Kansanedustaja Jaana Strandman (ps) lähetti sunnuntaina medialle tiedotteen, jossa hän esitti kansanedustajien määrän vähentämistä 150:een – tai vähintäänkin asian parlamentaarista selvittämistä.
– Suomen taloudellinen tilanne edellyttää julkisten menojen kriittistä tarkastelua kaikilla hallinnon tasoilla. Kun kansalaisilta ja julkisilta palveluilta vaaditaan säästöjä, myös poliittisten rakenteiden kustannukset on nostettava arvioitaviksi. On aika tarkastella myös kansanedustajien työtehtäviä ja määrää, Strandman sanoi.
Kansanedustajien määrästä on käyty aiemminkin keskustelua. Vuonna 2014 kissan nosti pöydälle Suomen Pankissa pitkän uran tehnyt Heikki Koskenkylä, joka sanoi Ilta-Sanomien haastattelussa, että kansanedustajien määrää voitaisiin vähentää 200:sta 150:een.
– Edustajia on aivan suhteettoman paljon väestön määrään nähden, taloustieteilijä latasi IS:n haastattelussa 12 vuotta sitten.
Koskenkylän mukaan 150 kansanedustajaa riittäisi Suomessa mainiosti. Samaa mieltä oli kokoomuksen kansanedustaja Kimmo Sasi (1952–2025), joka oli ehdottanut tätä jo edellisellä vaalikaudella. Sasi oli tuolloin perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja.
– Jos vertaamme meidän parlamenttimme kokoa Tanskaan ja Norjaan, niin voisimme pudottaa omaa määräämme 150:een, Sasi sanoi ja lisäsi uskovansa, että tämä määrä turvaisi eduskunnan toiminnan.
Tanska ja Norja ovat asukasluvuiltaan Suomen kokoisia maita, mutta maiden parlamenteissa on Suomea vähemmän edustajia – Tanskassa 179, Norjassa 169.
Löytyy ministeriön säästölistalta
Edustajanpalkkiot, kulukorvaukset ja kotimaan matkat lohkaisevat valtion budjetista vuosittain liki 25 miljoonaa euroa.
Tämän päälle tulevat vielä avustajista aiheutuvat palkka- ja muut kulut, jotka ovat useita miljoonia euroja vuodessa.
Valtiovarainministeriö julkaisi maanantaina talouden meno- ja rakennekartoituksen sekä verokartoituksen. Niissä käydään läpi, mihin verovaroja käytetään sekä miten julkista taloutta voitaisiin sopeuttaa tulevina vuosina.
Yhtenä mahdollisena säästökohteena ministeriö mainitsee kansanedustajien määrän.
Suomessa on väkilukuun suhteutettuna yksi edustaja noin 28 500 asukasta kohden.
– Kansanedustajien lukumäärä Suomessa on pohjoismaisittain tarkastellen verrattain suuri. Vähentämällä kansanedustajien määrää esimerkiksi 150:een, olisivat suorat säästöt vähintään 8,75 miljoonaa euroa vuodessa, ministeriö toteaa.
”Selvää perustelua ei löydy”
Kansanedustajien määrästä säädetään Suomen perustuslaissa. Määrä (200) on pysynyt muuttumattomana 120 vuotta.
Iltalehti kysyi eduskunnan kirjastosta, miksi Suomessa päädyttiin juuri tähän lukuun eikä esimerkiksi 150:een.
– Selvää perustelua siitä, miksi juuri tasan 200 edustajaa valitaan, ei löydy, kirjaston tietopalvelusta vastataan Iltalehdelle.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Eduskunnan uudistamiskomitea viittaa vuodelta 1906 olevassa mietinnössään Norjaan sekä Sveitsin Bernin kantoniin, jossa oli vain 600 000 asukasta, mutta 266 edustajaa. Reilun kahden miljoonan asukkaan Norjassa edustajia oli vain 117.
– Uudistamiskomitea toteaa lähteneensä siitä, että ”edustajaluku olisi määrättävä pikemminkin suureksi kuin pieneksi, jotta eri aatesuunnat siten helpommin voisivat tulla edustetuiksi”.
Suomen väkiluku oli 1900-luvun alussa 2,8 miljoonaa.
– Harvaan asuttu maa, pitkät etäisyydet ja maaseudun väestön demokraattisten oikeuksien puolustaminen olivat kaikki argumentteja, mitä käytettiin edustajien lukumäärää pohdittaessa.
Vuonna 1906 suomalaisista 87 prosenttia asui maaseudulla. Uudistamiskomiteassa katsottiin, että pienempi edustajamäärä olisi suosinut Helsinkiä ja kaupunkialueita, koska kampanjointi ja äänestäminen oli helpompaa tiheämmin asutuilla alueilla.
Halla-aho: Hatusta vedetty luku
Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho sanoo, että eri maissa edustajien määrä suhteessa väestöön vaihtelee paljonkin.
– Tanskassa on 179 ja Norjassa 169. Ne ovat Suomen kokoisia maita. Tietysti jos suhteutetaan väkilukuun, niin Saksassa tai Yhdysvalloissa edustajia on huomattavasti vähemmän kuin meillä, Halla-aho sanoo.
– Toisaalta joissakin maissa, kuten Islannissa, on väkilukuun suhteutettuna enemmän edustajia kuin meillä. Tämä siis vastaukseksi kysymykseen, että voisiko edustajia olla vähemmän tai enemmän – mitä ilmeisimmin voisi.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Suomen väkiluku on tuplaantunut 120 vuodessa, mutta edustajien määrä on pysynyt samana. Vuonna 1906 tehty päätös kansanedustajien määrästä oli puhtaasti poliittinen eikä perustunut esimerkiksi mihinkään suhdelukuun.
– Eihän se ole mihinkään perustunut tietenkään. Kansanedustajien määrä per väestö vaihtelee erittäin suuresti verrokkimaissa, ja se jo itsessään kertoo, että se on kaikissa maissa enemmän tai vähemmän hatusta vedetty luku, Halla-aho sanoo.
”Voidaan käydä keskustelua”
Halla-aho ei ota puhemiehenä kantaa siihen, kuinka paljon edustajia pitäisi hänen mielestään eduskunnassa olla.
– En aio sanoa tähän asiaan mitään mielipidettä. Totean sen, että edustajilla on tietysti oikeus tehdä ehdotuksia tai nostaa asioita keskusteluun ihan vapaasti hyväksi katsomallaan tavalla, Halla-aho sanoo.
Onko tämä sellainen asia, mikä olisi jollain tavalla ajankohtaista selvittää?
– En tietenkään aio ottaa tähän asiaan mitään kantaa.
– Edustajat voivat tietysti tehdä esityksiä tai keskusteluavauksia, ja toivon mukaan sitten tuodaan perusteluja puolesta ja vastaan esille. Mutta se on selvää, että mitään kiveen hakattuja tai taivaasta pudonneita lukujahan nämä edustajien lukumäärät eivät missään ole. Siinä mielessä niistä tietysti voidaan käydä keskustelua.
Keskustelu kansanedustajien määrästä näyttää Halla-ahon mukaan olevan tosin aika harvinaista.
– Ainakaan tiedossani ei ole, että missään meille läheisessä maassa olisi tehty radikaaleja muutoksia kansanedustajien määrään. Tietysti mitä pidempään edustajien määrä pysyy vakiona, sitä vaikeampaa siihen on muutoksia tehdä, oli siihen sitten aihetta tai ei.