Vuoden pakolainen, näyttelijä Youssef Asad Alkhatib haaveilee Mannerheim-roolista: Suomi ei ole enää yhdennäköinen
Matka 15-vuotiaasta turvapaikanhakijasta suomalaiseksi näyttelijäksi on ollut oppimista ja toivoa. Nyt Youssef Asad Alkhatib on valittu vuoden pakolaiseksi.
Juttu tiivistettynä
Viisi vuotta sitten Youssef Asad Alkhatib sai ilouutisen: hänet hyväksyttiin vihdoin Teatterikorkeakouluun. Nyt hän on tuore taiteen maisteri ja valittu vuoden pakolaiseksi.
– Uskomatonta, miten nopeasti viisi vuotta menee, Alkhatib, 26, hämmästelee.
Matka tähän hetkeen on ollut pitkä – sekä konkreettisesti että henkisesti.
Syyriasta kotoisin oleva Alkhatib lähti etsimään turvaa 15-vuotiaana. Terroristijärjestö Isis oli saapunut perheen kotiseudulle Palmyraan ja uhkaili myös nuorta Youssefia. Perhe päätti, että pojan oli aika lähteä.
Vaikeinta oli jättää perhe
Kyyti oli tulossa hakemaan 15-vuotiasta Alkhatibia kahdelta yöllä. Illalla hän juoksi parhaan ystävänsä luo vielä viimeisen kerran.
Poikaa pelotti, ja hän olisi halunnut parhaan kaverinsa mukaan. Tämä ei kuitenkaan lähtenyt, sillä hänellä oli seuraavana päivänä koulussa biologian koe.
Kotona äiti pakkasi lapselle reppua matkaa varten. Isä, iso ja yleensä äänekäs mies, istui hiljaa sohvalla kyynel silmässä.
– Oli hurjaa jättää perhe taakseni. Se oli vaikein hetki, Alkhatib myöntää Ylen haastattelussa.
Vaikeaa oli myös matkalla turvaan. Lyhyeksi kuviteltu matka kesti lopulta puolitoista vuotta Turkin ja Kreikan läpi.
Pahinta oli, kun rajat sulkeutuivat Kreikan ja Makedonian välillä. Alkhatib jäi kuukausiksi jumiin rajojen väliin.
Jumiutuminen herätti hänen päässään suuria kysymyksiä:
– Mitä tulen opiskelemaan, tulenko ylittämään tätä hetkeä vai tulenko olemaan jumissa tässä paikassa rajalla, jossain teltassa kymmenien ihmisten kanssa loppuelämäni.
Lopulta YK:n pakolaisjärjestö UNHCR lähetti viestin, että hän pääsee kiintiöpakolaisena Suomeen. ”Onko se kaupunki Saksassa”, pohti Alkhatib.
Alkhatib saapui Siuntion vastaanottokeskukseen 16-vuotiaana vuonna 2017.
Ensitöikseen hän istui koneelle ja lähetti sähköpostia suomalaisille näyttelijöille: ”Hei! Olen Youssef. Haluaisin olla näyttelijä. Minulla on paljon energiaa, mutta ei kokemusta. Voisitko auttaa?”
Eräs suomalainen ammattinäyttelijä jakoi yhteystiedot 15 suomalaiseenn teatteriin. Oltuaan maassa nelisen tuntia Alkhatib oli ottanut yhteyttä niistä jokaiseen.
Kansallisteatterista tärppäsi.
Ja sillä tiellä nuori näyttelijä on nyt.
Suomen kieli ja Tapio Rautavaara
Teakiin ovet eivät avautuneet kahdella ensimmäisellä hakukerralla puutteellisen suomen kielen vuoksi. Kolmannella kerralla onnistui. Hänet hyväksyttiin kouluun ensimmäisenä pakolaistaustaisena opiskelijana.
Suomea Alkhatib oppi muun muassa kuuntelemalla suomalaista musiikkia, erityisesti Tapio Rautavaaran biisejä. Juokse sinä humma -biisi on kulkenut hänen mukanaan lähes kymmenen vuotta.
– Rautavaara on ikoni tai sellainen mallikuva, minkä itse halusin jossain vaiheessa saavuttaa. Saman tason.
Alkhatib sanoo, että suomen kieli on hänelle ykköstyökalu näyttelijän ammatissa.
– Minun pitää kunnioittaa yleisöä ja näytellä sillä kielellä, jota katsojat ovat. Totta kai arabia on äidinkieleni, mutta olen asunut ja opiskellut täällä. Haluan, että minut nähdään osana Suomea, osana täällä olevaa kulttuuria.
Alkhatib kokee olevansa kahden kulttuurin kasvatti. Arabialaista kulttuuria hän ei tosin sano tuntevansa syvällisesti, koska oli lähtiessään vielä lapsi. Syyria oli lisäksi ollut jo vuosia sisällissodassa siinä vaiheessa.
Suomessa hän tapasi syyrialaisohjaaja Hassan Salehin, joka on välittänyt hänelle arabikulttuuria. Samaan aikaan Teatterikorkeakoulu ja suomalaiset ystävät ovat opettaneet suomalaista kulttuuria.
Alkhatib kokee, että elämä on reilu: se ottaa, mutta myös antaa.
– Lähdin äidin sylistä pikkuvauvana. Mutta elämä on ollut niin armollinen. Se vei minut hyvien ihmisten luo.
Vuoden pakolainen mutta ennen kaikkea ihminen
Viisi vuotta sitten Alkhatib toivoi, että hänet tunnettaisiin muunakin kuin turvapaikanhakijana. Nyt hän on vuoden pakolainen. Valinta tuntuu isolta kunnioitukselta.
– On fakta, että olen pakolainen. Sitä en voi poistaa.
Nyt tilanne on vähitellen muuttumassa, ja erityisesti taidekentällä hän kokee tulevansa nähdyksi pikkuhiljaa aikuisena ihmisenä ja taiteilijana.
Samalla Alkhatib ajattelee, että hänellä on tehtävä:
– Välittää näitä tunteita ja ajatuksia ihmisyydestä niille, jotka ovat korkeimmassa asemassa: että ennen kuin olen pakolainen, olen ihminen. Ja ennen kuin olen taiteilija, olen ihminen. Me olemme kaikki ihmisyyden raamien sisällä.
Haaveissa monia rooleja
Syksyllä Youssef Asad Alkhatib nähdään jälleen Kansallisteatterin lavalla. Siitä hän ei vielä halua paljastaa enempää.
Tulevaisuudessa Alkhatib haaveilee monenlaisista rooleista. Hän haluaisi haastaa itsensä ja näytellä suomalaisia hahmoja – jopa legendaarisia henkilöitä, kuten Mannerheimia.
Hän haluaisi myös Suomen olevan valmis siihen, että suomalaisissa rooleissa esiintyisikin näyttelijä, jonka nimi on Youssef.
– Suomi ei ole enää yhdennäköinen. Se oli ennen, nykyään ei ole, ja se on fakta. Se tekee Suomesta kauniimman ja rikkaamman.
Alhatib muistuttaa, että erilaisuus rikastaa.
– Olemme kaikki ihmisiä, välittämättä siitä, minkä värisiä olemme, kuinka pitkä tukka, minkä väriset silmät, onko pitkä vai lyhyt. Olemme erilaisia ihmisiä, ja erilaisuus on kauneutta.