 16.10.2026.

Presidentti julkaisi tällöin toimeenpanomääräyksen, jossa hän lykkäsi lain tulemista voimaan. Selitys kongressille oli se, että pakotteista luopuminen olisi Yhdysvaltain kansallisen edun mukaista.⁠

Suurelle yleisölle Trump tarjosi selitykseksi sen, että Venäjä haluaa toimittaa USA:lle dieselpolttoainetta. Näin amerikkalaisten kuluttajien pumppuhinnat laskisivat huomattavasti. Selitys ontuu sillä Venäjällä ei ole mahdollisuutta toimittaa haluttua dieselmäärää USA:lle.

Todellinen syy takinkäännölle on muualla. Trumpista sukeutui Putinin liittolainen erikoislaatuisen ”diilin” suunnittelun ansiosta.

Syyskuussa presidentti Putin tarjosi USA:lle myytäväksi osia Vagit Alekperovin perustaman Lukoil-yhtiön ulkomaalaisista osista. Tarjous koskee näin ollen myös suomalaisen Teboil-yhtiön toimintaa.

Asia tuli ilmi kun New York Times (NYT) julkaisi 3. päivänä lokakuuta 2026 artikkelin, jonka mukaan Putin olisi tehnyt tämän tarjouksen tapaamisessa Jared Kushnerin ja Steve Witkoffin kanssa Kremlissä 5. syyskuuta 2026.

NYT-lehden tietojen mukaan Putin heilutteli amerikkalaisten edessä mahdollisuutta saada itselleen Lukoilin ulkomaisia öljykenttiä, jalostamoja ja huoltoasemia eri puolilla maailmaa. Ehkäpä tällä tavalla USA:n kaasu ja öljy-yritykset saisivat jalansijan Venäjän sisämarkkinoilta?

Amerikkalaiset energiasijoittajat innostuivat Putinin tarjouksesta. Pääsy Venäjän energiamarkkinoille ja sopivien siivujen saaminen sieltä on ollut USA:n öljy- ja kaasuteollisuuden vanha unelma. Sitä on toivottu jo 1990-luvulta saakka ja nyt tämä kostea päiväuni näytti toteutuvan kerralla. Trumpin retoriikka muuttui välittömästi tämän jälkeen vihamieliseksi Ukrainaa ja presidentti Zelenskyä kohtaan.

Venäjän öljy- ja kaasumerkkinoista kiinnostuneet sijoittajat Trumpin lähipiiristä ryntäsivät osille. Halukkaiden kauppamiesten joukkoon kuuluvat Trumpin avokätinen tukija Todd Boehly sekä Lähi-idästä kotoisin oleva sekalainen sijoittajajoukko. Yhdysvaltain hallituksen oma International Development Finance Corporation mainittiin myös artikkelissa kiinnostuneiden joukossa. Tämän kaupan uskotaan nähtävästi olevan ovenavaus Venäjän suljetun energia-alan avaamiseksi amerikkalaisille sijoittajille.

Todellisuudessa Venäjän viekoittelut ja lupaukset eivät koskaan johda todelliseen sopimukseen tai omistusoikeuden siirtymiseen. Itänaapurimme ei ole koskaan päästänyt kilpailijoita omille markkinoilleen määräävään asemaan. Ulkomaalaisten rahat ja teknologia on kyllä hyväksytty, mutta täysi määräysvalta on lopulta aina otettu omiin käsiin.

Periaate on yksinkertainen.

Omistaminen Putinin Venäjällä on perustunut aina ns. sultanismiin ts. hallitsijan hyvään tahtoon. Jos olet hallitsijan suosiossa voit omistaa väliaikaisesti jotakin mutta lopulta ulkomaalaisilta on vain kynitty rahat ja omistus pois.

Esimerkkinä mainittakoon Sakhalin-1 kenttä, jossa ExxonMobil oli operaattorina 30 %:n osuudella 1990-luvun lopulta vuoteen 2022. Kumppaneina olivat Rosneft, intialainen ONGC ja japanilainen SODECO. Exxonilla oli käytännön operatiivinen määräysvalta kenttien kehittämisessä ja tuotannossa mutta vuonna 2022 Venäjä otti yhtiön ohjauksen itselleen.⁠ Ulkomaalaiset saivat lähteä verissä päin kotiinsa.

Toinen esimerkki on Sakhalin-2 kenttä, jossa Shellillä oli enemmistö (55 %) ja operaattorin rooli yhdessä japanilaisten Mitsuin ja Mitsubishin kanssa. Vuonna 2006 Gazprom kuitenkin pakotti ulkomaalaiset nöyrtymään ja määräsi itselleen yhtiön osake-enemmistön (50 %+1) maksamalla noin 7,45 miljardia dollaria. Shellin osuus putosi 27,5 %:iin. Tappiot olivat valtavat.

Kolmas esimerkki on kun vuonna 2003 BP ja venäläiset oligarkit (AAR-ryhmä) perustivat 50/50-yhteisyrityksen, josta tuli yksi Venäjän suurimmista öljy-yhtiöistä. BP investoi yritykseen noin 8 miljardia dollaria ja sai merkittävää operatiivista vaikutusvaltaa.

Hetkeksi.

Venäjä kuitenkin otti yhtiön itselleen pakkokeinoin itselleen ja pakotti BP myymään osuutensa vuonna 2013 Rosneftille. BP sai vastineeksi käteistä sekä noin 19,75 %:n vähemmistöosuuden Rosneftistä.

Venäjän nykyisen hallinnon aikana ns. omistusoikeus on täysin riippuvainen siitä mitä valtion johto haluaa. Vaikka presidentti vakuuttaisi, että ulkomaisiin investointeihin ei kosketa, se ei merkitse mitään. Sulttaani voi antaa ja voi myös ottaa mielensä mukaan. Putinin Venäjällä omistusoikeus perustuu mielivaltaan.

Suomalaisten on ollut vaikea ymmärtää tätä. Tutkijoiden näkemyksiä ei ole kuunneltu vaan on lähdetty soitellen sotaan. Esimerkiksi Sanoma menetti investointinsa Venäjän mediaan ja tuli mustelmia täynnä pois Venäjältä. Moskova ei uskonut kyyneliin.

Myös Fortumin Venäjä-investoinnit (erityisesti Länsi-Siperian/Uralin alueelle) menivät lopulta venäläisille. Fortum osti vuonna 2008 enemmistön (lopulta noin 93 %) venäläisestä TGC-10-yhtiöstä (myöhemmin PAO Fortum).

Fortumin TGC-10 omisti lämpö- ja sähkövoimaloita Uralin alueella ja Länsi-Siperiassa (esim. Tjumen, Hanti-Mansia, Jamalo-Nenetsia). Alkuperäinen kauppa oli arvoltaan noin 2,5–2,7 miljardia euroa, ja siihen liittyi merkittäviä lisäinvestointeja kapasiteetin kasvattamiseen.⁠ Fortumilla oli myös muita omistuksia (mm. osuus TGC-1:stä Karjalassa/Pietarin seudulla sekä myöhemmin Uniperin kautta Unipro-yhtiö). Fortumin oman arvion mukaan kokonaisinvestoinnit Venäjälle (alkuperäiset ostot + lisäinvestoinnit) olivat noin 6 miljardia euroa.

Rahat menivät kankkulan kaivoon kun ”sulttaanin” suosio lopahti.

Fortumin oman näkemyksen mukaan nettokassatappio Venäjän-toiminnasta oli noin 2 miljardia euroa. Tämä ei sisällä Uniper-kaupan valtavia tappioita (noin 5,8 miljardia euroa kirjanpidollisesti), joista osa liittyi Uniperin Venäjä-omistuksiin. Lopulta vuonna 2023 Venäjä otti Fortumin (ja Uniperin) venäläiset omaisuuserät väliaikaiseen hallintaan presidentin asetuksella. Fortum menetti määräysvallan ja joutui alaskirjaamaan varat kokonaan (noin 1,7 miljardia euroa jäljellä olevaa kirjanpitoarvoa).

Suomalaisten veronmaksajien rahat hävisivät samalla kun Fortum on nostanut sähkön hintaa Suomessa.

Mainittakoon, että hallitus aikoo ilmeisesti julkaista ennen vaaleja ns. Tiitisen listan. Tässä listassa on mainittuina NL:n tiedustelupalveluiden ”pääasiakkaita” ennen vuotta 1991.

Varsinainen pyykinpesu poliitikkojen kesken on kuitenkin tekemättä ja suurimmat kuprut liittyvät Fortumin ja Uniperin omistaja-ohjaukseen sekä kaasuputki-bisnekseen. Nämä skandaalit odottavat vielä tutkimistaan.

On selvää, että Putin ei aio aidosti antaa amerikkalaisille todellista omistusoikeutta edes Venäjän ulkopuolisille Lukoil-omistuksille. Kyse on harhautuksesta, jossa epävakaata USA:n presidenttiä yritetään kääntää Ukrainaa ja Eurooppaa vastaan.

Mikäli tämä energiayhtiöiden kauppa toteutuu, merkitsee se jonkinlaista uutta Molotov-Ribbentrop sopimusta ja lyhytaikaista ”honeymoon” aikaa Putinin ja Trumpin suhteessa. USA tulee epäilemättä iskemään pakotteilla ”rauhaa vastustavaa” Ukrainaa ja jo vaatinut Zelenskyn eroa. Mikäli tämä vastarinnan symboli kaadetaan, kaatuu myös Ukraina. Sen jälkeen vuorossa ovat ”pienemmät vaihtorahat” kuten Baltia ja Suomi.

Kirjoittaja on Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen vanhempi yliopistolehtori Helsingin yliopistosta.