Viulunsoitonopettajan ura jatkui vuosikymmeniä ahdistelusyytöksistä huolimatta – oppilaina myös useita suomalaisia
Viulisti Marja Kaitaniemi opiskeli 1990-luvun lopulla Amsterdamissa opettajalla, joka ylitti toistuvasti rajoja.
Viulunsoitonopettaja Jan Repkolla oli Amsterdamin konservatoriossa omituinen tapa.
Hänet saattoi nähdä käytävillä suutelemassa avoimesti oppilaita suulle hyvästiksi.
Tähän näkyyn oli juuri opintonsa aloittaneen 18-vuotiaan suomalaisviulisti Marja Kaitaniemenkin totuttava.
– Silloin ajattelin, että okei, se on vaan hänen tapansa. Ehkä tämä vain kuuluu tähän kulttuuriin, Kaitaniemi sanoo.
Vuosi oli 1997. Kaitaniemi saapui Kokkolasta helteisen Amsterdamin keskusrautatieasemalle rinkka selässään ja punainen villapaita päällään. Hän halusi opiskella ammattiviulistiksi.
Pääsykokeessa Jan Repko oli ilmoittanut haluavansa Kaitaniemen oppilaakseen.
Kaitaniemi ei tiennyt Repkosta mitään etukäteen.
Kukaan Suomessa ei ollut varoittanut häntä.
”Muut opettajat näkivät, mutta kukaan ei puuttunut”
Kanadalaisviulisti Lara St. Johnin uutuusdokumentti Rakas Lara (2026) kertoo useasta klassisen musiikin maailmassa tapahtuneesta tai väitetystä seksuaaliväkivallanteosta.
Jan Repko on yksi dokumentissa esille nousseista opettajista. Yle kertoo hänen tapauksestaan, koska hänellä on ollut vuosien aikana ainakin kymmenen suomalaista oppilasta mestarikursseilla ja tutkinto-opiskelijoina.
Tätä juttua varten on kuultu Repkon entisiä oppilaita ja työnantajaa, minkä lisäksi Yle on nähnyt aiheeseen liittyvää kirjallista materiaalia.
Rakas Lara
Amsterdamissa hänen uhreihinsa kuului viulisti Mascha van Sloten, joka on yksi Rakas Lara -dokumentin päähenkilöistä.
Dokumentissa van Sloten kertoo, että Repko ahdisteli, manipuloi ja lopulta kajosi häneen fyysisesti. Yle on keskustellut van Slotenin kanssa, ja hän vahvistaa Kaitaniemen näkemän suulle suutelemisen.
– Repkon käytös oli julkista. Muut opettajatkin näkivät, mutta kukaan ei puuttunut. Se oli sellainen kulttuuri, jossa tällainen valtadynamiikka hyväksyttiin, van Sloten muistelee.
Van Sloten teki Repkosta virallisen valituksen, mikä lopulta johti Repkon työsuhteen loppumiseen Amsterdamissa vuonna 2001. Yle on nähnyt Mascha van Slotenin tekemän valituksen.
Ylen saaman tiedon mukaan Amsterdamin konservatoriosta oltiin tämän jälkeen yhteydessä Repkon aiempaan työnantajaan Groningenin konservatorioon, ja oppilaitokset sopivat, etteivät jatkossa enää palkkaa Repkoa.
Jan Repkoa on yritetty tavoittaa tätä juttua varten, mutta hän ei vastannut haastattelupyyntöihin. Rakas Lara -dokumentin tekijät eivät ole olleet Repkoon yhteydessä.
Oikeuteen Jan Repko on päätynyt pitkän opetusuransa aikana vain kerran.
Van Slotenin tekemän valituksen jälkeen Repko siirtyi opettamaan Isoon-Britanniaan, muun muassa maineikkaaseen Lontoon Royal College of Music -korkeakouluun.
Sieltä hänet erotettiin vuonna 2022, kun häntä syytettiin oikeudessa 18-vuotiaaseen oppilaaseen kohdistuneista seksuaalirikoksista. Oikeudenkäynti herätti huomiota brittimedioissa.
Repko sai tapauksessa vapauttavan tuomion tämän vuoden elokuussa.
”Ajattelin, että minun pitää vain sopeutua”
Aluksi kaikki vaikutti Marja Kaitaniemestä normaalilta, jopa mukavalta.
Jan Repko oli opettajana intensiivinen ja vaativa. Hän käski Kaitaniemeä harjoittelemaan joka päivä yhden tunnin asteikkoja ja toisen etydejä. Se tuntui työläältä, mutta hyödylliseltä.
Repko ei ollut kuitenkaan vain opettaja. Hän halusi olla oppilailleen enemmän.
Kaitaniemi kävi Repkon ja hänen puolisonsa luona syömässä. Pöydässä oli yrteillä täytettyjä kanakääryleitä ja vihreitä papuja seesamin siemenillä. Kaitaniemi jopa vahti pariskunnan koiraa, kun he olivat matkoilla.
Kaitaniemi alkoi pian kokea, että Repkon käytöksessä oppilaita kohtaan oli jotain oudon tuttavallista ja iholle tulevaa, jotain jota oli vaikea määritellä tai paikantaa.
– Hän kyseli seurustelusuhteista näin jälkikäteen ajateltuna oudon vihjailevasti. Ja sitten oli epäasiallista koskettelua.
Kun kukaan aikuinen ei puuttunut Repkon käytökseen, Kaitaniemi ajatteli, että tämän täytyy olla normaalia.
– Ajattelin, että minun pitää vain sopeutua joukkoon. Että tällaista tämä näyttää täällä olevan.
Repko käytti myös muita keinoja. Hän sanoi Kaitaniemelle, että tämä on liian kiltti. Että Kaitaniemen pitäisi rentoutua ja irrotella enemmän, jotta hän saisi soittoonsa ”loistoa”.
– Hän käytti sellaista manipulaatiota, jossa hän esitti kommentteja vähän alentavasti. Ikään kuin hänellä olisi keinot siihen, että vapautuisin ja minusta tulisi sen myötä parempi soittaja.
Hän painosti minua käymään soittotunneilla kotonaan, vaikka sanoin haluavani lopettaa.
Toisen opiskeluvuoden syksyllä Kaitaniemi oli jo päättänyt lopettaa viulunsoiton. Hän halusi sittenkin tehdä elämässään jotain muuta.
Mutta Repko ei päästänyt irti.
– Hän painosti minua käymään soittotunneilla kotonaan, vaikka sanoin haluavani lopettaa. Hän sanoi, että tule vain käymään joka viikko kuitenkin. Repkon mukaan minulla oli soittamisen lahja ja lopettaminen olisi ollut väärin.
Soittotunnit eivät lopulta olleet enää soittotunteja lainkaan. Repko lainasi Kaitaniemelle kirjoja. He keskustelivat kaikesta muusta kuin viulunsoitosta.
– Se oli outoa. Ei siinä ollut hänen työnsä kannalta mitään järkeä, että minä kuljen siellä hänen luonaan juttelemassa kirjoista ja yksityiselämästäni.
Sitten Repko alkoi iltaisin soitella Kaitaniemelle kotiin lankapuhelimeen.
”Hän tajusi, että nyt hänet on paljastettu”
Syksyllä 1998 tilanne Kaitaniemen ja Repkon välillä kärjistyi.
Kaitaniemi puhui Repkon käytöksestä kaverilleen ja Repko sattui kuulemaan keskustelun.
– Hän tajusi, että okei, nyt hänet on paljastettu. Sitten hän sanoi, että mennään juttelemaan, Kaitaniemi kertoo.
Repko sanoi ymmärtävänsä, että jokin raja on nyt ylittynyt.
Lopuksi hän sanoi vielä jotain aivan muuta.
– Repko sanoi, että haluaisi viedä minut autiolle saarelle harrastamaan seksiä. Sen jälkeen en kuullut hänestä enää mitään.
”Aina se Repko heittää jotain tuollaisia juttuja”
Yle tavoitti tätä artikkelia varten Marja Kaitaniemen lisäksi myös viisi muuta Jan Repkon suomalaisoppilasta. Heistä yksi on opiskellut Amsterdamin konservatoriossa vuosituhannen vaihteessa ja loput Royal College of Music -korkeakoulussa Lontoossa 2010-luvulla.
Kahdella heistä ei ollut mitään kielteistä sanottavaa Repkosta. Muut Ylen tavoittamat oppilaat pitivät Kaitaniemen tavoin Repkon käytöstä ajoittain epämukavana.
He kaikki kuvailevat aikaa Repkon oppilaana merkityksellisenä varsinkin viulunsoiton tekniikan kehittymisen kannalta. He luonnehtivat Repkoa taitavaksi pedagogiksi ja huolehtivaksi isähahmoksi.
– Olen kyllä kiitollinen niistä opeista, joita häneltä viulistina sain. Sain häneltä soittooni uudenlaista pedanttiutta ja jämäkkyyttä. Samaan aikaan olen tietysti tosi pettynyt ja järkyttynyt nähtyäni Rakas Lara -dokumentin, kertoo viulisti Abel Puustinen.
Hän opiskeli Repkon oppilaana Lontoossa vuosina 2016–2020. Samoihin aikoihin Puustisen kanssa Repkon oppilaana opiskeli viulisti Iida Mojzer.
Hänkin korostaa, että Repko oli hänelle tärkeä opettaja, jota ilman hän ei olisi sellainen viulisti kuin nyt on. Samalla Mojzer kuitenkin tunnistaa Repkon tavan rakentaa harmaata aluetta, jossa rajoja vähitellen horjutettiin.
Soittotunneilla Repko saattoi esimerkiksi tuosta noin vain esittää seksuaalissävytteisiä kommentteja, joista tuli epämukava olo.
– Mestari–kisälli-malliin kuuluu aika voimakas opettajan kunnioittaminen, ihannointi ja hyväksynnän hakeminen. Jotenkin sitä vaan ajatteli silloin tyhmästi, että hän nyt vaan on tuommoinen tyyppi, Mojzer pohtii.
Kerroin siitä kavereille ja kaikki vain nauroivat.
Repko oli myös kiinnostunut Mojzerin seurustelusuhteesta.
– Kun silloinen poikaystäväni, joka oli myös viulisti ja Repkon oppilas, valmistautui kilpailuihin ja oli hermostunut, Repko sanoi minulle ”You have to use your feminine power to make him more relaxed.”
Repko siis ohjeisti oppilastaan käyttämään ”naisellista voimaansa” poikaystävänsä rentouttamiseen.
Se jäi Mojzerin mieleen, koska jo siinä tilanteessa se tuntui pahalta.
– Kerroin siitä kavereille ja kaikki vain nauroivat, että aina se Repko heittää jotain tuollaisia juttuja.
”Tavoitteemme on nollatoleranssi”
Tässä artikkelissa kuvatut tapahtumat eivät sijoitu Suomeen tai suomalaisiin oppilaitoksiin. Taideyliopiston Sibelius-Akatemia ei kuitenkaan ole ollut immuuni klassisen musiikin opettajien epäasialliselle käytökselle.
2000-luvun alkupuolella Sibelius-Akatemiassa on annettu aiheesta ainakin yhdelle opettajalle varoituksia. Keväällä 2012 purettiin yksi työsuhde opettajan saatua lainvoimaisen tuomion Sibelius-Akatemian ulkopuolella tapahtuneesta alaikäiseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta.
Sibelius-Akatemian dekaani Kaisa Rönkön mukaan vuonna 2017 käynnistyneen Me too -liikkeen jälkeen Sibelius-Akatemiassa on tähän päivään mennessä raportoitu noin kymmenen opiskelijaan kohdistunutta häirintätapausta.
Ne ovat sisältäneet Rönkön mukaan seksuaalista häirintää, epäasiallista kohtelua ja valtasuhteisiin liittyviä ongelmia.
Joka ikinen kerta, kun syntyy epäily epäasiallisesta käytöksestä, se käsitellään prosessin mukaisesti.
– Tavoitteemme on kuitenkin selkeä eli nollatoleranssi epäasialliselle käytökselle. Se tarkoittaa sitä, että aina, ihan joka ikinen kerta, kun syntyy epäily epäasiallisesta käytöksestä, se käsitellään prosessin mukaisesti, Rönkkö sanoo.
Sibelius-Akatemiassa on nykyään käytössä useita eri kanavia, joita pitkin opiskelija voi ilmoittaa kokemastaan häirinnästä. Opettajien rekrytoinnissa korkeakoulun keinovarat ovat sitä vastoin hyvin rajalliset.
Kun Sibelius-Akatemiaan rekrytoidaan opettajia, heidän taustaansa arvioidaan opetusnäytteiden, haastattelujen ja mahdollisten referenssien perusteella.
Rikosrekisteriotetta Sibelius-Akatemialla ei ole lain mukaan oikeutta pyytää, koska korkeakoulussa opiskelijat ovat aikuisia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vaikka opettaja olisi saanut tuomion seksuaalirikoksesta, hän voi hakea töihin Sibelius-Akatemiaan opettamaan täysi-ikäisiä tutkinto-opiskelijoita.
Nuoriso-osaston opettajilta rikosrekisteriote vaaditaan.
Meillä kaikilla täytyisi olla vastuu.
Dekaani Kaisa Rönkkö myöntää, että järjestelmä ei ole täydellinen.
– Tämä ei ole koskaan sellainen asia, joka olisi täysin valmis. Meidän täytyy jatkuvasti kehittää toimintatapoja ja tehdä näkyväksi sitä, mikä on sallittua ja mikä ei.
Rönkkö peräänkuuluttaa myös koko alan vastuuta.
– Taideala ja musiikkiala ovat aika pieniä. Ihmiset toimivat eri organisaatioissa ja erilaisissa rooleissa. Meillä kaikilla täytyisi olla vastuu siitä, että toimintakulttuuri olisi vapaata häirinnästä.
”Jos jokin tuntuu väärältä, siitä pitää puhua”
Marja Kaitaniemi ei ole soittanut viulua lähes 30 vuoteen. Nykyään hän työskentelee uusiutuvan energian parissa.
Kaitaniemi haluaa kertoa kokemuksistaan, jotta avoimuus lisääntyisi ja nuorten kynnys ilmoittaa epäasiallisesta kohtelusta madaltuisi. Jos jokin tuntuu väärältä, siitä pitää puhua, vaikka ei ihan osaisi sanoa, mikä siinä on väärin.
– Repko käytti ”smoke and mirrors” -taktiikkaa. Hän loi tarkoituksella harmaata aluetta, jossa ei enää tiennyt, mikä on normaalia ja mikä ei.
Kaitaniemi toivoo myös, että aikuiset olisivat valppaampia.
– Jos näet tilanteen, jossa on jotain väärää, voit mennä sanomaan: Hei, haluan vain, että tiedät, että olen turvallinen aikuinen. Jos sinulla on joku juttu, josta haluat joskus puhua, niin minulle voi puhua.
Marja Kaitaniemi ei ole töissä klassisen musiikin parissa ja juuri siksi hän voi kertoa kokemuksistaan.
– En halua, että kukaan kokisi sitä, mitä minä koin. Ja vielä vähemmän haluan, että kukaan kokisi jotain vielä pahempaa.