Hippalot-lastenfestivaalilla harjoitellaan tänä vuonna tunnetaitoja Hämeenlinnassa. Järjestäjien mukaan niitä ei voi ulkoistaa tekoälylle tai ruuduille.
Juttu tiivistettynä
Hippalot -lastenfestivaalilla Hämeenlinnassa tunteet ovat pääosassa tänä vuonna. Ei pelkästään ne iloiset ja pehmeät, vaan myös kateus, viha ja epämiellyttävät tuntemukset.
Lasten ja nuorten kulttuuripalvelujen päällikkö Minna Haveri sanoo, että tunteet valittiin tämän vuoden teemaksi, koska ne ovat tässä ajassa todella tärkeitä.
– Monissa kodeissa saattaa olla tilanne, että sekä vanhemmat että lapset ovat pädeillä ja kännyköillä, eikä vuorovaikutusta välttämättä ole niin paljon. Me haluamme korostaa tunteiden merkitystä, koska kaikki vuorovaikutus perustuu siihen, että ymmärtää omia tunteitaan ja toisten tunteita.
Tekoäly ei tunne tunteita
Haveri näkee tunteet myös tulevaisuutaitona.
– Koneilla ei ole tuntoaistia, eikä niillä ole sellaista mieltä, millä tuntea tunteita. Se on ihmisyyden perusvoima, mitä me täällä Hippaloissa juhlitaan.
Vaikka festarilla positiiviset tunteet korostuvat, on festivaalille kätketty kaikenlaista tunteiden kirjoa, joita lapsi voi yhdessä vanhemman kanssa kokea.
Näyttelyssä on tarkoituksella teräviä ja karheita, epämiellyttäviä tunteita herättäviä pintoja. Yhdessä pisteessä on kateuden tuoli, jossa voi pohtia, milloin on tuntenut kateutta, minkälainen tunne se on ja miten se tuntuu kehossa.
Tuntu-näyttelyä on esillä lokakuuhun asti, jotta kaikki Hämeenlinnan eskarit pääsevät käymään siellä osana kulttuuripolkua.
Mököttäminen päättyi meihin
Festivaalivieraana on myös Noona Salo, joka on tullut paikalle perheineen. Hän pitää tuntunäyttelyä erittäin tärkeänä nykypäivänä. Salo kertoo, että heidän perheessään pyritään käsittelemään tunteita mahdollisimman avoimesti ja rehellisesti.
– Jokainen tarvitsee vähän omaa aikaa, ja se on sallittua. Tavoitteena on se, että tunne saa tulla millä tavalla tahansa esille aluksi, ja sitten sen jälkeen keskustellaan siitä, Salo sanoo.
Lapset saavat ja pitääkin tuntea vihaisia tunteita.
– Toivotaan, että pystytään miehen kanssa luomaan semmoinen turvallinen ympäristö, että se on sallittua.
Perheellä on konkreettisia keinoja käsitellä esimerkiksi vihaa. He yrittävät olla läsnä lapsen tukena. Vihaa voi purkaa vaikka tamppaamalla maata. On asioita, joita voi puhaltaa pitkin lattiaa tai puristella käsissä.
Salo sanoo suoraan, että vanhempana on vaikeaa kasvattaa lapsia tunteiden maailmaan.
– Mutta ihanaa, että nykyään on mahdollista tehdä se, jos vain itse haluaa. Mutta välineet, mitä nelikymppinen ihminen on saanut siihen, ovat aika olemattomat.
Suuri oivallus Salolle on ollut, että kaiken ei tarvitse olla niin vaikeaa, kun asiat voi tuoda ulos.
– Jos koittaa vain itsekseen lorvia ja pitää ne sisällään ja ehkä jopa mököttää, se ei vie mihinkään. Se tekee kaikesta paljon vaikeampaa.
Salo ja hänen miehensä mököttelivät aikanaan kilpaa, kun he olivat juuri tavanneet. Sitten he tekivät päätöksen.
– Me todettiin, että jos me saadaan toivottavasti lapsia, tämä homma päättyy meihin. Tämä ei jatku.
Turvalliset pettymykset kuuluvat elämään
Taidekasvattaja Minna Haveri sanoo, että monet vanhemmat saattavat tahtomattaan suojella lapsiaan ikävimmiltä tunteilta. Lastenkulttuurikeskuksessa puhutaan turvallisista pettymyksistä.
– Jos ei vaikka mahdu johonkin esitykseen, selitämme lapselle, että se on tullut täyteen. Ne ovat elämän turvallisia pettymyksiä. Kukaan ei voi välttyä niiltä.
Haveri näkee, että pettymys kuuluu elämään.
– Minun mielestäni se on suorastaan ihmisoikeus pettyäkin. Pettymys on monesti seurausta siitä, että on tavoiteltu jotakin. Pitää olla oikeus tavoitella monenlaisia asioita, vaikka siitä seuraisi pettymyksiä. Se harjaannuttaa.
Hippalot -lastenfestivaali 30.7–2.8 Hämeenlinnan Verkatehtaalla.
